Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Hiukset ja karvat materiaaleina nykytaiteessa

17.03.2021

Hiukset ja karvat taideteoksessa saattavat tuntua sekä kiinnostavilta että vastenmielisiltä elementeiltä. Karva-aines materiaalina sisältää jo itsessään merkityksiä ja voi vaikuttaa teoksen kokemiseen ja tulkintaan. Hiuksissa ja karvoissa on erilaisia tekstuureja, joten tätä materiaalia voi myös lähestyä ja työstää teoksissa eri tavoin.

Kirjallisessa opinnäytetyössäni käsittelen hiuksia ja muuta karvaa materiaalina nykytaiteen kolmiulotteisissa teoksissa. Tutkielmassani halusin löytää vastauksen, miten tuo materiaali vaikuttaa teoksen tulkintaan ja sen lopulliseen esittävyyteen. Olen pohtinut, miksi hiukset ja karvat materiaalina kiehtovat, mutta toisaalta hiukset ja karvat irrallisina niiden arkisesta kontekstistaan, liitettynä osaksi teosta, voidaan kokea myös ällöttävinä.

 

Hiusten kulttuurihistoriallinen lataus

Lähdeaineistoon uppoutuessani havaitsin, kuinka laaja ja kiehtova hiusten kulttuurihistoria onkaan. Hiukset viestittävät tietoa henkilön tiedostamatta tai tiedostaen ja ovat iso osa identiteettiä. Ihmiskunnan historian aikana hiuksiin on latautunut monenlaisia mielleyhtymiä, ja siten ne kietovat itseensä monia kulttuurillisia merkityksiä.

Hiuksiin kohdistuu myös institutionaalista valtaa, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisen identiteettiin ja rooliin hiusten muokkaamisella. Eri yhteisöillä, uskonnoilla, yhteiskunnilla ja eri instituutioilla, esimerkiksi armeijassa, on tarkkoja hiuksiin kohdistuvia sääntöjä.

Hiustyylit ovat muuttuneet historian aikana, ja myös asenteet kehon karvoja kohtaan ovat vaihdelleet kulttuurin ja aikakausien mukaan. Kuten hiukset myös muut eläinten- ja kehonkarvat ovat samanlaista keratiinipitoista ainetta. Karvan olemus, pituus, paksuus, karheus ja väri vaihtelee. Eläinten karvaa tai nahkoja ihminen on puolestaan käyttänyt aina hyödykkeenä.

Kuvassa on etäisesti hiuslisäkettä muistuttava taideteos, jonka materiaalina on käytetty mm. karvaa.

Fanny Varjo, Hairstyle.

Hiukset ja karvat teoksessa

Tutkielmassani tarkastelen muutamien kuvataiteilijoiden teosesimerkkien kautta, miten he käyttävät hiuksia, eläimen- ja ihmisen kehon karvoja sekä synteettisiä- ja luonnonkuituja. Eri karvamateriaalia lähestyy mielestäni eri tavoin, ja tällöin materiaali myös mahdollistaa teoksen tulkinnan ohjaamista.

Kuvassa on etäisesti villakoiraa muistuttava veistos-tyyppinen taideteos, jonka materiaalina on käytetty mm. karvoja.

Fanny Varjo, Puudeli.

Hiusten ja karvan käyttö nykytaiteen teoksissa voi herättää kysymyksen, miksi hiukset ovat osana sitä. Niillä voidaan viestiä kannanottoja, joihin voi sisältyä poliittisia, moraalisia ja sosiaalisia sisältöjä. Toisaalta hiukset voidaan nähdä puhtaasti materiaalina. Kiinnostavaksi osoittautui, mistä eri taiteilijat hankkivat karvamateriaalin ja millainen vaikutus tällä on taiteilijan tekniikkaan ja ideointiin.

Hiukset  voidaan kokea myös iljettävinä, kun ne on liitetty osaksi taideteosta. Tällaista kokemusta voi tarkastella psykoanalyyttisen abjektin käsitteen kautta. Hiukset ovat ihmisestä kasvava kuona-aine, jolla on kehoa suojaava tarkoitus. Irrallisena ihmiskehosta ne viestittävät ruumiin läsnäolosta, siksi ne voivat herättää vastenmielisiä tunteita. Samaan aikaan ne kuitenkin kiehtovat, ja teos houkuttelee katsomaan sitä lähemmin.

Mielestäni eläimen karvaan suhtautuu neutraalimmin kuin ihmiskarvaan. Eläinten karvat voidaan kokea arkisempina, sillä ihminen on käyttänyt ja käyttää muiden eläinten kehoja hyödykkeenä monella osa-alueella.

Synteettiset kuituhiukset puolestaan viittaavat hiuksiin, mutta ne ovat muovista valmistettua tekokuitua. Ne eivät ole kasvaneet kenenkään päässä, joten koen, että niissä on ikään kuin anonymiteetti. Tällöin niihin myös suhtautuu kepeämmin. Luonnonkuidut taas muistuttavat ulkomuodollaan hiusta tai karvaa, mutta niitä ei tunneta samassa keratiinipitoisessa muodossa. On kuitenkin mielenkiintoista, että ihmiskehosta ja luonnosta löytyy samankaltaisia elementtejä.

Opinnäytetyön kirjoittaminen laajensi ajatteluani karvamateriaalista, ja sen käyttämisestä osana teosta. Karvaisia teoksia ei pysty katsomaan pelkästään esteettisenä massana, sillä materiaali tuo teokseen oman tarinansa. Houkuttavaa on pohtia teoksia tulkitessa, miksi mikäkin materiaali on teokseen valikoitunut. Kiinnostavaa karvassa on myös se, että hiukset ja karvat taipuvat niin moneen tekniikkaan ja niitä voi käsitellä monella tavalla.

Näkyvillä on kokonaiskuva ja yksityiskohta taideteoksesta, jonka materiaalina on käytetty karvoja.

Fanny Varjo, Yksityiskohta teoksesta Waiting Room.

Varjo, Fanny 2020. Hiukset ja karvat materiaaleina nykytaiteessa. Opinnäytetyö (AMK). Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *