04.02.2021

Taiteellinen opinnäytetyöni on pitkän sarjakuvatarinan alku. Tarina käsittelee autofiktiivisellä otteella traumaattista kokemusta. Käsittelen tässä artikkelissa sitä, miksi päädyin valitsemaan kyseisen teeman taiteelliseen opinnäytetyöhöni. Avaan myös sitä, miksi olen valinnut Etelä-Pohjanmaan murteen sarjakuvan puhekieleksi.

Muistoista sarjakuvaksi

Sarjakuvan suunnitteleminen on prosessina pitkäjänteistä työtä, mikä vaatii aikaa ja paneutumista. Vielä talvella 2019 olin varma, että toteutan taiteellisen opinnäytetyön ystäväni päiväkirjamerkintöjen pohjalta sarjakuvan muotoon. Ymmärsin kuitenkin, että en ole oikea henkilö kertomaan hänen tarinaansa.

Tahdoin, että taiteellinen opinnäytetyöni on tiiviisti yhteydessä kirjallisen opinnäytetyöni kanssa. Kirjallinen opinnäytetyöni käsittelee trauman ilmentymistä sarjakuvissa. Kun olin hylännyt idean ystäväni tarinan kertomisesta, aloin pohtia voisiko elämässäni olla tapahtumia, joista voisin kertoa. Taiteellinen työskentelyni on ollut aiemmin kytköksissä autofiktiiviseen kerrontaan. Olen esimerkiksi pitänyt sarjakuvapäiväkirjaa.

Tähänastisessa elämässäni traumaattisin tapahtuma sattui, kun olin teini-ikäinen. Silloinen poikaystäväni sairastui tuntemattomaksi jääneeseen neurologiseen sairauteen. Sairauden diagnosointi jäi kesken, sillä hän päätti tehdä itsemurhan. Hänen sairautensa oirehti muun muassa niin, että hän koki rajuja näkö- ja kuuloaistimuksia. Kohtaustensa aikana hän myös usein kuvitteli olevansa paholainen, mikä heijastui hänen käytökseensä niin, että pahimpien kohtausten aikana hän käyttäytyi väkivaltaisesti minua kohtaan.

Käytän muistojani sarjakuvassa pohjana koko tarinan ajan. Osa muistoista on totuudenmukaisia, ja toisiin olen lisännyt kauhugenreä tukevia elementtejä. Tämän päätöksen takana on ajatus siitä, että mikäli tarina olisi liian todenmukainen, se muuttuisi luotaantyöntäväksi tekijälle ja lukijalle. Hyödynnän sarjakuvassani metaforia, kun puhutaan itsemurhasta. Käytän metaforana hampaita. Jos unessa kaikki hampaat tippuvat, on unikirjojen tulkinnan mukaan merkki onnettomuudesta tai sairaudesta. Koin sen itselleni mielenkiintoisimmaksi metaforaksi kuvaamaan itsemurhaa.

Sarjakuvan miljöönä toimii pieni kylä Etelä-Pohjanmaalla, joka muistuttaa paljon kylää, josta olen kotoisin. Samalla se voisi olla kuitenkin mikä tahansa pieni kylä Suomen maaseudulla, missä tahansa pitäjässä. Jotta miljöö erottuisi tahtomakseni Etelä-Pohjanmaalaiseksi kyläksi, oli valintani ottaa puhekieleksi Etelä-Pohjanmaan murre.

Etelä-Pohjanmaan murre sarjakuvan puhekielenä

Etelä-Pohjanmaan murretta on käytetty sarjakuvan puhekielenä pääasiassa käännössarjakuvissa, kuten esimerkiksi Isoon Taloon Ankka – Roope-tarinoota Etelä-Pohojanmaan murteella ja Kallian kevät, joka on käännös Asterix-sarjakuvasta. Kyseisissä sarjakuvissa painotetaan ja tavoitellaan mielestäni huumoriarvoa. Tahdoinkin oman sarjakuvan kanssa toimia toisin.

Yksi merkittävä syy sille, miksi valitsin murteen tarinassa niin suureen keskiöön, on se, että näin tarinasta tulee tietyllä tavalla henkilökohtaisempi ja intiimi. Toisena syynä mainittakoon se, että tahdon tuoda kotipaikkakuntani murteen osaksi vakavamielistä sarjakuvakerrontaa. Haluan rohkaista muitakin tekijöitä valitsemaan oman murrealueensa murteen vakavamielisen sarjakuvakerronan puhekieleksi.

Olen kamppaillut pitkälle aikuisiälle asti sen asian kanssa, että miten hyväksyä omat juuret. Etelä-Pohjanmaasta on kaikilla omat mielikuvansa, mutta en koe yleistäväni liiaksi, jos sanon, että monien mielikuvat eteläpohjalalaisista kiteytyvät seuraaviin sanoihin: väkivaltainen, äkkipikainen ja rehvasteleva. Yleistykset eivät ole mairittelevimmasta päästä, ja tästä syystä kärsin pitkään juurettomuuden tunteesta. Olen kuullut usealta muualta kuin Etelä-Pohjalanmaalta olevalta esimerkiksi kysymyksen, että kannanko puukkoa mukanani. En ole kokenut kommentteja loukkaavina, mutta ne onnistuivat työntämään minut kauemmas juuristani.

Turussa asuttujen vuosien myötä olen oppinut arvostamaan omia juuriani. Koen silti, että tämä sarjakuvaprojekti on isossa roolissa sen kanssa, että voin jälleen olla ylpeä siitä, mistä olen kotoisin. Toivonkin, että sarjakuvani tuo valmistuttuaan monelle lukijalle tietoisuuteen toisenlaisen näkökulman Etelä-Pohjanmaan murteeseen.