09.09.2026

Päihteisiin ja nikotiinituotteisiin liittyvä tieto on terveystiedon opetuksen perusta, mutta sen rinnalle tarvitaan käytännön toimintataitoja. Turun ammattikorkeakoulun Vinssi-hankkeen terveystiedon opettajille suunnattu kartoituskysely nosti esiin tarpeen vahvistaa ajantasaisten sisältöjen lisäksi nuorten toimintataitojen harjoittelua. 

Nuori voi tietää, että nikotiini on haitallista – ja ottaa silti nikotiinipussin. Tässä tiivistyy yksi päihdekasvatuksen keskeisistä haasteista. Tieto on tärkeää, mutta se ei yksin riitä, kun elintapapäätöksiä tehdään kaveriporukassa, sosiaalisessa mediassa tai tilanteessa, jossa nuori haluaa kuulua joukkoon. 

Turun ammattikorkeakoulun Vinssi-hankkeessa toteutetussa terveystiedon opettajien kartoituskyselyssä havaittiin, että päihteitä ja nikotiinituotteita käsitellään kouluissa jo monipuolisesti. Seuraava kehitysaskel on varmistaa tiedon ajantasaisuus ja vahvistaa nuorten valmiuksia soveltaa tietoa käytännön tilanteissa. 

Päihdekasvatuksessa tarvitaan seuraava askel: nuoren pitäisi saada paitsi tietoa päihteistä myös mahdollisuuksia harjoitella päätöksentekoa, vertaispaineen käsittelyä, mediakriittisyyttä ja omien rajojen ilmaisemista. 

Ajantasainen tieto vastaa muuttuvaan päihdeympäristöön

Vinssi-hankkeen terveystiedon opettajille suunnattuun kartoituskyselyyn vastasi keväällä 2026 yhteensä 21 yläkoulun terveystiedon opettajaa eri puolilta Suomea. Vastaukset tarjoavat käytännön näkökulman siihen, millaisia tarpeita opettajat tunnistavat omassa työssään. 

Vastausten perusteella yläkoulun terveystiedon opetuksessa käsitellään päihteiden ja nikotiinituotteiden terveysvaikutuksia, riippuvuutta ja mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä. Perustiedolle on siis opetussuunnitelmissa vahva paikka.  

Samalla nuorten kohtaama päihde- ja nikotiinituotemaailma muuttuu nopeasti. Perinteisten savukkeiden rinnalle ovat tulleet muun muassa sähkösavukkeet ja nikotiinipussit. Lisäksi tuotteisiin liittyvät uudenlaiset markkinoinnin muodot, sosiaalisen median sisällöt ja nuorten keskuudessa rakentuvat mielikuvat. 

Nuorten käsitykset tuotteiden riskeistä eivät välttämättä vastaa tutkimustietoa. 

Nuorten käsitykset tuotteiden riskeistä eivät välttämättä vastaa tutkimustietoa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan nuorten arviot tupakka- ja tupakankaltaisten tuotteiden haitallisuudesta vaihtelevat, ja uusiin tuotteisiin liittyy epäselvyyksiä (El-Amin ym., 2022).  

Kansainvälisessä tutkimuksessa on puolestaan havaittu, että nuorten käsityksiin sähkösavukkeista vaikuttavat esimerkiksi tuotteiden ominaisuudet ja se, miten niitä kuvataan ympäröivässä kulttuurissa (Hammond ym., 2019).  

Myös sosiaalinen media on osa tätä ympäristöä. Tutkimuksessa on havaittu yhteys nuorten sosiaalisen median käytön, tupakka- ja nikotiinisisällöille altistumisen sekä sähkösavukkeiden käytön välillä (Vassey ym., 2022). 

Terveystiedon opetuksessa ei siksi riitä, että nuorelle kerrotaan, mitä jokin tuote sisältää tai millaisia terveyshaittoja sen käyttöön liittyy. Nuoren pitäisi myös oppia kysymään: Miksi tämä tuote näyttää houkuttelevalta? Kuka haluaa minun kiinnostuvan siitä? Miten minuun yritetään vaikuttaa? 

Tiedosta taidoksi – miten tieto muuttuu toiminnaksi?

Päihdekasvatuksen perinteinen vahvuus on tiedon tarjoaminen. Nuorelle kerrotaan päihteiden ja nikotiinituotteiden vaikutuksista, riskeistä ja riippuvuudesta. Tätä tietoa tarvitaan edelleen, mutta tiedon ja käyttäytymisen välinen yhteys ei ole suoraviivainen – nuori voi tietää nikotiinin aiheuttavan riippuvuutta ja silti kokeilla nikotiinituotetta. Päätökseen voivat vaikuttaa esimerkiksi uteliaisuus, kaverit, sosiaalinen paine tai halu kuulua joukkoon. 

Siksi terveystiedon opetuksessa tarvitaan tiedon rinnalle toimintataitoja. Opetuksessa voidaan harjoitella esimerkiksi päätöksentekoa paineen alla, vertaispaineen tunnistamista, omien rajojen ilmaisemista ja kieltäytymistä. Lisäksi voidaan harjoitella omien arvojen ja tavoitteiden hyödyntämistä päätöksenteossa sekä epäluotettavan terveys- ja päihdetiedon tunnistamista. 

Näkökulma sopii hyvin yhteen perusopetuksen opetussuunnitelman kanssa. Terveystiedon tavoitteisiin kuuluu muun muassa terveyteen liittyvän tiedon, taitojen ja kriittisen ajattelun vahvistaminen (Opetushallitus, 2014).  

Myös päätöksentekoa koskevassa tutkimuksessa päätöksenteko on nostettu esiin taitona, jota voidaan opettaa ja harjoitella osana sosioemotionaalista oppimista. Jos haluamme, että nuori osaa kieltäytyä, kieltäytymistä pitää myös harjoitella. (Moore & Gregory, 2024) 

Monipuoliset menetelmät tukevat toimintataitojen oppimista

Tietojen ja taitojen vahvistaminen edellyttää myös sopivia opetusmenetelmiä. Kartoituskyselyn tulosten perusteella terveystiedon opetuksessa käytetään paljon opettajajohtoista opetusta, keskusteluja ja videomateriaaleja. Näille on edelleen paikkansa.  

Toimintataitojen oppiminen edellyttää myös tilanteita, joissa nuori saa kokeilla, pohtia ja tehdä valintoja. Päätöksentekoa voidaan harjoitella esimerkiksi roolipelien ja case-tehtävien avulla. (Moore & Gregory, 2024)  

Vertaispainetta voidaan käsitellä tilanteessa, jossa kaveri tarjoaa nikotiinipussia. Sosiaalisen median sisältöä voidaan puolestaan tarkastella vaikuttamisen näkökulmasta: mikä julkaisussa kiinnittää huomion, mitä tuotteesta luvataan tai vihjataan ja mitä jätetään kertomatta, millaisia elämäntapoja tai identiteettejä sisältö rakentaa? 

Tavoitteena on harjoitella ajattelua ja toimintaa tilanteissa, joita nuori voi kohdata omassa arjessaan. 

Tavoitteena ei ole löytää jokaiseen tilanteeseen yhtä oikeaa vastausta. Tavoitteena on harjoitella ajattelua ja toimintaa tilanteissa, joita nuori voi kohdata omassa arjessaan. 

Nuori ei ole vain päihdekasvatuksen kohde

Päihdekasvatus ei tapahdu koulussa irrallaan muusta nuoren elämästä. Perhe, ystävät, sosiaalinen media, harrastusympäristöt ja muu yhteiskunta vaikuttavat siihen, millaisia käsityksiä nuorelle muodostuu päihteistä. Myös vertaisten merkitys on huomattava. (Watts ym., 2024) 

Siksi päihdekasvatuksessa tarvitaan koulun ja muiden toimijoiden yhteistyötä. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset voivat tuoda opetukseen näkökulmia riippuvuuteen ja avun hakemiseen, järjestöt osallistavia menetelmiä ja poliisi päihteisiin liittyviä yhteiskunnallisia ja turvallisuusnäkökulmia. Myös kokemusasiantuntijan näkökulma voi avata nuorille päihteiden käyttöön liittyviä seurauksia konkreettisella tavalla. 

Kun nuori ei ole vain päihdekasvatuksen kohde vaan myös sen kehittäjä, opetusta voidaan rakentaa lähemmäs todellisia arjen tilanteita. 

Yhteistyössä olennaista ei kuitenkaan ole yksittäinen asiantuntijavierailu vaan se, miten asiantuntijoiden osaaminen kytkeytyy osaksi koulun muuta työtä.  

Samalla kannattaa kuunnella nuoria itseään: nuoret tietävät usein aikuisia paremmin, millaiset ilmiöt heidän arjessaan ovat juuri nyt esillä. Heitä voidaan ottaa mukaan esimerkiksi terveystiedon teemojen, kampanjoiden ja toimintatapojen suunnitteluun. Kun nuori ei ole vain päihdekasvatuksen kohde vaan myös sen kehittäjä, opetusta voidaan rakentaa lähemmäs todellisia arjen tilanteita. 

Opettajien osaamista on vahvistettava

Muuttuva päihdeympäristö haastaa myös opettajat. Opettajilta ei voida edellyttää, että he tuntevat kaikki uudet tuotteet, someilmiöt ja nuorten käyttämät termit ilman mahdollisuutta osaamisen päivittämiseen. 

Kyselyn vastausten mukaan opettajat kokevat tarvitsevansa ajantasaista täydennyskoulutusta sekä helposti saatavilla olevia materiaaleja, joita opettaja voi ottaa käyttöön nopeasti. Hyvä materiaali voi olla esimerkiksi lyhyt video, lautapeli, valmis case-tehtävä, roolipeli, keskustelurunko tai digitaalinen harjoitus. 

Keskeistä ei ole materiaalin määrä vaan sen käyttökelpoisuus. Materiaalin pitäisi auttaa opettajaa toteuttamaan opetusta, jossa nuori pääsee itse ajattelemaan, keskustelemaan ja harjoittelemaan toimintaa.  

Myös materiaalien ajantasaisuus on tärkeää. Jos opetuksessa esimerkiksi tarkastellaan edelleen ensisijaisesti perinteistä tupakointia, voi osa nuorten kohtaamasta uudenlaisesta nikotiiniympäristöstä jäädä käsittelemättä.  

Terveystiedon opetuksen tulee pystyä vastaamaan myös nikotiinipussien ja sähkösavukkeiden käytön yleistymiseen, sosiaalisen median vaikutukseen nuorten päihdeasenteisiin ja -käyttäytymiseen sekä muuttuvaan päihdekulttuuriin. 

Päihdekasvatuksessa on otettava seuraava askel

Nuorten päihdeympäristö muuttuu, ja myös päihdekasvatuksen on muututtava. Muutos ei tarkoita tiedon merkityksen vähentämistä, päinvastoin: luotettava ja ajantasainen tieto on edelleen kaiken perusta. 

Nuorten päihdeympäristö muuttuu, ja myös päihdekasvatuksen on muututtava. 

Päihdekasvatuksen todellinen haaste ei ole siinä, osaako nuori nimetä nikotiinin haitat terveystiedon tunnilla. Olennaisempaa on se, mitä tapahtuu, kun kaveri tarjoaa nikotiinipussia, puhelimen ruudulla näkyy houkutteleva sisältö tai nuori joutuu päättämään, lähteekö mukaan ”kavereiden kelkkaan”. Silloin tiedon pitäisi muuttua toiminnaksi. 

Vinssi-hankkeessa tätä muutosta edistetään kehittämällä vertais- ja yhteisöllisiä menetelmiä yläkouluikäisten nuorten päihteettömyyden tukemiseen. Turun ammattikorkeakoulun koordinoima hanke vahvistaa koulujen mahdollisuuksia tarjota nuorille osallistavaa, arkeen kiinnittyvää ja ajantasaista päihdekasvatusta. Tavoitteena ei ole vain kertoa nuorille, mitä pitäisi tehdä, vaan antaa heille mahdollisuus harjoitella, miten toimia tilanteissa, joissa päätös on tehtävä omassa elämässä. 

Vinssi-hankkeen opetusmateriaalipankki

Vinssissä on tuotettu Nuoret, media ja terveys -opetusmateriaalipankki, joka tarjoaa opettajille valmiita, toiminnallisia ja osallistavia materiaaleja terveystiedon opetukseen. Materiaalit on suunniteltu erityisesti nuorten mediaan, mediasisältöjen arviointiin ja terveyteen liittyvien aiheiden käsittelyyn. Materiaalit voi tulostaa ja ottaa käyttöön sellaisenaan tai muokata oman ryhmän ja opetustilanteen tarpeisiin sopiviksi.