03.09.2026

Traumainformoitu työote on yhä tärkeämpi sosiaali- ja terveysalalla mutta sen käsitteellinen perusta ei ole vielä vakiintunut Suomessa. Traumainformoidun työotteen ja sen käsitteen määrittelyyn liittyy jännitteitä suomalaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa sen moniulotteisuuden ja systeemisen luonteen vuoksi.

 

 

Traumainformoitu työote on viime vuosina vahvistunut Suomessa merkittäväksi lähestymistavaksi sosiaali- ja terveysalalla. Kasvava kiinnostus näkyy mm. aihepiiriä käsittelevien opinnäytetöiden määrän lisääntymisenä vuodesta 2020 alkaen. Nykyisin psykologiseen ja lääketieteelliseen sanastoon ja näkökulmiin kiinnittyvät työotteet puhuttelevat sote-alan työntekijöitä koulutustaustasta riippumatta.

Traumainformoitu työote (ESR+) -hankkeen päätavoitteena on sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja työyhteisöjen osaamisen lisääminen ja kehittäminen kohti traumainformoitua työotetta ja traumainformoituja työyhteisöjä. Käytännön toimenpiteenä hankkeessa on toteutettu kolmen päivän koulutuspilotteja, joiden pohjalta muotoillaan traumainformoidun työotteen koulutusmalli.

 

Miksi traumainformoidun työotteen käsitteet vaihtelevat Suomessa  ja miten rakentaa yhteistä ymmärrystä

Traumainformoidun työotteen ja traumatietoisuuden yleistyminen Suomessa kytkeytyy kansainväliseen, erityisesti englanninkieliseen tutkimuskeskusteluun. Englanninkielisessä kirjallisuudessa trauma-informed approach vaikuttaa olevan suhteellisen vakiintunut termi kuvaamaan kokonaisvaltaista viitekehystä, joka ohjaa organisaation arvoja, toimintaperiaatteita ja kulttuuria. (Ks. esim. SAMHSA 2023; 2025).

Suomenkielinen käsitteistö ei ole vakiintunutta ja käsitteiden käyttö vaihtelee asiayhteyden mukaan. Niiden määrittely eri käyttöyhteyksissä ei myöskään ole johdonmukaista vaan paikoin jopa huolimatonta. Sekavuus saattaa liittyä osin englanninkielisten alkuperäisilmaisujen kääntämisen haasteisiin. Liian yksioikoisessa kääntämisessä käsitteen alkuperäisen merkityksen nyanssit ja kytkökset saattavat kadota. Tekoälyn hyödyntäminen kääntämisessä on arkipäiväistynyt, mikä saattaa osaltaan lisätä terminologisia epäselvyyksiä. Joskus tulee myös tahattomia käännösvirheitä, kuten epäilemme käyneen esim. AMK-opinnäytetöissä esiintyvän käsitteen traumainformatiivinen kanssa.

Traumainformoituun työotteeseen liittyviä käsitteitä on paljon. Suomalaisessa keskustelussa puhutaan traumainformoidun ohella paljon myös traumatietoisuudesta, traumasensitiivisyydestä, traumojen hoitoon keskittyvästä traumaspesifistä orientaatiosta, silloin tällöin myös traumaresponsiivisuudesta, ja uusimpana tulokkaana myös traumatransformatiivisesta lähestymistavasta.

Tuccin ja Mitchellin (2024) mukaan traumatransformatiivinen lähestymistapa yhdistää aiempia käsitteitä yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ohjaa ammattilaisia, organisaatioita ja järjestelmiä toimimaan tarkoituksenmukaisesti trauman jatkuvien vaikutusten vähentämiseksi sekä ehkäisemiseksi.

Käsitteiden valintaa, käyttöä ja määrittelyä haastaa, ja toisaalta rikastaa, sosiaali- ja terveysalan monialaisuus. Alan ammattilaiset ja asiantuntijat tulevat eri koulutustaustoista ja kiinnittyvät työssään erilaisiin teoreettisiin viitekehyksiin, ihmiskuviin, maailmankuviin ja arvoihin, vaikka sosiaali- ja terveysalan eettisissä ohjeissa ja lainsäädännössä on paljon yhtenäisyyttäkin.  Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat siihen, miten työntekijät hahmottavat työnsä tavoitteet ja asiakkaan tarpeet sekä sen, miten he osallistuvat moniammatilliseen yhteistyöhön. Lopulta organisaatiot luovat ne reunaehdot, joiden puitteissa traumainformoitua työotetta toteutetaan niin asiakastyössä kuin organisaation sisäisessä johtamisessa ja työyhteisöissä.

