Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Kulttuuri- ja kehotietoinen lähestymistapa afrikkalaisperäisten tanssien opetuksessa

24.10.2023

Millaista osaamista afrikkalaisten tanssien opettaminen edellyttää, ja millaisista aineksista afrikkalaisten tanssien koulutus voisi rakentua? Näitä kysymyksiä tarkastelin YAMK-opinnäytetyössäni, joka käsitteli afrikkalaisperäisten tanssien opettamista kulttuuri- ja kehotietoisesta näkökulmasta. Kokemukselliseen tietoon perustuvan reflektoinnin pohjalta syntyi hahmotelma länsiafrikkalaisiin tansseihin keskittyvästä syventävästä koulutuksesta.

Tanssinopettajan työni kautta olen havainnut, että afrikkalaisia tansseja tunnetaan Suomessa melko vähän – niiden moninaisuutta ei tunnisteta, ja käsitykset ovat usein hyvin stereotyyppisiä. Tämä saattaa osittain johtua siitä, ettei näistä tansseista ole tarjolla ammatillista tai edistyneen tason koulutusta. Syväluotaavan ja monipuolisen koulutuksen järjestäminen olisi tärkeää näihin tansseihin liittyvän tiedon, tunnettuuden ja arvostuksen lisäämiseksi. Harrastustoiminnan rinnalle ehdotankin afrikkalaisperäisten tanssien syventävää koulutusta, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen ja prosessilähtöisen tanssin opiskelun. Hahmottelemassani koulutuksessa tansseja opiskeltaisiin kokonaisvaltaisesti niiden kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti huomioon ottaen sekä kehotietoista lähestymistapaa hyödyntäen.

Naiset tanssivat Wolonkoton kylässä Burkina Fasossa joulukuussa 2013.

Opinnäytetyössäni (YAMK) pohdin, millaisista sisällöistä syventävä afrikkalaisten tanssien koulutus voisi koostua ja millaisia kompetensseja sen toteuttajilla ja yleisesti afrikkalaisperäisiin tansseihin erikoistuneilla pedagogeilla tulisi olla. Koulutussuunnittelun kautta reflektoin omaa osaamistani ja kehitystarpeitani länsiafrikkalaisten tanssien parissa toimivana ammattilaisena. Useisiin tanssikoulutuksiin Suomessa ja ulkomailla osallistuneena minulle on muodostunut käsitys siitä, millainen voisi olla unelmieni tanssikoulutus. Kehittämishankkeessa annoinkin itselleni luvan ideoida omanlaiseni afrikkalaisperäisiin tansseihin keskittyvän koulutuksen, jossa pystyn hyödyntämään monipuolisesti osaamistani, kokemustani ja työskentelytapojani.

Autoetnografisen opinnäytetyön empiirinen aineisto pohjautui päiväkirjamerkintöihini sekä afrikkalaisten tanssien ja musiikin parissa toimivien opettajien, tanssitaiteilijoiden, muusikoiden ja tutkijoiden haastatteluihin. Täydentääkseni kokemusperäistä aineistoani ja saadakseni vahvistusta omiin näkökantoihini ja opinnäytetyössä esittämiini väitteisiin halusin haastatella kentällä toimivia kollegojani, joiden kanssa jaan saman kokemusmaailman ja hiljaisen tiedon.

Uusia näkökulmia ja lähestymistapoja afrikkalaisten tanssien opettamiseen

Oma tausta, kokemus ja henkilökohtainen historia vaikuttavat siihen, mitä ja miten kukin opettaa. Tanssinopettajana toimin eri kulttuurien ja liikepraktiikoiden välimaastoissa, mutta pääasiallinen osaamiseni liittyy länsiafrikkalaisiin, mande-kulttuurialueen tansseihin. Afrikkalaisperäisten tanssien lisäksi kiinnostukseni on tanssi- ja liikeimprovisaatiossa ja somaattisessa työskentelyssä, joista ammennan paljon tanssinopettajan työssäni. Kehotietoisuuteen pohjaavien menetelmien ohella koulutukseni kulttuurintutkimuksen alalta on osaltaan vaikuttanut suhtautumiseeni afrikkalaisten tanssien parissa työskentelyyn.

Kokemukseni mukaan länsiafrikkalaisten tanssien opetus länsimaissa on jokseenkin materiaali- ja suorituskeskeistä: se keskittyy pitkälti länsiafrikkalaisten esittävän taiteen ryhmien repertuaareihin pohjaavien koreografioiden opetteluun. Itse olen pyrkinyt kehittämään rinnalle myös muunlaista opetussisältöä ja opetustapoja: opetustyylini on välillä mallioppimiseen perustuvaa ja materiaaliin pohjaavaa opetusta, välillä taas ryhmälähtöistä ja yhteisötanssille tyypillistä osallistavaa fasilitointia. Mielestäni nämä eivät sulje toisiaan pois, sillä tanssin oppimiskokemus voi koostua monista elementeistä. Opetuksessani etsin tapoja lisätä oppilaiden kulttuurista ja kehollista tietoisuutta, jotta kyse ei olisi vain liikkeiden kopioinnista ja suorittamisesta, vaan oppiminen olisi kokonaisvaltaista ja kokemuksellista.

