30.08.2022

Akrobaattien temput näyttävät niin hienoilta, olisipa mahtavaa osata takaperin voltti! Mutta taaksepäin hyppääminen pelottaa aivan kamalasti. Voinko ikinä oppia volttia? Tässä artikkelissa tarkastellaan yleisimpiä pelkoja akrobatiaharrastuksessa sekä sitä, kuinka erilaiset pelot ovat selätettävissä ja kuinka opettaja voi auttaa oppilasta selättämään omat pelkonsa.

Pelko on tunne, jota ihminen kokee havaittuaan ulkoisen vaaran. Pelko voi olla järkevää ja hyödyllistä, mutta joskus se on myös haitallista. Pelkoon liittyy usein myös muita tunteita, kuten paniikki, hysteerisyys, ahdistus tai viha. Pelko aiheuttaa myös erilaisia fysiologisia reaktioita, kuten sykkeen kohoaminen, hengityksen pinnallistuminen, lihasten jännittyminen tai käsien hikoaminen.

Akrobatiaharrastukseen liittyy monenlaisia yleisiä pelkoja:

Ahdistus

Vaikka ahdistuksen tunne koetaan vain ajatustasolla, siihen liittyy silti fysiologinen kiihtymystila. Pelon ja ahdistuksen välillä saattaakin olla vain voimakkuusero. Tutkijat Cattel ja Scheier kehittivät teorian kahdesta erillisestä ahdistuspiirteestä:

• Piirreahdistuneisuus on suhteellisen vakaa persoonallisuuden piirre, luonteenpiirteeseen liittyvä tapa reagoida erilaisiin pelottaviksi tai uhkaaviksi koettuihin tilanteisiin.
• Tilanneahdistuksessa ahdistusreaktiot ja ahdistuksen tunteet ilmaantuvat jonkin tietyn, ahdistavaksi koetun tilanteen johdosta.

Jännitys ja esiintymisjännitys

Esiintymisjännitys saattaa koostua negatiivisista tilannekokemuksista, joihin voidaan liittää fysiologista vireytymistä sekä muutoksia käytöksessä. Tehtävä ja tilanne, muut osallistuvat ihmiset sekä esiintyjän ominaisuudet ja aiemmat kokemukset vaikuttavat jännityksen kokemukseen. Esiintymisjännitykseen kuuluu myös epäonnistumisen pelko, sekä pelko siitä, että jännittäminen näkyy tai kuuluu.

Loukkaantumisen ja kivun pelko

Pelkoa esiintyy erityisesti niillä, jotka ovat aiemmin loukkaantuneet tiettyä liikettä tehdessään. Pelko tämän kaltaisissa tilanteissa on ymmärrettävää, sillä se suojaa ihmistä loukkaantumiselta. Pelko voi olla osasyynä mentaalisten blokkien syntymisessä.

Painovoiman aiheuttama pelko (Gravitational insecurity)

Pelko itsensä liikuttamisesta, muiden liikutettavana olemisesta tai jalat ilmassa olemisesta. Tilasta kärsivä oppija voi vältellä keinumista, hyppimistä, nostettavana olemista tai esimerkiksi niin korkealla tuolilla istumista, etteivät jalat yllä maahan. Painovoiman pelko johtuu yliaktiivisesta tasapainoelimestä.

Taaksepäin lähtevien liikkeiden pelko

Springfieldin yliopistossa on tehty vuonna 2017 tutkimus flikkikammosta, taaksepäin menevästä ilmassa tapahtuvasta akrobaattisesta liikkeestä. Tutkimuksessa oli mukana useita eri ikäisiä telinevoimistelijoita, joilla oli havaittu mentaalinen blokki, joka estää taaksepäin lähtevän liikkeen tekemisen.

Flikkikammo ei ollut pysyvä, vaan ilmeni voimistelijoilla ajoittain. Ongelma saattoi hoitamattomana paisua ja siirtyä myös muille telineille tai muihin liikkeisiin. Valmentajan painostuksen alla kammo usein paheni. Voimistelijoilla on huomattu esiintyvän mentaalisia blokkeja. Näissä tekijä on fyysisesti ja taidollisesti kykenevä suorittamaan liikkeen, mutta keskeyttää suorituksen blokin takia.

Mikä avuksi, kuinka voin selättää omat pelkoni?

Omia pelkoja voi pyrkiä lievittämään itsenäisesti monin eri tavoin. Mielikuvaharjoittelussa kuvitellaan suoritettava liike hyvin tarkasti. Näin aivojen motorisella alueella tapahtuu vastaavia muutoksia kuin oikeastikin liikettä tehdessä. Kun pelottavaa liikettä harjoitellaan mielikuvaharjoittelun avulla, on tärkeää, että liikkeen tekninen suoritus osataan kuvitella oikeaoppisesti alusta loppuun. Oikeaoppisesti kuvitellut liikesuoritukset lisäävät itsevarmuutta liikkeen fyysiseen suorittamiseen. Epäonnistuneiden liikesuoritusten kuvittelu taas vahvistaa ei toivottuja hermoratoja aivoissa ja vaikuttaa negatiivisesti motivaatioon sekä itseluottamukseen.

