”En henkilökohtaisesti usko sellaiseen asiaan kuin paras”

Kuka?

  • Artturi Elovirta, 39
  • Valmistunut Taideakatemian Digital arts -linjalta vuonna 2010
  • Tekee elektronista taidetta
  • Forum-korttelin yhteyspäällikkö

 

Yhden miehen ajatusarmeija. Niin Artturi Elovirta vastasi vuosia sitten kun häneltä kysyttiin, mikä hän haluaa olla isona. Lause kuvaa nykyään hyvin monessa mukana olevaa media-alan sekatyöläistä ja Forumin yhteyspäällikköä.

— Kuulun näihin ihmisiin, joilla on erittäin vaikea portfolio. On tullut tehtyä ja kokeiltua kaikennäköistä.

Taiteellisen yrityksensä kautta Elovirta tekee muun muassa mediatuotantoa ja interaktiivista, elektronista taidetta kuten julkisivuprojisointeja. Hän on mukana organisaatioissa, jotka luovat uudenlaista yrittäjyyttä ja co-working paikkoja ihmisille ja on käynyt opettamassa Taideakatemiassakin.

— Pienestä pitäen minulla on ollut voimakas näkemys siitä, että haluan tehdä taidetta. Se lähti kaikki oikeastaan katutaiteesta, graffiteista ja hip hop -kulttuurista oikein isosti.

Elovirta valmistui Turun ammattikorkeakoulun Digital Arts -linjalta seitsemän vuotta sitten. Koulutus oli hänen mukaansa läpileikkaus digitaalisista medioista. Sittemmin tutkinto on lopetettu. Artturi oli omien sanojensa mukaan “outolintu”, jota kiinnosti elektroniikka.

— Digitaalinen taide oli kiehtova ajatus nuorelle taiteilijalle, joka näki myös sen, että jos taidemaalarit eivät osaa myydä taideteoksiaan, heidän on hirveän vaikea menestyä.

 

Artturi näyttää reittiä, jota hänen toivomansa robottisähköbussilinja ajaisi.

 

Pop upit hyvä mahdollisuus aloitteleville yrittäjille

Artturi sparraa mielellään erityisesti taide- ja luovan alan ihmisiä ja haluaisi nähdä heitä enemmän alan piireissä. Hänellä on paljon sanottavaa opiskelijoille Taideakatemiaan.

— Päähän pitäisi lyödä oikeasti sellaisella leimasimella, että sinusta tulee yrittäjä kun lähdet taiteilijaksi.

Yksityisyrittäjä on aina esillä. Elovirta uskoo, että se voi olla monille aika vaikeaakin ja miettii, että sosiaalista kasvatusta tarvittaisiin ehkä enemmän. Hän oppi sosiaalisuutta ja palvelualttiutta etenkin työskennellessään vaatealan perheyritys Donatellossa. Artturi puhuukin paljon verkostoitumisen tärkeydestä taide- ja luovilla aloilla.

— Mielestäni kaikkein tärkeintä on, että “Moi nimeni on se ja se, kuka sinä olet, mitä teet, voidaanko tavata joskus, mennäänkö kahville”. Se vaan on se ikävä totuus, että se kahvin juominen on pakollista.

Sinun täytyy myydä itseäsi.

— Pitää vaan avata rohkeasti suu ja antaa asioiden tulla ulos, joku sen kuulee jossain kohtaa. Sellaiset ihmiset, jotka antaa enemmän itsestään niin totta kai he ovat myös helppoja maalitauluja, mutta kun ihmiset kuulee, mitä ajattelet niin saattaakin olla, että vau hetkinen, oletkin juuri se oikea ihminen, jota haen.

Artturi sanoo oppineensa yrittäjyysasioista myös, että jos jollain on hyvä liikeidea, se ei välttämättä tarkoita, että tämä olisi paras johtamaan yritystä.

— Pitää olla myös luonnetta sanoa, jos ei osaa. Niitä liikeideoita pitää myös jalostaa, sellainen yksityisyrittäjyyden aikakausi on ihan ohi, me tehdään yhdessä yrittäjyys.

