18.06.2026

Valtion rahoitus korkeakouluille pienentyy, ja kilpailu kansallisesta ja kansainvälisestä TKI-rahoituksesta tiukentuu. Tässä kilpailussa pärjätäkseen on kyettävä synnyttämään ja osoittamaan vaikuttavuutta.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Tilastokeskuksen (SVT, Tutkimus- ja kehittämistoiminta) mukaan vuonna 2024 yhteensä 8,9 miljardia euroa, joka on 3,2 prosenttia kyseisen vuoden BKT:sta. Korkeakoulusektorin osuus potista on 2,1 miljardia, ja ammattikorkeakoulujen osuus puolestaan noin 0,3 miljardia euroa eli 3,4 prosenttia koko maan TKI-menoista.  

Suomen hallituksen tavoitteena on nostaa TKI-menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä, minkä on ajateltu tukevan talouskasvua ja innovaatioita. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää sekä julkisen sektorin panostuksia että yksityisten investointien kasvua. 

Ammattikorkeakoulujen rooli TKI-toiminnassa ei siis näytä suurelta. Voiko rooli kuitenkin olla kokoaan suurempi vaikutus ja mihin perustuen?  

Ketterä verkostotoimija ja alueellinen kehittäjä

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus liittyy kaikkeen korkeakoulun toiminnan aikaansaamiin myönteisiin vaikutuksiin ympäröivään yhteiskuntaan. Karvin mukaan (2019, 13) se voi ilmetä sosiaalisena, taloudellisena, kulttuurisena tai poliittisena kehityksenä, vaikuttamisena päätöksentekoon, hyvinvoinnin kasvuna tai kestävän kehityksen edistämisenä. Merkittävää on nimenomaan tiedon sovellettavuus ja organisaation kyky vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa. 

Ammattikorkeakoulut ovat ketteriä toimijoita, joilla on hyvät verkostot niin korkeakouluihin kuin yrityksiin ja muihin työelämän toimijoihin. Aluekehitys on yksi niiden lakisääteisistä tehtävistä, ja sen vuoksi ne keskittyvät usein alueellisiin tarpeisiin, erityisesti mikro- ja pk-yritysten TKI-toimintaa vauhdittaen. Toisaalta kansainvälisyys on ehto TKI-toiminnanlaajenemiselle. Useat kansainvälisissä projekteissa kehitetyt ratkaisut ovat siirrettävissä kansallisiin toimintaympäristöihin.  

Aikaansaadut tulokset ovat usein konkreettisia ratkaisuja, prototyyppejä, toimintamalleja tai palveluja.

Lisäksi yksi taustalle jäänyt resurssi ja vaikuttavuuden lähde ovat itse korkeakouluopiskelijat: mikäli he ovat mukana uusinta tietoa alaltaan käyttävissä TKI-projekteissa, osaajat ovat työelämään tullessaan valmiimpia kehittämään uusia menetelmiä, käytäntöjä ja ratkaisuja. Sama toimii myös toiseen suuntaan eli TKI-toiminnasta siirtyy osaamista opetukseen.Monilla mainituista asioista on myönteisiä kerrannaisvaikutuksia yhteiskuntaan. 

Tutkimustoiminnassa ammattikorkeakoulut keskittyvät ammattikorkeakoululain mukaisesti erityisesti soveltavaan tutkimukseen: miten olemassa olevaa tietoa voidaan hyödyntää käytännössä. Aikaansaadut tulokset ovat usein konkreettisia ratkaisuja, prototyyppejä, toimintamalleja tai palveluja – eivät ainoastaan tieteellisiä julkaisuja tai alan teoreettista kehittämistä.  

Tieteentekijältä vaaditaan uudenlaisia vaikuttamisen keinoja

Tutkitun tiedon arvostus yhteiskunnassa on muutoksessa. Jussi Ahlroth kuvaa esseessään Mikä on totta? Helsingin Sanomissa (27.12.2025) tutkijoiden havaintojen pohjalta, että poliittinen kanta ja ihmisten yhteiskunnallinen asema yhdistettynä koulutustasoon luovat yhä syveneviä tiedollisia jakolinjoja. Kamppaillaan siitä, kenen tieto on pätevää, politiikassa valitaan omaa kantaa tukevia asiantuntijalähteitä ja sivistyksen arvostus heikkenee. Tiedon arvostus ei perustuu yhä enemmän tunteelle eikä rationaalisuudelle (emt.).  

Tutkitun tiedon tuottajien, myös ammattikorkeakoulujen, pitää siis yhä vahvemmin tehdä tuloksia näkyväksi, osata perustella niitä uusilla tavoilla ja viedä niitä aktiivisemmin osaksi päätöksentekoa. Tämä vaatii ammattikorkeakoulujen TKI-henkilöstöltä myös uudenlaisia, tavoitteellisia viestinnän ja vaikuttamisen keinoja. Tieteentekijän vastuu ei pääty kehitettyihin tuotoksiin. Jalkatyötä on tehtävä enemmän. Myös tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittajat ovat alkaneet kiinnittää enemmän huomiota tuloksiin sekä aikaansaatuihin ja potentiaalisiin vaikutuksiin resurssien käytön raportoinnin sijaan.   

TKI-toiminnan vaikuttavuutta on pystyttävä edistämään ja osoittamaan yhä paremmin.

Vastuullisen tutkimuksen ja tutkijanarvioinnin voimallisempi jalkautuminen CoARA-sitoumusten ja periaatteiden kautta muuttaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten toimintaa niin, että fokus on näytöissä, laaja-alaisuudessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa. Vastuullisen arvioinnin periaatteet on nostettu myös mukaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2040 luonnokseen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026, 6).  

Nämä ilmiöt lisäävät tarvetta sille, että TKI-toiminnan vaikuttavuutta on pystyttävä edistämään ja osoittamaan yhä paremmin. Perinteinen tapa kuvata esimerkiksi TKI-projektien tuotoksia, tapahtumia ja julkaisuja tai ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan taloudellista volyymiä ja projektien määriä eivät vastaa vaatimukseen vaikuttavuuden todentamisesta. Ne tuskin myöskään sellaisenaan tavoittavat tietoon kriittisesti tai valikoivasti suhtautuvia.  

Vaikuttavuus alkaa suunnittelusta

Todellisuudessa vaikuttavuus syntyy niin pitkällä aikavälillä ja monien tekijöiden summana, että sitä voi olla mahdotonta mitata luotettavasti. Tämän takia painopiste vaikuttavuuskeskustelussa olisikin hyvä siirtää vaikuttavuutta edistävään vuorovaikutukseen ja sitä tukeviin rakenteisiin (mm. Muhonen 2021), kuten jo edellä on kuvattu.  

Hyvä ammattikorkeakoulu tarjoaa tukea moneen asiaan: projektihakemusten kirjoittamiseen, projektien hallinnointiin, avoimeen julkaisemiseen, datanhallintaan, asiantuntijaviestintään, verkostoitumiseen, tapahtumajärjestämiseen, uusien yhteistyökumppaneiden etsintään sekä innovaatioiden suojaamiseen ja kaupallistamiseen. Tukipalvelut ovat olennainen osa TKI-vaikuttavuuden näkyväksi tekemistä. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden ei tarvitse osata kaikkea, mutta työ on tehtävä yhdessä. 

Tukipalvelut ovat olennainen osa TKI-vaikuttavuuden näkyväksi tekemistä.

Vaikuttavuuden edellytysten luominen alkaa jo TKI-projektien suunnitteluvaiheesta. Eikä ainoastaan yhden projektin näkökulmasta, vaan sitä tulisi miettiä jatkuvuuden kautta. Mitämuutosta halutaan? Miten muutos toteutetaan? Kuinka muutokseen liittyvät kohderyhmät tavoitetaan? Kuunnellaanko kohderyhmiä tarpeeksi toteutuksen aikana tai ovatko heosallisina yhteiskehittämässä uutta? Onko tulosten jalkauttamiselle varattu aikaa ja onko tutkijoilla, opettajilla tai asiantuntijoilla osaamista sekä oikeat verkostot ja kanavat viedä tuloksia työelämään ja päätöksentekijöille?

 

 

Käytännön esimerkkiprojektissa voisi ”mitä muutetaan” olla esimerkiksi haitallisten PFAS- yhdisteiden vähentäminen jätevedessä ja paikallisesti ympäristössä. Kohderyhmä on laajasti kaikki alueen asukkaat, mutta tekijätasolla vedenpuhdistamojen työntekijät ja vesialan ammattilaiset.  