Rentoutusharjoituksista voi myös olla apua. Länsimaisessa kulttuurissa rentoutusharjoituksina käytetään usein joogaa ja meditaatiota. Rentoutusharjoituksen tavoitteena on saada laskettua tajuntaa, tietoisuuden tilaa ja aktiivisuutta. Autonominen hermostomme muodostuu energisoivasta eli sympaattisesta hermostosta ja rauhoittavasta eli parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermosto aktivoituu jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa. Näin voi siis käydä esimerkiksi juuri pelottavan akrobatialiikkeen suorittamisessa. Jo pelkästään pelottavan liikkeen kuvittelu voi aiheuttaa kehossa jännitystä. Tämän vuoksi on hyvä osata keskittyä myös kehon ja mielen rentouttamiseen.

Itsepuheella voi myös vaikuttaa tunteiden hallintaan pelottavissa tilanteissa. Itsepuhe on itseensä kohdistuvaa puhetta, joko ääneen tai mielessä. Itsepuhe voi olla esimerkiksi positiivista palautetta tai suoritukseen liittyviä ohjeita. Kun kyseessä on hienomotorinen liike, on ohjeita antava puhe tutkimusten mukaan motivaatiopuhetta tehokkaampaa. Tutkimusten mukaan itsepuhe parantaa keskittymistä ja edistää ponnistelua tavoitteen saavuttamiseksi. Tutkimukset osoittavat myös, että itsepuheessa oleellista on keskittää puhe siihen, kuinka suorituksen toivotaan tapahtuvan. Mikäli itsepuheessa annetaan negatiivisia ohjeita kuten “älä kaadu”, on suuri todennäköisyys, että juuri näin tulee tapahtumaan.

Kuinka opettaja voi auttaa oppilasta selättämään pelkonsa?

Pelokkaan oppilaan kohdatessaan opettajalla on erilaisia keinoja auttaa oppilasta selättämään pelkonsa. Tehokkaita keinoja pelottavien liikkeiden harjoittelussa ovat erilaiset apuvälineet kuten turvavaljaat, volttivyöt, paksut alastulomatot ja liikkeessä avustavat henkilöt, eli spotterit. Kaikki edellä mainitut avut tuovat suorituksen harjoitukseen konkreettista fyysistä turvaa, mutta ne voivat tuoda oppilaalle myös henkistä turvaa. Vaikka oppilas olisi fyysisesti täysin kykenevä suorittamaan pelottavan liikkeen, voi mentaalinen blokki estää suorituksen. Tällöin apuvälineiden luoma henkinen turva mahdollistaa suorituksen. Kun oppilas huomaa kykenevänsä temppuun fyysisesti, voidaan apuvälineitä jättää pikkuhiljaa pois. Ensin apuvälineiden, alastulomattojen tai spotterien määrää vähennetään, lopulta ne voidaan jättää kokonaan pois.

Liikkeen pilkkominen osiin on hyvä keino auttaa oppilasta selättämään pelkonsa. Pelottavan liikkeen liikerataan tutustutaan hiljalleen hidastetusti tekemällä erilaisia progressioharjoituksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi takaperinvoltissa hyppy taaksepäin keräasentoon patjapinon päälle tai flikissä, eli taaksepäin lähtevässä puolivoltissa, hyppy taaksepäin selälleen paksulle patjalle. Mikäli jossain vaiheessa harjoitteluprosessia oppilaan pelko palaa tai vahvistuu, voidaan progressiivisissa harjoitteissa palata yksi askel taaksepäin. Opettaja voi lisäksi teettää tunnilla oppilaalle tuttuja, turvallisia liikkeitä, jotta oppilas saa myös positiivisia kokemuksia eikä koko tunti kulu pelottavan ja stressaavan uuden liikkeen harjoitteluun.