Artturin mukaan 2000-luvulla pikemminkin formatoidaan tiimejä, eivätkä liikeideatkaan välttämättä ole lopun elämää kestäviä, vaan projektiluontoisia. Vaikka idea ei kestäisikään, on ainakin kokemusta rikkaampi ja ehkä tietää millainen tekijä on jossain projektissa, mistä oppii paljon.

— Koska me tarvitaan yrittäjähenkeä ja tapahtumia niin ollaan Forum-korttelin kanssa ilomielin tekemässä yhteistyötä opiskelijoiden kanssa, jos he haluavat järjestää täällä jotain tapahtumia.

Artturi vinkkaa, että aloitteleville yrittäjille pop upit voivat olla hyvä mahdollisuus kokeilla yrittämistä alkuun huomattavasti edullisemmin. Näin he voivat ilman suuria investointeja ja sitoutumista tutkia, miten ihmiset reagoivat palveluun tai tuotteeseen.

Forumiin saatiin paljon eloa erilaisilla pop up -kauppiailla. Artturin aloittaessa Forumin yhteyspäällikkönä sen käyttöaste oli 25 prosenttia ja nyt se on sata.

 

 

Epäonnistumisista oppii

Artturin puheessa toistuvat sanat: mahtava paikka, upeita ja ihania ihmisiä, hyvä meininki, mahtava kokemus. Hänellä on kuitenkin kokemusta myös siitä, että välillä on hirveän vaikea saada muita uskomaan joihinkin ideoihin. Elovirta sanookin, että on monissa asioissa vain yrittänyt pitää positiivista virettä yllä.

— Ihmiset pelkäävät epäonnistumista, eikä uskalleta mennä niiden ensimmäisten esteiden yli. Ei me voida olla ikuisesti vihaisia jostain pienestä asiasta, joka meni pieleen vaan meidän pitäisi nähdä metsää puilta.

Meidän täytyy oppia myös epäonnistumisen kulttuuria.

Artturilla on myös itsellään kokemusta siitä, kun asiat eivät mene kuten olisi halunnut tai suunnitellut. Hän alkoi luotsata vaatealan perheyritys Donatelloa vanhempiensa jäätyä eläkkeelle, mutta yritys jouduttiin pistämään kannattamattomana alas kolme vuotta sitten.

— Silloin tuli myös ero parisuhteesta ja tuli tosi hankalaa aikaa niin kun olen tällainen aika ajattelija-tyyppinen ihminen niin masennuin paljon ja sitten oli vaan sellainen tietty hetki, että tästä alemmas ei voi enää mennä. Että joko nyt alkaa tekemään asioita tai sitten jättää kokonaan.

Artturi pohtii, että monilla suomalaisilla on mentaliteetti, että pitäisi onnistua paremmin ja paremmin, niin hänellä itselläänkin. Kuitenkin jos virheitä ei tekisi, ei oppisi. Hänen mielestään itselleen pitäisi antaa enemmän armoa näissä asioissa.

En henkilökohtaisesti usko sellaiseen asiaan kuin paras.

— Se on superlatiivi, jota käytetään ihan liian väärällä tavalla. Jos joku voittaa urheilukilpailun niin ei se tee hänestä parasta, vaan kävi tuuri, että hän voitti juuri sen kilpailun. Me määrittelemme tällaisia asioita.

Artturi tietää, että taidemaailmassa tämä on iso asia eikä sano, että keskinkertainenkaan olisi hyvä, mutta joskus se on inhimillisempi kuin se, että yritetään parhaaksi. Elovirta ei kuitenkaan tarkoita, että kilpailut tai kilpaileminen olisi turhaa – päinvastoin.

— Nykyään on olemassa tosi paljon erilaisia kilpailuja ja hackathoneja, niistä pitäisi tulla jopa vähän pakollisia, että oppilaiden pitää osallistua niihin. Ne ovat yksi keino miten voi alkaa työllistämään itseään ja verkostoituminen on kaiken a ja o.

Kilpailuihin osallistuminen voi auttaa esimerkiksi erilaisten projektirahoitusten ja taideapurahojen saamisessa.

 

Artturi temppuilee Aurajoen rannalla tyttärensä Helmin kanssa. Artturilla on omien sanojensa mukaan ”vähän hölmökin kotiseuturakkaus”.

 

Unelmia kohti

Artturi puhuu erityisen mielellään kaupunkikulttuurista, yrittäjyydestä, Turusta ja sen tulevaisuudesta.

— Tietyllä tavalla peräänkuulutan sellaista mind siftiä, meidän pitäisi hyvin nopeasti päästä vanhakantaisesta ajattelusta. Kokeillaan uusia asioita ja yritetään löytää vaihtoehtoja, että miten me voidaan luoda parempaa kaupunkikulttuuria. Että miksei ne taiteilijat ole täällä Forumissa jo maalaamassa? Vaikka olen yrittänyt lähestyä niin hirveän vaikea saada niitä tänne.

Artturin mukaan Turun ammattikorkeakoulu ja muut oppilaitokset kouluttavat käytännössä sitä porukkaa, jonka pitäisi olla tulevaisuuden toivo Turussa. Hän näkee suurena ongelmana, että niin moni valmistunut lähtee täältä pois.

Meidän täytyy pysäyttää opiskelijoiden lähtö Turusta.

Sana, jota Elovirta toivoisi itsestään tulevaisuudessa enemmän käytettävän on promoottori, ihminen joka laittaa asioita alulle. Mistä tulee uskallus tehdä ja kokeilla uusia asioita, vaikkeivät muut niihin uskoisi?

— Minua harmittaisi, ellen tekisi niitä asioita, pelkään enemmän sitä, että joku hyvä idea jää toteutumatta, että katuisin sitä jonain päivänä, ettei tullut tehtyä.

Artturi on ajanut esimerkiksi robottisähköbussilinjaa keskustaan. Hän haluaisi myös Kauppatorille näyttävät luistelumahdollisuudet, pienen radioaseman Forumiin ja vesibussit Aurajokeen. Henkilökohtaisena haaveena olisi julkaista omaa musiikkia vinyylilevyllä.

— Haluaisin kaikille opiskelijoille sanoa, että unelmoikaa isosti. Koska silloin jos unelmat ovat huipussaan niin menee niitä kohti, mutta jos sinulla on vain joku pieni mäen törmä, jonka yli pitää päästä niin mitä sitten teet kun olet siellä toisella puolella?

 

 

Verkostoitumispaikkoja opiskelijoille

  •  HUB Turku on avoin keskustassa sijaitseva kohtauspaikka yrittäjille, freelancereille, opiskelijoille ja yhteisöille. Se on Artturin mukaan “The paikka”, jonne opiskelijoidenkin kannattaa mennä. Hubiin voi tulla yksin tai yhdessä, työskentelemään, verkostoitumaan tai oppimaan.
  • SparkUp on kaikille avoin yrityshautomo ja co-working paikka. Siellä voi saada esimerkiksi opetusta liiketoiminnan perustamisesta ja osallistua kursseille ilmaiseksi. Artturi toivoo, että ennen kaikkea Taideakatemian opiskelijat tulisivat tutustumaan Spark uppiin. 
  • Boost Turku on yrittäjien ja opiskelijoiden yhteisö. Artturin mukaan sen lisäksi, että Boostissa on hyvää porukkaa ja kivaa, sieltä saa myös oikeasti kokemuksia siitä, miten mennä työelämään ja löytää työpaikkoja. 
  • Alumnit-juttusarjassa Turun AMK:sta valmistuneet kertovat työelämästä.
  •  Alumnejamme ovat kaikki Turun AMK:ssa tai sitä edeltävissä oppilaitoksissa opiskelleet ja työskennelleet.
  • Alumnitoiminnasta voit lukea lisää täältä.
  • Turun ammattikorkeakoulun alumnit ry -yhdistyksen kautta voit verkostoitua, kehittää ammattitaitoasi ja osallistua vapaa-ajan aktiviteetteihin.

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php