Seuraavaksi ”miten muutetaan” tapahtuu tässä esimerkissä uuden puhdistusmenetelmän käyttöönoton ja tietoisuuden kasvattamisen avulla. Vaikutuksen aikajänne voi olla hyvin pitkä esimerkiksi kolme vuotta kestävän projektin aikana pilotoidaan, mutta pilotoinnin seurauksena uuden menetelmän käyttöönotossa voi kestää 5–10 vuotta tai se otetaan vain osittain. Tällöin pohditaan, mitkä ovat TKI-projektin potentiaaliset vaikutukset ja niiden todennäköisyys.  

”Näyttö (mittarit)”- kohdassa tuodaan esiin todisteet uuden menetelmän tehokkuudesta haitallisten yhdisteiden poistamisessa. (Kuvio 1.)  

”Jalkauttaminen ja viestintä” liittyy olennaisesti näyttöön eli pystytään viestimään TKI-projektin elinkaaren alusta lähtien: mitä muutetaan, miten muutetaan, mikä hyöty saavutetaan ja kenelle. Tässä tapauksessa lopullinen hyöty tulee suoraan ihmisille ja muille eliöille terveyden ja luonnonsuojelun kautta, sillä PFAS-yhdisteiden haitoista kärsivät ihmisten lisäksi myös kaikki elävät organismit. Ideaalitilanteessa realisoituneet ja potentiaaliset vaikutukset sekä samansuuntaisten TKI-projektien yhteisvaikutus kumuloituvat lopulta vaikuttavuudeksi.(Kuvio 1.) (ks. Sitran TKI-toiminnan vaikuttavuusmalli; Suomen Akatemian vaikuttavuustoimintakonsepti; Valtioneuvoston TKI-toiminnan vaikuttavuusmalli.)   

Vahvuutena työelämälähtöisyys, soveltava TKI ja tukipalvelut

Organisaatioiden käytäntöjen täytyy tukea TKI-toiminnan tulosten syntymistä ja myönteisiä vaikutuksia, jotka pitkällä aikavälillä aikaansaavat vaikuttavuutta. Omaa toimintaa pitää pystyä peilaamaan taaksepäin ja toisaalta ennakoimaan tulevaisuuteen. Organisaatioilta edellytetään mittareita, joista näkee, missä kukin tutkimusryhmä ja -yksikkö on tällä hetkellä suhteessa omiin panostuksiinsa ja kuinka vaikuttavia ne ovat.  

Ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan vaikuttavat kilpailu TKI-rahoituksesta sekä julkisen talouden näkymät ja OKM:n rahoitusmalli. TKI-toiminta tapahtuu usein sirpaleisina pidettyjen projektien – tai ikävämmin ilmaistuna ”hankehumpan” – kautta, mikä voi vaikuttaa toiminnan arvostukseen. Päätöksenteossa ja politiikassa tärkeämpää voi olla oman näkemyksen vahvistaminen kuin perinteinen nojaaminen tutkittuun tietoon. Näiden ilmiöiden keskellä ammattikorkeakoulujen tulee yhä enemmän kyetä osoittamaan toimintansa vaikutuksia ja vaikuttavuutta.  

Ammattikorkeakoulun valtteina ovat työelämälähtöinen ja soveltava TKI-toiminta sekä hyvät tukipalvelut.

Vaikuttavuus on kuitenkin jotakin muuta kuin yksittäiset projektit ja niiden tuotokset ja tunnusluvut, eikä korkeakoulu aina pysty sitä itse todentamaan. Sen sijaan ammattikorkeakoulut voivat panostaa vaikuttavuuden syntyyn tukemalla ja kehittämällä projektisuunnittelua sekä monipuolista ja aktiivista uudenlaista viestintää samalla tunnistaen, miten vaikutuksia syntyy konkreettisesti yksittäistä projektia laajemmista kokonaisuuksista.  

Ammattikorkeakoulun valtteina ovat työelämälähtöinen ja soveltava TKI-toiminta sekä hyvät tukipalvelut, mikä antaa vahvat edellytykset vaikuttavuuden luomiselle. 

 

 

Artikkelikuva: Aleksi Rajamäki