Toistojen teettäminen on tärkeää. Apuvälineiden ja spotterien avulla suoritettuja liikkeitä tulisi toistaa mahdollisimman paljon, jotta sekä fyysinen, että henkinen suorituskyky kehittyisi ja apuvälineitä päästään vähentämään. Kun liike on hallussa siten, että spotterit ja apuvälineet voidaan jättää pois, suuret toistomäärät ovat edelleen tärkeitä, jotta liikkeen tekninen suoritus vakiintuu ja eikä kammo pääse palaamaan

Opettajan tulisi myös kannustaa ja tsempata oppilasta harjoitusprosessin jokaisessa vaiheessa. Epävarma oppilas voi tarvita kannustusta uskaltaakseen edetä progressioharjoituksen seuraavaan vaiheeseen. Uusien liikkeiden oppimiseen kuuluu aina pieni epävarmuus. Epävarmuus ja pelko tai kammo ovat kuitenkin eri asioita. Opettajan ei tule kuitenkaan pakottaa oppilasta siirtymään eteenpäin seuraavaan progressioon, mikäli oppilas ei koe olevansa siihen vielä valmis.

 Motivaation vaikutus pelottavan liikkeen oppimisessa

Motivaatiota on sekä sisäistä että ulkoista. Sisäisessä motivaatiossa itse toiminta koetaan palkitsevaksi. Ulkoisessa motivaatiossa motivaatio on riippuvainen ympäristöstä, motivaation välittää jokin muu kuin ihminen itse. Ulkoisen motivaation lähteet ovat siis lähtöisin jostakin muualta kuin itse toiminnasta.

Kuvitellaan tilanne, jossa kaksi sirkusopiskelijaa harjoittelevat takaperin volttia akrobatian pakollisella kurssilla. Opiskelija A on kiinnostunut akrobatiasta ja haluaa oppia takaperin voltin, koska se on hänen mielestään hieno temppu ja olisi hienoa osata se. Opiskelija B taas ei ole kiinnostunut akrobatiasta eikä koe, että voltin oppiminen toisi lisäarvoa hänen elämäänsä. Hänen kuitenkin täytyy opetella voltti läpäistäkseen akrobatiakurssin ja edetäkseen opinnoissaan. Opiskelija A:n oppimista ohjaa tällöin sisäinen motivaatio, kun taas opiskelija B:n motivaatio on ainoastaan ulkoinen. Tässä tapauksessa opiskelija A oppii voltin todennäköisesti nopeammin sekä pääsee eroon turvavaljaista ja apuvälineistä kuin opiskelija B, vaikka molemmat kärsisivätkin taaksepäin suuntautuvien liikkeiden kammosta.

Käsitys omista taidoista vaikuttaa myös motivaatioon. Liikkeellisesti epävarman oppijan käsitys omista taidoista on usein negatiivinen. Tämä vaikuttaa negatiivisesti hänen motivaatioonsa oppia pelottavaa liikettä, sillä hän ei usko omien kykyjensä riittävän suorituksessa onnistumiseen.

Ultimaattinen motivaation tila, jossa oma minäpystyvyys koetaan korkeaksi ja haaste myös suureksi, on ultimaattinen flow-tila. Flow-tilassa aika kuluu kuin itsekseen ja toiminta imaisee mukaansa. Jos kuitenkin haaste koetaan suureksi, mutta minäpystyvyyden tunne matalaksi, muodostuu tunteeksi helposti ahdistus. Näin voi käydä liikkeellisesti epävarmalle oppilaalle akrobatiatunnilla uutta, pelottavaa liikettä opeteltaessa. Ahdistus tunteena ei luo innostusta harjoitella itsenäisesti. Tämän seurauksena liikkeellisesti epävarmat oppilaat eivät halua itsenäisesti harjoitella lajia kohdattuaan liian suuren haasteen. Tällöin ero ryhmän epävarmoihin oppilaisiin verrattuna saattaa entisestään korostua.

Opettaja voi tukea oppijan minäpystyvyyden tunnetta ja säädellä haasteen suuruutta. Keinoja tähän ovat esimerkiksi edellä jo esitellyt liikkeiden pilkkominen pienempiin osiin, progressioharjoitteet sekä apuvälineiden käyttö. Nämä voivat auttaa tuomaan riittävää minäpystyvyyden tunnetta ja siten innostaa itsenäiseenkin harjoitteluun. Vaikkei näillä ihan flow-tilaan asti päästäisikään, voi niillä kuitenkin päästä positiivisemmalle motivaation kanavalle.

Lähteet

All about therapy. What is gravitational insecurity.

Lehtiö. S. 2020. Liikekammo akrobatiassa. Opinnäytetyö, esittävä taide, sirkus. Turun ammattikorkeakoulu.

Lonka K. 2014. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Pihlström. R. 2020. Itseilmoitettujen ahdistusoireiden yhteys matalan panoksen osaamistehtävien ajankäyttöön ja tuloksiin 9.-luokkalaisilla. Pro gradu -tutkielma, kasvatustieteellinen tiedekunta, opettajankoulutuslaitos, luokanopettajan koulutusohjelma. Helsingin yliopisto.

Tiainen. L. 2012. Pelot junioriurheilussa – SM-tason taitoluistelijatyttöjen kokemuksia. Opinnäytetyö, Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.