12.04.2022

Media- ja kulttuuriyrittäjyyden YAMK-opinnot tarjosivat mahdollisuuden, joka avasi oven ennalta-arvaamattomiin kokemuksiin. YAMK-tutkintoni jälkeen otin suunnaksi Brasilian ja lähdin työharjoitteluun ylläpitämään käsityöperinteitä ja edistämään kulttuurien välistä dialogia. Työharjoittelu ei ole pakollinen osa kulttuurialan YAMK-tutkintoja Taideakatemiassa, mutta opinnot mahdollistavat harjoitteluun lähtemisen ulkomaille jopa valmistumisen jälkeen. 

Suomi on erinomainen maa monestakin syystä. Koulutusjärjestelmämme ja sitä tukevat tahot tarjoavat hienoja vaihto- ja työharjoittelumahdollisuuksia korkeakouluopiskelijoille ja vastavalmistuneille. Opiskelijoille avautuvat mahdollisuudet ovat näkyvillä lähtökohtaisesti jo Turun AMK:n strategiassa Excellence in Action 2019–2031:

Mahdollistamme jokaisen opiskelijamme, kumppanimme ja henkilökuntamme jäsenen kehittymisen oman alansa mestariksi globaalissa toimintaympäristössä.

Ei kuitenkaan saa pitää itsestäänselvyytenä, että samankaltaisia mahdollisuuksia olisi tarjolla edes murto-osalle korkeakouluopiskelijoista muualla maailmassa. Kansainvälisesti on poikkeuksellista, että suomalaiset opiskelijat pystyvät lähtemään maailmalle hyvin valmistautuneina ja taloudellisesti tuettuina. Tästä syystä onkin tärkeää tiedostaa kyseinen etuoikeutemme ja se, että voimamme vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Mahdollisuus realisoituu kuitenkin vasta silloin, kun opiskelija päättää tarttua toimeen ja tehdä siitä totta.

Maailman ja rajojen sulkeutuessa tarvitsemme entistä enemmän avoimuutta ja yhteistyötä yli rajojen. Epävakaassa maailmantilanteessa turvallisin vaihtoehto olisi ehkä jäädä kotiin odottamaan tulevaa, mutta odottaako elämä elämistä? Ehkä oikeasti suurimmat rajamme ovat kuitenkin mielemme sisäisiä.

Koska maailma ei voi tulla Turkuun, on Turusta lähdettävä maailmalle

Kansainvälinen työharjoittelu on kaksisuuntainen prosessi. Ideana on viedä suomalaista osaamista harjoittelukohteeseen ja tuoda ulkomailla kerrytettyä erityisosaamista Suomeen. Lisäksi työharjoittelu rikastaa kulttuurien välistä kanssakäymistä ja ehkä tärkeimpänä antina kasvattaa henkistä ja ammatillista minää. Kielitaidon karttuminen on avainasemassa rakennettaessa yhteyttä kulttuurien ja uusien kollegoiden kanssa.

Olen tällä hetkellä Brasiliassa työharjoittelussa Opetushallituksen EDUFI-ohjelman kautta. EDUFI-harjoittelupaikkoja on tarjolla eri alojen yrityksissä ja paikallisissa organisaatioissa Venäjällä, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Harjoitteluun maksetaan apurahaa kolmen kuukauden ajan, ja ohjelmaan voi hakea opintojen aikana tai vastavalmistuneena viimeistään 12 kuukautta valmistumisen jälkeen.

Valmistuin media- ja kulttuuriyrittäjyyden YAMK-tutkinnosta marraskuussa 2020, jolloin kulttuuriala oli rajoitusten surkastama ja myös aiempi urani markkinoinnissa lomautusten runtelema. Kotona istuminen sai riittää jo tuossa vaiheessa pandemiaa, ja aloin miettiä vaihtoehtoja.

Moni asia selviää kokeilemalla

Alusta asti oli selvää, että Brasilia tulee olemaan seuraava ulkomaankohteeni, vaikkei Brasilia EDUFI-kohdemaana varsinaisesti tarjonnut kulttuurialaa vaihtoehtona. Olin myös hieman epäileväinen YAMK-tutkinnon sopivuudesta harjoitteluohjelmaan, koska yleisesti työharjoittelut on suunnattu pikemminkin työuran alussa oleville henkilöille. Opetushallituksen ohjelmakoordinaattorin mukaan YAMK-tutkinnolla ei ole juurikaan haettu harjoitteluohjelmaan, mutta ongelma YAMK-tutkinto ei kuitenkaan ole. Brasilia ei myöskään ole aiemmin tarjonnut paikkaa kulttuurialan opiskelijalle, mutta hakemalla sekin selviäisi. Koko hullu idea oli alusta alkaen niin sanotusti long shot eli epätodennäköinen, mutta mahdollinen.

Hakuaika oli helmikuussa 2021, ja yllätyksekseni kaksi kuukautta myöhemmin sain tiedon päässeeni Opetushallituksen esivalinnasta läpi, ja prosessi siirtyi Brasilian päähän työharjoittelupaikan etsimiseen. Heti alkuun tuli selväksi, että pandemia siirtää aikataulua keväälle 2022, joten odotteluaikaa oli noin vuoden verran. Loppuvuodesta 2021 sain brasilialaiselta yhteistyökumppanilta tarjouksen työharjoittelupaikasta – ja wautsiwau millaisen paikan sainkaan!

Historialliselle Tiradentesin kaupungille annettiin uusi elämä

Suomalaiset harjoittelijat sijoittuvat yleensä Curitiban lähistölle Etelä-Brasiliaan. Kulttuurialan opiskelijana oma työharjoittelupaikkani löytyi kuitenkin pohjoisempaa Minais Geraisin osavaltiosta.

Tiradentes on 1700-luvulla portugalilaisten kultaryöstöjen aikaan rakennettu kolonialistinen pieni kaupunki, joka uinui ränsistyneenä vuorten laaksossa vuosikymmeniä, kunnes 1970-luvulla pieni joukko ihmisiä alkoi kunnostaa sitä siirtomaa-ajan arkkitehtuurille uskollisina. Tiradentesin mukulakivikatujen syleilyyn syntyi kulttuurin, taiteen, artesaaniperinteen, tapahtumien, festivaalien ja gastronomian kehto. Kulttuurialan ammattilaisena, ruokafiilistelijänä ja käsityöharrastajana en voisi kuvitella täydellisempää työharjoitteluympäristöä kuin tämä! Kaupungin voisi nykyään luokitella turistikohteeksi, kun kotimaiset matkailijat täyttävät sen suloiset majatalot ja katujen putiikit varsinkin viikonloppuisin.

Epätasaiseen maastoon ilman dynamiittia rakennetun kaupungin kaavassa näkee edelleen kolonialismin historiaa. Päätiet, joilla autot nykyään ajavat, olivat vain valkoisille rikkaille tarkoitettuja kävelykatuja, ja pienet, nykyään erittäin kätevät oikoreitit talojen väleissä, olivat orjien kulkureittejä – poissa valtaapitävien silmistä. Kaupungissa on hyvin vähän asfalttia, ja osavaltion rikkaan kaivostoiminnan ansiosta kadut on tehty erikokoisista ja -muotoisista kivistä. Helsingin Esplanadin mukulakivet kalpenevat Tiradentesin katujen rosoisuudelle ja autojen iskunvaimentimien haasteelle. Kivien päällä pomppiva autoilu selittää varmasti myös osakseen sen, miksi täällä ei tunneta take away -kahveja. Toisaalta koskaan voi olla liian kiire istua alas ja syödä jotain juustoista, lihaisaa tai suklaisen makeaa.

Kulttuurišokki on yksi elämän opettavimmista kokemuksista

Olen kolunnut läpi yli 40 maata ja asunut lukioikäisenä Kanadassa sekä kaksi kesää AMK-tutkinnon aikana työharjoittelijana Espanjassa. Kulttuurišokki on näiden kokemusten kautta jokseenkin normaali ja ennestään tuttu prosessi. Tällä kertaa se kuitenkin yllätti omituisella tavalla. Pandemian aikana oma vuorovaikutukseni ihmisten kanssa väheni niin pieneksi, että aloin jossain vaiheessa melkein olla tyytyväinen yksinoloon kissa kainalossani.

Vuoden päivät elin käytännössä kotona odottaen Brasiliaan lähtöä, ja yhtäkkiä 20 tunnin matkaamisen jälkeen irtauduin edellisen elämäni kahleista. Löysin itseni kesän lämmöstä keskeltä yhteisöä, joka otti minut osakseen ensimmäisestä halauksesta lähtien. Muistin hyvin nopeasti, mitä olin kaivannut jo useamman vuoden ajan: yhteisöllisyyttä, talkoohenkeä, mielen avoimuutta ja kulttuurielämää. Ensimmäinen kuukausi meni kuitenkin oudossa kuplassa, jossa odotin vain heräämistä todellisuuteen.

Todellisuuteni kuitenkin on se, että herään aamulla naapurin kukon lauluun ja varmaan auringonpaisteeseen. Töpöttelen sandaaleissani kivikatuja pitkin kaupungin keskustaan valkoiseksi maalattujen talojen välitse tervehtien jokaista tuntematonta sekä ihaillen kaupungin restauroituja rakennuksia. Aloitan päiväni milloin missäkin: museossa, kaupalla, kahvilassa, lounaalla tai kotona. Tätä kaikkea voi oikeasti olla YAMK-työharjoittelu ja mahdollisuuteen tarttumisen tulos.

Työpaikkani, Semana Criativa de Tiradentes on designfestivaali ja hanke, joka tuo yhteen artesaanikäsityöläisiä ja suunnittelijoita. Tavoitteena on luoda kaksisuuntaista yhteistyötä, jossa suunnittelijat saavat artesaaneilta käytännön inspiraatiota työhönsä esimerkiksi sisällyttämällä artesaanikäsitöitä omaan suunnittelutyöhönsä, ja artesaanit pystyvät laajentamaan toimintaansa suunnittelijoiden avulla luomalla uudenlaisia tuotteita valikoimaansa. Samalla kurotaan umpeen sosiaaliluokkien kuiluja ja lyödään luovat päät yhteen. Festivaalin aikaan lokakuussa on tiedossa luentoja, keskusteluja, työpajoja yleisölle sekä fasilitoitua työskentelyä festivaaliin osallistuvien artesaanien ja suunnittelijoiden kesken.

Varsinainen työharjoitteluprojektini liittyy lokakuisen festivaalin kansainvälistämiseen ja uusien yhteistyökuvioiden luomiseen Atlantin yli. TaideTalk-verkkolehdessä tullaan kevään ja kesän aikana lukemaan lisää Brasilian kuulumisia ja pohdintoja muun muassa ammatillisesta kehittymisestä, verkostoitumisesta ja YAMK-tutkinnon tuoman osaamisen hyödyntämisestä kansainvälisessä työelämässä. Voit seurata Brasilian elämänmenoani Instagramissa @eusouriikka.

Até mais! Kuulumisiin!