12.01.2026

Rakentaminen ja tehdasteollisuus, eli teollinen tuotanto, ovat yhteiskuntamme keskeisiä toimialoja. Niiden lähtöasetanta, tavoitteet, toimintalogiikat ja hallintamallit eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi. Talonrakennushanke on luonteeltaan ainutkertainen projekti, teollisuusprosessi taas jatkuva tuotantoketju.

Rakennustuotannon on sanottu olevan muuta teollisuutta huomattavan paljon jäljessä, jopa useita vuosikymmeniä. Tilanteen voikin todeta Tilastokeskuksen kuvaajasta (kuva 1), jonka mukaan rakentamisen tuottavuus ei ole kehittänyt juuri lainkaan ja poikkeaa merkittävästi muista toimialoista.

 

 

Miksi tilanne on näin – onko rakentaminen todellakin jäänyt takamatkalle muihin verrattuna ja mitä syitä tähän on?

Tässä artikkelissa pyritään tarkastelemaan rakentamisen ja tehdasteollisuuden keskeisiä eroja ja sitä, mitä haasteita rakennusalan kehittämiseen liittyy. Ensimmäisenä avataan peruslähtökohtia, lainsäädäntöä ja osapuolten rooleja. Jatkossa tullaan tarkastelemaan muun muassa kestävän kehityksen ja laadunhallinnan haasteita.

Määräykset ja standardit ohjaavat toteutusta

Monessa suhteessa toimialat ovat toistensa vastakohtia (kuva 2). Teollinen prosessi perustuu pitkään tuotekehitykseen: tuloksena syntyy paras materiaalin käytön ja tuotantotavan optimoiva lopputuote, jota monistetaan runsaina kappalemäärinä. Talonrakennushankkeen läpimeno on monin tavoin päinvastainen. Teollisesta prosessista poiketen rakentaminen nähdään projektina, jonka lopputulos on yksi ainutkertainen rakennus yksilöllisin suunnitelmin, mutta runsain materiaali- ja toteutusvariaation.

 

 

Rakentamisen lähtökohdan muodostavat kaavoitus, paikkakunta, tontti ja sen ominaisuudet. Kaava ohjaa eri tasoilla alueiden rakentamista, esimerkiksi asemakaavassa määritetään rakennusoikeus, kerroskorkeus, rakennuksen muoto, julkisivu, kattokaltevuus ja niin edelleen. Tämän lisäksi paikallisella viranomaisella on niin sanottua harkinnanvaraa, joka sallii poikkeamat yleisestä lainsäädännöstä. Nämä lähtötekijät vaikuttavat niin, että samanlaisen kohteen toteutuksen vaatimukset voivat vaihdella suurestikin eri paikkakunnilla.

Talonrakennuksessa suunnittelu tehdään lähes aina projektikohtaisesti, vaikkakin rakennusmääräykset ja standardit ohjaavat toteutusta. Asiakkaan tarpeet huomioiva arkkitehti tasapainoilee teknisten, toiminnallisten ja taiteellisten vaatimusten välillä. Vastaavasti muut suunnittelijat pyrkivät ratkaisemaan oman osaamisalansa haasteet. Suunnitteluprosessi voi myös poiketa hankkeittain, samoin kuin varsinaisen rakentamisen toteutusvaihtoehtoja on tarjolla useita.

Koska alalla on lukuisia sopimus- ja hankintamalleja, optimoitua parasta vaihtoehtoa ei ole olemassa, joten jokainen rakennus on yksilöllinen. Pahimmillaan suunnittelu voi olla vielä kesken rakennuksen toteutusvaiheessa, toisin kuin projektinjohtomallissa, jossa haetaan aikataulutehokkuutta vaihekohtaisella suunnittelulla. Ristiriitaista on, että rakentamisen kokonaisläpimenoaika ei kuitenkaan ole lyhentynyt niin merkittävästi, että se näkyisi alan tuottavuudessa.

Rakennusalan markkinat ovat kotimaassa, kun muun teollisuuden tuotteet voivat mennä vientiin. Tämä on saattanut vaikuttaa alan kehittämättömyyteen.

Teollisuudessa vuosia vievän tuotekehitysvaiheen tavoitteena on maksimaalinen standardointi ja optimointi, jotta tuotanto olisi tehokasta, laadukasta ja toistettavaa. Tuotantoon pääsevää tuotetta on testattu, eikä uusintasuunnitteluun ole varaa enää valmistusvaiheessa. Rakentamisessa sen sijaan suunnitelmien muuttuessa lisä- ja muutostyöt ovat valtaosin normaali käytäntö.

