25.07.2019

Avaan tässä artikkelissa kirjallista opinnäytetyötäni komedian kirjoittamisesta omiin havaintoihini ja lähdeaineistoon nojautuen: mitä elementtejä komedian kirjoittaminen näyttämölle vaatii, mitä kaikkea kirjoittaja voi hyödyntää kirjoitusprosessinsa aikana ja mitä kirjoittaminen vaatii rutiinien tasolla. Olen opiskeluvuosieni aikana Turun AMK:n Taideakatemiassa löytänyt komedian kirjoittamisesta ja tekemisestä oman tapani kommunikoida maailman kanssa. Siksi halusin käsitellä aihetta teoreettisella tasolla kirjallisessa opinnäytetyössäni.

Olen viimeisten muutaman vuoden aikana pohtinut paljon sitä, mikä on hauskaa ja miksi, millaista on huono komedia ja onko sellaista edes olemassa. Omien kirjoitus- ja ohjaustöideni myötä olen oppinut näkemään tiettyjä lainalaisuuksia komedian tekemisessä, ja halusin päästä tutkimaan muiden tekijöiden ajatuksia aiheesta.

 

Työn aloitus ja eteneminen

Aloitin kirjallisen opinnäytetyön ajatustyön tekemisen jo kolmannen opiskeluvuoteni aikana. Tiesin, että haluan käsitellä komediaa kirjallisessa opinnäytetyössäni tavalla tai toisella. Vasta viidentenä opiskeluvuonna onnistuin kirkastamaan tutkimuskysymykseni ja konkreettisesti aloittamaan kirjoitustyön. Oli luontevaa aloittaa aiheen tutkiminen historian kautta, sillä komedian kehittyminen nykyisiin moninaisiin muotoihinsa on ollut pitkä prosessi. Teatterin tekijänä koen, että minulla on myös velvollisuus tuntea teatterin päälajien, komedian ja tragedian, historiaa. Perustelin työssäni historian käsittelyä esimerkiksi sillä, että tekijän on tunnettava perusfaktat, jotta niitä voi soveltaa ja kehittää edelleen. Ilman kunnollista perustaa on vaikeaa tehdä ammattimaista työnjälkeä. Lahjakkuus ja luovuus tarvitsevat tuekseen tietotaitoa.

 

Historiaosuuden jälkeen mietin, mitä asioita haluaisin itse lukea tästä aiheesta. Niinpä oli loogista lähteä avaamaan dramaturgian peruskäsitteitä ja mielestäni olennaisimpia komediatekstin vaatimuksia lukijalle. Lähdemateriaaleja tutkiessani huomasin, että tragedian ja komedian tekemiseen pätevät hyvin pitkälti samat asiat, mutta erilaisia dramaturgian perustermejä ja teorioita käytettiin oikeastaan vain tragedian tekemisen käsittelyn yhteydessä.

Yhtä lailla hyvässä komediassakin on oltava jännitteitä, erehdyksiä ja kliimaksi. Hyvän tarinan rakenne on pohjimmiltaan samanlainen, oli kyseessä sitten mikä teksti- tai tyylilaji tahansa.

Seuraavaksi käsittelin työssäni kirjoittajan tiedostettuja valintoja, joiden avulla tekstistä voi luoda komediallisen. Lähestyin asiaa teoksen maailman luomisen ja henkilöhahmojen kautta. Mielestäni juuri henkilöhahmot luovat tarinan tyylin ja määrittävät sen, millaisessa maailmassa teoksessa eletään. Käytin työssäni tässä kohtaa esimerkkinä omaa ”Mustikkapiirakkateoria”-näytelmääni, jossa miehistä puhuttiin äijinä ja hahmojen puhetapa koostui alatyylisistä ilmauksista.  Tämä yksinkertainen esimerkki tiivistää hyvin sen, millaisilla tyylivalinnoilla kirjoittaja voi rakentaa tahtomansa maailman.

Teoksen lopputuloksen kannalta olennaista on myös se, että kaikki tekeminen on johdonmukaista: henkilöhahmot käyttäytyvät omalle luonteelleen tyypillisesti, ja kaikki toiminta on loogista luodun maailman sääntöjen sisällä.

Tällöin tietoisesti tehdyt tyylimuutokset (esimerkiksi puhetavan muutos) ovat perusteltuja ja tulevat positiivisena yllätyksenä lukijalle tai katsojalle.

Viimeisenä käsittelin opinnäytetyössäni kirjoittajan rutiineita ja panoksia. Koin tämän asiakokonaisuuden tärkeäksi erityisesti siksi, että kirjoittamistyötä saatetaan pitää jollain tavalla helppona ja vähän  panostusta vaativana, aivan kuin se tapahtuisi itsestään. Kirjoittaminen vaatii rakenteita ja rutiineja ympärilleen. Luova työ tarvitsee ajan ja paikan toteutuakseen. Koen, että työssäni mainitsema kirjoittajan blokki (vaikeus saada tekstiä aikaan) toteutuu varmemmin silloin, kun työskentelystä puuttuvat rutiinit ja kirjoittaminen on satunnaista. Kirjoittaja tarvitsee myös panoksia, jotta työn tekemisellä on jokin merkitys ja motivaatio pysyy yllä. Panos voi olla esimerkiksi palkan saaminen tai halu kiinnittää ihmisten huomio yhteiskunnallisiin epäkohtiin.

 

Oivallukset työskentelyn päättyessä

Itselleni tärkein asia opinnäytetyötä tehdessä oli huomata, että vuosien aikana on kertynyt ilahduttavan paljon ymmärrystä teatterin ja erityisesti komedian tekemisestä. Kirjoittaminen tuntui aluksi haastavalta, mutta muuttui sitä helpommaksi, mitä enemmän uskalsin antaa itselleni luvan olla innostunut ja kiinnostunut aiheestani. Kirjoituslukkojen avaaminen siis vaati sitä, että uskallan rohkeasti seisoa oman työni takana väheksymättä sen merkitystä, erityisesti itselleni. Aiheen tutkimisen kautta tärkein oivallus oli se, että komedian tärkein mahdollistava tekijä on toiminta. Komediateksti vaatii toiminnan kirjoittamista, jolloin roolihahmoilla on mahdollisuus tehdä vääriä ja kyseenalaisia valintoja. Kirjoittajan on myös oltava valmis kohtaamaan sisäinen klovninsa: epäonnistumisen pelko on koko ajan läsnä, mutta oikeastaan siinä piilevät kaikki komedian tekemisen mahdollisuudet.

Kirjallinen opinnäytetyöni Havaintoja komedian kirjoittamisesta on luettavissa

Theseuksessa.