07.01.2025

Hyväksyvät hetket – Klovni kohtaa muistisairaan –opinnäytetyöni (AMK) kertoo palvelutaloissa muistisairaiden parissa tehtävästä vanhustyöklovneriasta. Työ on tehty taiteilijoiden, eli klovnien näkökulmasta sekä omasta näkökulmastani muistisairaan isäni lähiomaisena. Perehdyttyäni tähän aiheeseen uskallan väittää, että jokainen muistisairaita kohtaava voisi hyötyä klovnimaisista keinoista ja asenteesta.

Muistisairaudet lisääntyvät, kun väestö ikääntyy ja diagnostiikka kehittyy. Klovnerian viemistä palvelutaloihin tukevat useat maailmalla aiheesta tehdyt tutkimukset, jotka osoittavat klovnerialla olevan positiivisia vaikutuksia muistisairaisiin. Tutkimusten mukaan säännölliset klovnivierailut palvelutaloissa ovat muun muassa vähentäneet merkittävästi lieviä ja vaikeita muistisairauden aiheuttamia haitallisia muutoksia käytöksessä ja tunne-elämässä, kuten levottomuutta ja ahdistusta, sekä parantaneet ikäihmisten elämänlaatua (Kontos et al. 2016).

Haastattelin opinnäytetyötäni varten neljää Suomessa toimivaa vanhustyöklovnerian ammattilaista, ja opinnäytetyö perustuu pitkälti näissä haastatteluissa esiin nousseisiin teemoihin ja asioihin, mutta myös omiin huomioihini ja kokemuksiini muistisairaan isäni kanssa. Haastattelemani klovnit ovat Dan Söderholm, Janna Haavisto, Helena Leminen ja Sirpa Taivainen-Ilmola.

Opinnäytetyössä avaan klovnien työnkuvaa klovnihahmoista itse kohtaamisiin ja koettuihin hetkiin muistisairaiden kanssa. Pääpaino on klovnien käyttämien sekä konkreettisten että abstraktien keinojen kuvaamisessa.

Konkreettisia keinoja, joita klovnit käyttävät työssään muistisairaiden kanssa, ovat esimerkiksi kosketus, musiikki, hengitys ja yhdessä muistelu. Hyväksyvään läsnäoloon perustuvia abstrakteja kohtaamisen keinoja taas ovat esimerkiksi klovnin asenne, filosofia ja ajatusmaailma.

Sinne ei mennä pelleilemään

Klovnien keinot on mietitty tarkkaan asuista lähtien niin, että ne edesauttavat yhteyden luomista muistisairaiden kanssa. Tämän takia voi ajatella vanhustyöklovnerian olevan kaukana ”pelleilemisestä”, sillä kaikki jo klovnissa itsessään oleva ja hänen käyttämänsä keinot, kuten esineet, ovat harkittuja. Klovnit tekevät myös ns. kotiläksyjä ja ennakkovalmisteluja sen perusteella, mitä he oppivat asukkaista, ja he voivat näin seuraavalla kerralla vieraillessaan tuoda mukanaan esimerkiksi kuvan muistisairaalle merkittävästä paikasta.

Lastensairaalassa klovnien usein käyttämä valkoinen lääkärintakki on vanhustyöklovneriassa jätetty pois, koska se voi aiheuttaa hämmennystä muistisairaalle. On tärkeää, että klovni on selkeästi tunnistettava. Tämän takia klovnin käyttämä punainen nenä on myös tärkeä työväline. Haaviston mukaan punainen nenä luo myös turvaa, sillä siinä ei ole uhkaa vaan hassua leikkimielisyyttä, ja se antaa luvan olla jossain muussa. Klovnien tyylit ovat myös pääosin menneen ajan, esimerkiksi 1950–60-lukujen, inspiroimia ja auttavat herättämään muistoja ja tunnelmia ajasta, jota useat muistisairaat ovat nuoruudessaan eläneet.

Esiintymisen sijasta klovnien tarkoitus on antaa huomio muistisairaille ja mahdollistaa näin heille nähdyksi tulemisen kokemuksia.

Kuunteleminen, läsnäolo ja ajan antaminen ovat täten klovnien työnkuvan ytimessä. Klovnien mukaan nähdyksi tulemisen kokemukset sekä pitkäaikaiset vierailut (vähintään puolen vuoden ajan) edesauttavat luomaan pitkään havaittavia positiivisia vaikutuksia muistisairaisiin sekä luomaan ystävyyttä heidän välilleen.

Klovni saattaakin olla hyvin merkittävä yksinäiselle vanhukselle. Maakunnissa työskentelevä Taivainen-Ilmola kertoo, kuinka hän kohtaa vanhuksia, joilla ei käy vierailijoita. Vieraileva klovni saattaa täten olla ainoa sosiaalinen kontakti hoitajien lisäksi, ja jo klovnin pelkkä läsnäolo on hyvin merkittävä.

Klovni on nykyhetken kannattelija

Klovnit kannattelevat hyväksyvällä asenteellaan nykyhetkeä ja pyrkivät näkemään, mihin muistisairas on edelleen kykenevä, sekä mahdollistamaan sen toteuttamista. Klovnien pyrkimys on mennä sisään muistisairaan maailmaan ja hyväksyä hänen logiikkansa riippumatta siitä, miten aukkoinen se olisi tai vaikka ihminen ei enää kommunikoisi verbaalisesti. Lemisen mukaan esimerkiksi, jos muistisairas vaeltelee ympäri palvelutaloa (mikä on yleinen muistisairauden oire), klovni voi mennä mukaan kävelyyn ja saada näin aikaan hyvän kontaktin. Yhdessä kävelemisestä saattaa myös syntyä jotain lisää, kuten vaikkapa yhteinen rytmi tai kappale.

Mielestäni olisi tärkeää, että tutut ihmiset näkisivät ja hyväksyisivät sairauden muuttamaa läheistään hänen nykyisessä tilassaan ja näkisivät edelleen hänen potentiaalinsa – aivan kuten klovnit tekevät antaen muistisairaalle näin arvoa.

Klovni jään rikkojana ja tunnelman luojana

Palvelutaloissa klovni voi toimia jään rikkojana ja vaikuttaa positiivisesti myös asukkaiden, omaisten ja hoitajien väliseen suhteeseen. Tätä vahvistaa se, jos hoitajilla ja omaisilla on mahdollisuus osallistua ja kokea klovnivierailua yhdessä asukkaan kanssa. Söderholmin mielestä olisi hyvä, jos omaiset voisivat olla enemmän läsnä vierailuissa, sillä kerrat, kun omaiset ovat sattuneet olemaan paikalla, ovat olleet hienoja kokemuksia. Hän kertoo omaisilta saamiaan koskettavia palautteita, esimerkiksi: ”Oli ihana nähdä äiti äitinä taas eikä sairaana ihmisenä”. Söderholm pohtii, kuinka klovnit herättävät ihmisissä heidän entistä leikkimielisyyttään, joka mahdollistaa omaisille tutun ihmisen näkemistä ilman sairautta. Olen saanut itse kokea ja todistaa yhdessä isäni kanssa koetun klovnivierailun merkittäviä, positiivisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia. Kerron myös tästä yksityiskohtaisesti opinnäytetyössäni.

Muistisairaan lähiomaisena tiedän, kuinka vaikeaa on päästää irti tutusta ihmisestä sekä kohdata ja tutustua häneen yhä uudelleen ja uudelleen toimintakyvyn heiketessä. Toisin kuin omaisten, klovnien haasteena taas on ensin tutustua ihmiseen ja kerätä tietoa siitä, mistä hän voisi tykätä tai mistä hän on elämässään nauttinut. Tämä on jotain, missä omaiset voisivat olla suureksi avuksi klovnien ja muistisairaiden linkkinä.

Suhteiden lisäksi klovni vaikuttaa positiivisesti palvelutalon ilmapiiriin, joka saattaa ymmärrettävästi olla ankea.

Klovnin läsnäolo voi tuoda helpotusta harmauden keskelle, antaa luvan leikkiä ja ilmaista.

Vaikka muistisairauden myötä ihminen voi menettää loogisen kyvyn ajatella ja keskustella, hän silti aistii tunnelmaa. Tunnelma on myös se, mikä voi piirtää muistisairaalle muistijäljen, ja tunnelma jää tilaan, kun klovni lähtee.

Radikaali hyväksyminen

Klovnerian yksi pääelementti on hyväksyminen. Oli kyseessä ilo tai suru, elämä tai kuolema, klovni hyväksyy sen. Suurin tragediamme ihmisinä onkin ehkä se, että me kaikki kuolemme joskus, halusimme sitä tai emme. Italialainen klovni ja opettaja Giovanni Fusetti sanoo aiheesta viisaasti näin:

As members of humanity, we all have one big common problem: we are going to die, one day, eventually. The wisdom of the clown is being able to fall and assume it. It is a profound answer to the main problem of death in all its forms. This is why the clown exists. It is about somebody who takes on himself the limitations, the tragedies, the contradictions, the conflicts, the stupidity, the innocence, the vulnerability, the pain, and the wounds. And consciously plays with them. So the use of clown is to process with humor the tragedy of life. (Miller 2006.)

Yhteiskunnassamme olemme tottuneet siihen, että meillä on jokin tietty rooli ja lokero, johon kuulumme. Sosiaalinen tilanteemme ja esimerkiksi ammattimme määrittelevät asemaamme.

Klovni saa aikaan naurua ja reaktioita rikkomalla kulttuuriin sidonnaisia yhteiskunnan “järjestyssääntöjä”.

Encyclopedia of Humor Studies -teoksessa klovnia onkin määritelty totuudenpuhujaksi, sosiaalisena kommentaattoriksi ja viihdyttäjäksi sekä anarkistiseksi, parodiahakuiseksi, sosiaalisten ja esillä olemiseen liittyvien koodien purkajaksi (Attardo 2014, 132).

Kun ihminen sairastuu ja joutuu palvelutaloon tai sairaalaan, lokerot, roolit ja sosiaaliset asemat poistuvat. Yksi muistisairauden ominaispiirre on, että ihmiseltä voi kadota sosiaalinen ”sensuuri” ja sosiaalisten normien mukainen käyttäytyminen. Voisi ajatella, että muistisairauden myötä ihmisen perimmäinen luonne voi tulla esiin. Muistisairaus ikään kuin riisuu ihmisen kaikesta sosiaalisesta paineesta ja teeskentelemisestä. Tässä mielessä klovnit ja muistisairaat ovat samassa olemassaolon tasossa, sillä klovneria pyrkii nimenomaan sensuurittomaan inhimilliseen ja rehelliseen olemassaoloon, missä kaikki “turha esittäminen” on karsittu pois – missä ollaan läsnä hetkessä ihminen ihmiselle.

Lopuksi

Muistisairaiden määrän kasvaessa on tärkeää lieventää sairauteen liittyviä pelkoja ja stigmaa sekä edesauttaa sairaiden ihmisten hyväksyvää kohtaamista. Tässä tilanteessa on huolestuttavaa, miten sekä sosiaali- ja terveysalalla että kulttuurin ja taiteen alalla yhteiskunnan tukirakenteita tällä hetkellä heikennetään, kun niitä tulisi päinvastoin vahvistaa ja lisätä. Toivon, että opinnäytetyöni toimii osaltaan myös äänenä sen puolesta, että vanhustyöklovneriaa ja taidetyötä hoitolaitoksissa tuettaisiin.

Klovnit menevät sinne, minne moni meistä ei uskaltaisi – ihmisyyden lähteelle myös sairauden ja jopa kuolemankin äärellä.

Olen ollut vaikuttunut vanhustyötä tekevien klovnien rohkeudesta ja suurista sydämistä. Toivon, että opinnäytetyöni antaa konkreettisia käytännön vinkkejä muistisairaiden kohtaamiseen klovnerian keinoin sekä rohkaisee kaikkia vanhustyöklovneriasta kiinnostuneita lähtemään mukaan tutustumaan tähän läsnäolon taiteeseen.

Lähdeluettelo

Attardo, Salvatore (toim.) 2014. Encyclopedia of humor studies. (Vols. 1-2). Thousand Oaks, California: SAGE Publications.

Kontos et al. 2016. Elder-clowning in long-term dementia care: Results of a pilot study. Journal of the American Geriatrics Society Vol. 64, 342-353 https://agsjournals.onlinelibrary.wiley.com/toc/15325415/2016/64/2 Viitattu 8.12.2024.

Miller, Matty 2006. The Heart of Clowning: on the use of the clown in the world. An interview with Giovanni Fusetti. https://giovannifusetti.com/wp-content/uploads/2021/03/useofclown.pdf Viitattu 8.12.2024.