Kuvassa on näkyvillä kuviollisiin, voimakkaan värisiin asuihin pukeutuneita tanssijoita, naisia, ja kuvan oikeassa laidassa muusikkoja rumpuineen.

Tanssijat tanssivat dundunba-juhlassa Conakryssa, Guineassa tammikuussa 2010.

Länsiafrikkalaisten tanssien opetuksessa tavoitteenani on kokonaisvaltaisuus monella eri tasolla. Siihen liittyy ensinnäkin tanssien kulttuuristen yhteyksien tiedostaminen ja sitominen kontekstiin. Tähän osaltaan liittyy myös musiikin, rytmin ja muusikoiden roolin ymmärtäminen tärkeänä osana tanssimista. Länsiafrikkalaisessa perinteessä tanssi ja elävä musiikki kietoutuvat erottamattomasti yhteen ja täydentävät toisiaan – perinteinen perkussiopohjainen musiikki on nimenomaan tanssimusiikkia. Tanssi- ja soittotilanteet perustuvat rytmiseen vuorovaikutukseen tanssijoiden ja muusikoiden välillä.

Kuvassa näkyy dundun- ja djemberumpuja.

Dundun- ja djemberumpuja odottamassa soittajia, Conakry, Guinea 2023.

Tanssin ja musiikin vuorovaikutuksellinen suhde puolestaan on yhteydessä improvisaatioon, jota omassa opetuksessani pyrin lähestymään kehotietoisuuden kautta, hyödyntäen erilaisia improvisaatiotekniikoita ja somaattista lähestymistapaa.

Tanssija improvisoi opettajani Youssouf Koumbassan tunnilla Conakryssa, Guineassa tammikuussa 2023.

Kehotietoisuutta vahvistavan harjoittelun myötä on mahdollista saavuttaa yhteys itseen ja toisiin. Omasta näkökulmastani tämän yhteyden rakentaminen on olennainen osa länsiafrikkalaisten tanssien opetusta. Afrikkalaiset tanssit ovat luonteeltaan yhteisöllisiä, ja haluan yhteisöllisyyden toteutuvan myös tunneillani.

Tanssinopettajan rooli kulttuuritulkkina

Toteuttamani tutkimus- ja kehittämistyön tuloksena näkemykseni kulttuuri- ja kehotietoisesta pedagogiikasta vahvistuivat ja roolini tanssin kentällä kirkastui: ammatissani toimin paitsi tanssipedagogina ja yhteisötaiteilijana myös kulttuuritulkkina ja afrikkalaisen kulttuurin välittäjänä.

Koen, että tanssin opettamisessa kulttuuritietoisesti on paljolti kyse kulttuurin arvostamisesta.

Pyrin välittämään tansseja eteenpäin sellaisena, kuin ne olen omilta afrikkalaisilta opettajiltani oppinut, kuitenkin tietoisena siitä, että tanssi on väkisinkin oman länsimaisen kehoni kautta suodattunutta. Tanssinopettajana on tärkeää ymmärtää ja hallita hyvin opettamansa liikekielen perusperiaatteet, jotta kykenee muokkaamaan materiaalia eri taitotasoille sopivaksi ilman, että tanssi muuntuu liikaa. Tanssia voi verrata puhuttuun kieleen, jonka oppimisessa tavoitellaan oikeanlaista ilmaisua ja ääntämystä. Myös tanssia voi ajatella tiettyyn kulttuuriin kuuluva kielenä, jolla on oma kielioppinsa ja sanastonsa.

Kuvassa näkyy tanssija voimakkaasti kuviollisella lattialla. Tanssijan takana on useita muusikoita rumpuineen.

Maestro Youssouf Koumbassa opettaa Conakryssa, Guineassa tammikuussa 2023.

Opettajana minun täytyy tiedostaa ja tuntea vastuuni siitä, mitä ja miten opetan. Afrikkalaisten tanssien opettamisen ei nähdäkseni tulisi olla vain kulttuuristaan irrotettujen tanssiliikkeiden ja materiaalin jakamista, vaan kyse on koko tansseihin liittyvän kulttuurin välittämisestä eteenpäin. Tanssinopettajana työskenteleminen edellyttää pitkäjänteistä opiskelua ja huolellista perehtymistä aiheeseen sekä jatkuvaa oman alan tietojen ja taitojen päivittämistä. Välittäjän ja kulttuuritulkin roolissa toimiminen vaatii myös afrikkalaisten kulttuurien vaikutuspiirissä elämistä sekä tanssien ja musiikin tutkimista siinä kulttuurikontekstissa, josta ne ovat peräisin.

 

 

Mitä pidit artikkelista?

Yksi kommentti artikkelista “Kulttuuri- ja kehotietoinen lähestymistapa afrikkalaisperäisten tanssien opetuksessa

  1. Laura Häkkinen sanoo:

    Kiinnostavaa pohdintaa tanssinopetuksesta näin teatteriopettajallekin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *