Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Positiivinen pedagogiikka edellyttää opettajalta omien tunnetaitojen säätelykykyä

03.05.2022

Positiivinen pedagogiikka on positiivisen psykologian soveltamista opetus- ja kasvatustoimintaan. Sen tavoitteena on löytää ominaisuuksia, olosuhteita ja tekijöitä, jotka saavat yksittäiset ihmiset ja yhteisöt kukoistamaan. Positiivinen pedagogiikka sisältääkin piirteitä yleismaailmallisista hyveistä, jotka ovat kautta aikain kuuluneet myös eri uskontoihin ja filosofioihin.

Positiivista pedagogiikkaa hyödyntämällä voidaan välttää negatiivisia oppimiskokemuksia ja jopa nopeuttaa oppimista. Kun oppijan myönteisiä ajatustapoja lisätään, lisäävät ne puolestaan onnellisuutta ja hyvinvointia. Tämä suhteellisen nuori pedagoginen suuntaus painottaa erityisesti yksilöllisiä luonteenvahvuuksia, hyvän näkemistä virheiden etsimisen sijaan sekä resilienssiä eli selviytymistä negatiivisten kokemusten jälkeen.

Opettaja uskoo oppilaan mahdollisuuteen kehittyä

Pedagogiikan nykyiset ja tulevat asiantuntijat joutuvat toimimaan opetussuunnitelman määrittelemien reunaehtojen sisällä. Yksittäisen opettajan tapa ja mahdollisuus toimia pedagogiikan oppien mukaisesti on vaihdellut eri aikakausina sen mukaan, mitä yhteiskunnalliset tahtotilanteet ovat painottaneet.

Positiivista pedagogiikkaa soveltava opettaja keksii ja luo uudenlaisia oppimistehtäviä ja -puitteita, joiden parissa opiskelijat voivat saavuttaa tavoitteensa. Tärkeää on, että opettaja uskoo oppilaittensa kykyihin ja taitoihin ja mahdollisuuteen kehittyä.

Pedagogiikka taidealoilla

Instrumenttiopettajakollegoita haastatellessa kuulee kauhutarinoita taideopettajien menettelytavoista 1960- ja 1970-luvuilta. Uhkailu, kiristys ja (jopa ruumiillinen) rangaistus -kolmiyhteys, josta vitsaillen lastenkasvatuskeskusteluissa puhutaan, toistuu tarinoissa. Jo 1970-luvun ensimmäisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa listattiin pedagogisesti tärkeiksi kehitysaiheiksi siveellisyys, hyvät tavat ja mahdollisuus suoda omaleimainen persoonallisuuden kehittyminen. Voi kysyä, kuinka hyvää tarkoittava ohjesääntö toteutui käytännössä etenkin taidekasvatuksen piirissä, jossa pedagoginen pätevyys oli kirjavaa esimerkiksi musiikkioppilaitoksissa, joita oli syntynyt lyhyessä ajassa 1960-luvulta lähtien liian monta suhteessa pätevään opettajakuntaan.

Kuvassa lapsi soittaa pianoa.

Kuva: Pixabay.

Opettaja saattoi tukistaa levotonta nuorta viulistia tai näpäyttää kynällä sormille. Tavatonta ei myöskään ollut, että opettaja häpäisi oppilasta koko luokan edessä, kun tilanne ”vaati”. Siksi vaikuttaakin hyvältä kehityssuunnalta, että tutkimuksen mukaan opetussuunnitelmien pedagogisia ohjeita sovelletaan opetukseen aiempaa enemmän (Salminen & Annevirta 2014, 337). Uusin, vuonna 2017 laadittu Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet on saanut vaikutteita positiivisesta pedagogiikasta.

Positiivisen pedagogiikan kritiikki

Positiivinen pedagogiikka ja positiivinen psykologia ovat jo termeinä herättäneet joissakin tutkijoissa kritiikkiä. He kritisoivat ajatusta siitä, että jos on olemassa positiivista psykologiaa, niin silloin kaikki muu aikaisempi psykologia olisi negatiivista psykologiaa.

Positiivinen psykologia ei kuitenkaan väitä, että muu psykologia olisi negatiivista, vaikka usein muu psykologia keskittyy vajavaisuuksien ja ongelmien kohtaamiseen, jolloin myönteiset puolet elämästä jäävät vähäiselle tarkastelulle. Positiivinen psykologia ei kiellä vaikeita tunteita ja aiheita elämässä eikä tarkastele asioita vain ilon kautta, kuten nimestä voisi päätellä. Se keskittyy paljolti resilienssin sekä vaikeiden aikojen tarkasteluun ja niistä selviämiseen.

Ajattele positiivisesti

Positiivinen pedagogiikka ja positiivinen psykologia sekoitetaan monesti positiiviseen ajatteluun tai markkinakoneiston onnellisuusoppaiden self help -maailmaan, jossa myydään onnellisuutta niin kirjoin kuin kursseinkin. Tämä markkinatalouden ohjaama onnellisuuden tavoittelu heijastelee negatiivista leimaa myös positiivisen psykologian tutkimukselle ja tieteelle, vaikka nämä asiat eroavatkin toisistaan.

Suomessa positiivinen pedagogiikka vaikuttaa hyvin brändätyltä ja kaupallistetulta suuntaukselta, jonka koulutukset maksavat tuhansia euroja. Tämä ilmiö jo itsessään herättää ristiriitaisia ajatuksia siitä, onko kyseessä sittenkin vain yksi itsehoitotrendi, jossa joku tekee rahaa nimeämällä vanhat asiat uudelleen.

Tunnetaitojen merkitys korostuu

Positiivisen pedagogiikan suurimpia käytännön haasteita lienee se, että se jättää paljon opettajan itsensä varaan. Positiivisen pedagogiikan soveltaminen vaatii ennen kaikkea asenteen muutosta, mikä voikin olla haastavampi toteuttaa kuin vaikkapa digitalisaatio.

Positiivisen pedagogiikan perustana on se, että opettaja itse kykenee johtamaan itseään ja omaa hyvinvointiaan. Opettajalla itsellään tulee olla itsetuntemus, itsetunto sekä ammatillinen identiteetti kunnossa, ja opettajan tulee osata säädellä omaa tunne-elämäänsä onnistuneesti. (Avola 2017, 20.)

Piirroskuvasssa henkilöllä on kynä kädessään ja muistikirja edessään. Muistikirjan vierellä on laatikkomaisia esineitä pinossa, ikään kuin paperipakkoja.

Kuva: Pixabay.

Positiivista pedagogiikkaa on vaikeaa toteuttaa, mikäli opettaja itse ei voi hyvin. Stressaantuneet ja huonosti voivat opettajat saattavat antaa huonon roolimallin oppilaille. Ennen kuin positiivista pedagogiikkaa voidaan opettaa pedagogisena menetelmänä opettajille, tulisi heille ensin opettaa, miten omasta hyvinvoinnista huolehditaan ja miten itsensä johtaminen tapahtuu. Toivoa sopii, että etenkin opettajaopiskelijoiden opintoihin sisällytettäisiin kursseja, joilla opittaisiin näitä taitoja. Toki kyseiset taidot olisivat hyödyllisiä ihan kaikille.

Positiivisen pedagogiikan soveltaminen

Nykyään musiikkiopistojen tasosuorituksista annetaan opiskelijalle suullinen palaute, jossa kiinnitetään huomiota yksilön vahvuuksiin. Tämän lisäksi vahvuudet dokumentoidaan opiston arkistoon. Myös Wilma on hyvä kanava, jonne voidaan kirjata oppilaan onnistumiset – näin oppilas voi saada konkreettista tietoa (ns. ”mustaa valkoisella”) omasta onnistumisestaan ja vahvuusalueista.

Vinkkejä positiivisen pedagogiikan soveltamiseen

  • Tunnista opiskelijan luonteenvahvuuksia (esim. sinnikkyys, uteliaisuus, kiitollisuus ja ystävällisyys).
  • Kiitä ja kannusta opiskelijaa, kun hän käyttää omia luonteenvahvuuksiaan (esim. ”soitit todella sinnikkäästi loppuun tämän kappaleen” tai ”olitpa ystävällinen, kun jaoit nuottisi toisen kanssa”).
  • Voit myös houkutella opiskelijan itse sanoittamaan omia onnistumisiaan (esim. ”onnistuin heittäytymään musiikkiin” tai ”onnistuin unohtamaan arkielämän huoleni ja olemaan läsnä”).
  • Apukysymyksiä opiskelijan kanssa käytään keskusteluun:
    • Miksi tänään oli hyvä harjoitus?
    • Mitä hyvää tämän päivän harjoituksessa tapahtui?
    • Miten toimimme, että näin tapahtui?
    • Poikkesiko toimintamme aikaisisemmasta?
    • Mitkä syyt johtivat siihen, että toimin tänään, kuten toimin?
  • Erityisen tehokasta on pohtia ”pieleen” menneen harjoituksen lopuksi hyviä asioita.

Kirjallisuutta

Avola, P. 2017. Positiivinen pedagogiikka opetussuunnitelmassa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Avola, P. & Pentikäinen, V.  2020. Kukoistava kasvatus. Äänikirja. BEEhappy.

Kuha, J. 2017, 565. Suomen musiikkioppilaitoshistoriaa. Väitöskirja. Helsinki. Helsingin yliopisto.

Salminen, J. & Annevirta, T. 2014. Opetussuunnitelmien välittämä ohjaus-mitä, kenelle ja miksi. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja. Jyväskylä.

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017. Helsinki: Opetushallitus.

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.