Rakennusalan markkinat ovat kotimaassa, kun muun teollisuuden tuotteet voivat mennä vientiin. Tämä on saattanut vaikuttaa alan kehittämättömyyteen. Yrityksillä ei ole kilpailupainetta kehittää tuotteitaan tai palvelua päästäkseen markkinoille. Kate on syntynyt hyväksi havaitulla perustekemisellä.

Rakennushankkeen projektiorganisaatio koostuu useiden eri osapuolten asiantuntijoista, ja se vaihtuu hankkeittain, toisin sanoen kertaluonteisen hankkeen hyötyä ei saada siirrettyä seuraavaan hankkeeseen. Julkisella puolella hankintalainsäädäntö vaikuttaa myös voimakkaasti ja pakottaa tarjouskilpailuun, mikä ei salli jatkuvuutta esimerkiksi urakoitsijoiden ratkaisujen käyttämistä jatkossa. Teollisuudessa organisaatio on saman toimittajan hallussa tuotekehityksestä alihankkijoihin.

Toimialojen riskit ovat poikkeavia

Rakentamisessa riskit liittyvät vahvasti projektinhallinnan kulmakiviin – aikatauluun, kustannuksiin ja laatuun. Projektikohtaisen toteutuksen aikatauluun vaikuttavat yksilöllisen suunnittelun ohella sääolosuhteet, työvoima ja materiaalien toimitukset. Teollisuuden aikataulu on jatkuva ja tarkasti rytmitetty, ja sisällä suojassa oleva tuotanto pyritään pitämään käynnissä mahdollisimman keskeytyksettä.

Rakentamisessa perinteisissä urakkamalleissa investointipäätös voidaan tehdä hankesuunnitteluvaiheen suunnitelmien pohjalta perustuen tilapohjaiseen arvioon. Suunnittelun edetessä tämä johtaa usein kustannusten kasvamiseen ja pahimmillaan budjetin ylitykseen. Kärjistäen rakentamisessa halvimman suunnitteluratkaisun valinta voi johtaa usein kalliimpaan toteutukseen. Teollisuudessa tuotantoon päätyvä tuote on käynyt tiukan kustannusseulan.

Vastaavasti laadun osalta teollisuuden yhdessä paikassa valmistettavan standardituotteen laadunhallinta ja valvonta on kontrollissa verrattuna toteutukseltaan yksilöllisen rakennuksen laatuvaatimusten hallintaan. LEAN-periaate onkin rakentamisessa teollisuuteen verrattuna päinvastainen työryhmän vaihtaessa työpistettä, jonka olosuhteet eivät ole vakioitu.

Yksikerrosrakenteista monikerroksisiin ratkaisuihin

Rakennusalan yhtenä tavoitteena on ollut teollisen esivalmistusasteen kasvattaminen. Tämä on tarkoittanut erilaisten vakiomoduulien hyödyntämistä. Ensiaskeleet tästä otettiin jo 60-luvulla BES-standardin muodossa, mikä johti voimakkaaseen, aina näihin päiviin jatkuneeseen betonirakentamiseen. Sen sijaan asuinkerrostaloista poiketen pientalojen yleisin runkomateriaalia on puu, josta rakennetaan yli 80 prosenttia pientaloista (Pientaloteollisuus, 2025).

Rakennusalalla onkin havaittavissa vahvoin argumentein omia materiaaliratkaisujaan puolustavia tahoja, pahimmillaan jopa suoranaisia koulukuntia, jotka uskovat oman materiaalinsa hyvyyteen usein ilman tieteellistä pohjaa. Betoni- ja puukerrostalojen välisen kilpailun kaltainen tilanne on aiemmin havaittu lämmöneristeiden kohdalla.

 

 

Rakentaminen on aina paikallista toimintaa, ja sitä ohjaavat oman maan rakentamisen perinteet, olosuhteet, käytössä olevat materiaalit ja luonnollisesti taloudelliset realiteetit. Rakentaminen tapahtuu edelleen vahvasti työmaalla paikalla tehden tai hyödyntäen erilaisia valmiselementtejä tai tuotteita. Kolmatta vaihtoehtoa, niin sanottua hybridirakentamista, hakien aidosti parasta materiaalivaihtoehtoa tietyn tyyppisen rakennuksen ja sen osien toteutukseen ei useinkaan nähdä.

Materiaalien osalta on myös paradoksaalista, että olemme siirtyneet yksikerrosrakenteista monikerroksisiin ratkaisuihin ja samalla rakenteiden mahdolliset riskitekijät, kuten kosteudenhallinta, ovat kasvaneet ja rakenteiden elinikä on osaltaan lyhentynyt. Toisaalta rehellisesti tulee myöntää, että myös olosuhdevaatimukset ovat muuttuneet: sata vuotta sitten asuinrakennuksissa ei tunnettu kosteita tiloja tai taloteknisiä järjestelmiä.

Olemme myös energiasäästön nimissä kehittäneet esimerkiksi seinärakennetta ja unohtaneet rakennusfysikaaliset lainalaisuudet. Julkisia rakennuksia, erityisesti kouluja ja päiväkoteja, ovat vaivanneet erilaiset sisäilmaongelmat. Väistötiloissa opiskeli vuonna 2018 lähes 50 000 koululaista (YLE 2018). Tämä on kuitenkin samalla nurinkurisesti edistänyt rakentamisen teollistamista. Vanhojen rakennusten viereen on tuotu väitöstilaksi tilaelementtejä, jotka voidaan käyttötarpeen muuttuessa siirtää muualle.

Reunaehdot määritetään usein jo kaavoituksessa

Miksi asuntorakentamisessa ei voida tuottaa vastaavia perustilaelementtejä, joista kokoamalla saadaan oma koti ja jota voidaan laajentaa tarpeen mukaan? Voisiko meillä olla auton tapainen perustila-asunto, jota modifioimalla saisimme omat vaatimukset tyydytettyä ilman että jokainen rakennus olisi täysin uniikki. Arkkitehtuurinen luovuus olisi silti sallittua tämän perusratkaisun kuorrutusvariaatioina. Ihanteellisesti ajatellen tällaisten asuntomoduulien määrän ylittäessä tietyn kappalemäärän niiden hintakin tulisi alas.

Luonnollisesti edelleen tarvitaan uniikkeja rakennuksia, ainakin julkisessa rakentamisessa. Jatkossa rakentamisen ohjureina toimivatkin aiempaa vahvemmin vihreän siirtymän tavoitteet viranomaisvaatimusten, rakennuttajan tavoitteiden ja projektinhallinnan vaatimusten rinnalla. Ilmastomuutoksen myötä olosuhteet muuttuvat entistä haasteellisemmaksi ja perinteisen vuodenaikojen vaihtelun sijaan rakenteita ja materiaaleja rasittavat erilaiset ääri-ilmiöt.

Ei voida olettaa materiaaliteollisuuden tai urakoitsijan keksivän ihmeitä, mikäli lähtövaatimukset rajoittavat uusien ratkaisujen kehittämistä.

Tämä haasteen kohtaaminen vaatii koko rakennusalan muutosta. Huomioitavaa on, että hankkeiden reunaehdot määritetään usein jopa jo kaavoituksessa, ja viimeistään ne lukitaan projektin alussa, kun rakennuttajan toivomukset viedään suunnitelmiin. Materiaalitoimittajien tai urakoitsijan ei voida olettaa keksivän ihmeitä, kun juna on jo liikkeellä. Kehityspanokset tulisikin kohdistaa rakennushankkeiden alkuun eli rakennuttajan tietoisuuden ja osaamisen kehittämiseen.

Turun ammattikorkeakoulun rakentamisen osaamisalueen Rakentaminen 2035 -projekti pyrkii osaltaan tunnistamaan ja vaikuttamaan nimenomaan rakennushankkeiden tilaajatahojen haasteisiin, kuten kaavoituksen palautteen keräämisen ja tarjouspyyntöjen kehittämiseen. Hankkeessa on pidetty vuoropuhelua alan toimijoiden kesken muun muassa työpajoissa, jotka ovat johtaneet uusiin ajatuksiin ja hankeaihioihin.

Rakentamisen osaamisalueella käynnistyykin vuoden 2026 alussa uusi tutkimusryhmä Tulevaisuuden rakennettu ympäristö – Future Built Environment FBE. Sen painopisteinä ovat etenkin rakentamisen kestävä kehitys ja digitalisaatio. Tämä artikkeli on osa kyseisen tutkimusryhmän julkaisuja.

 

 

Kuvituskuvat: Adobe Stock