 

Traumainformoitu työote on käsitteenä vielä muotoutumassa

Traumainformoitu työote (ESR+) -hankkeessa on kiinnitytty nimensä mukaisesti traumainformoidun työotteen käsitteeseen, joka perustuu aiempaan kotimaiseen kehittämistyöhön. Traumainformoidun työotteen Suomen pioneerien, Kati Sarvelan ja Johanna Linner-Matikan tavoitteena on ollut vakiinnuttaa käsitteistöä:  traumainformoituun on päädytty muun muassa siksi, että englanninkieliseen käsitteistöön juurtumalla on helpompi kytkeytyä kansainväliseen kirjallisuuteen (esim. Sarvela 2024, Linner-Matikka & Hipp 2023).

Sillä, puhutaanko työotteesta, työorientaatiosta, orientaatiosta vai lähestymistavasta, on merkitystä. Englanninkielinen alkuperäisilmaus, approach tarkoittaa tapaa lähestyä jotain, mutta kiinnittämällä käännös pelkän lähestymistavan sijaan työotteeseen, kuten hankkeessa on tehty, kietoutuu ajattelu ja toiminta, toisin sanoen teoria ja käytäntö yhteen. Työote kiinnittyy myös ammatilliseen toimintaan, joka hankkeessamme on ollut tärkeintä.

Hankkeen monialaisessa tiimissä on tartuttu traumainformoidun työotteen käsitteeseen tutkivalla otteella pyrkien luomaan monialaista yhteisymmärrystä. Traumainformoitu työote on tutkittuun tietoon perustuva systeeminen, kokonaisvaltainen ja ekososiaalisesti suuntautunut viitekehys, joka tunnistaa traumojen yleisyyden ja vaikutukset yksilöissä, yhteisöissä ja rakenteissa. Se ohjaa rakentamaan turvallisuutta, luottamusta ja osallisuutta niin kohtaamisissa kuin toimintakulttuureissa sekä ehkäisemään traumatisoitumista ja lieventämään sen seurauksia. Työote kohdistuu paitsi yksilöön myös ympäröiviin järjestelmiin ja tukee toipumista edistävää, oikeudenmukaista ja kestävää toimintaa. Työote haastaa niitä käytäntöjä, jotka ylläpitävät haavoittuvuutta ja eriarvoisuutta. (Ks. esim. Harris & Fallot 2001; SAMHSA 2023; 2025; Levenson 2017; Linner Matikka & Hipp 2023.)

Yhtä, kaikkien jakamaa käsitystä traumainformoidusta työotteesta ei ole, mutta toisaalta ei ole myöskään tarkoituksenmukaista sementoida traumainformoidun työotteen määritelmää, vaan aktiivisesti kehittää ja uudelleen määritellä sitä ymmärryksen lisääntyessä.

 

Kohti kriittistä, jaetumpaa ymmärrystä

Traumainformoituun työotteeseen kohdistuva kritiikki tarkentuu erityisesti juuri käsitteiden määrittelemättömyyteen (Mitchell & Tucci 2024). Traumainformoidun työotteen tutkimus, siihen liittyvä viestintä ja kouluttaminen, sekä vertailut eri konteksteissa ovat haasteellisia toteuttaa ilman jaettua ymmärrystä.

Mitchell ja Tucci (2024, 445) esittävät, että tällä hetkellä ei ole riittävää yhteistä ymmärrystä siitä, mitä traumainformoitu työote on ja ei ole. Käsitteiden epäselvyyden vuoksi traumainformoidun työotteen kieli on hämärtynyt. Se on vaarassa menettää tehonsa, koska puuttuu erottelu siitä, mikä on yleisesti hyvää ja mikä erityisesti traumainformoitua käytäntöä. Myös Garoff (2025) kritisoi terminologian moninaisuutta suomalaisessa traumainformoidun lähestymistavan Käypä hoito -artikkelissaan.

Kun tarkastellaan traumainformoitua työotetta kriittisesti, on hyvä pohtia myös millaiset globaalit, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat viime vuosien suosion taustalla. Traumapuheen kasvavan suosion yhtenä taustatekijänä voidaan nähdä terapiakulttuurin vahvistuminen. Samalla painopiste on siirtynyt yksilöiden mielen hoitamiseen yhteiskunnallisen muutoksen ja yhteisöllisten hoito- ja tukipalvelujen sijaan (Ks. esim. Nivala & Ryynänen 2024, 327; Brunila ym. 2021; Bwalya 2026).  Myös Mitchell & Tucci (2024, 445) esittävät huolensa siitä, että kun painopiste on yksilöissä, ryhmä- ja yhteisönäkökulmat jäävät vaille riittävää huomiota, samoin kuin ne sosiokulttuuriset olosuhteet, joissa esim. väkivalta toteutuu. Toisin sanoen, yhteisötasoon ja kulttuuriympäristöön kiinnittyviä sosiaalisia ongelmia pyritään ratkaisemaan yksilötasolla.

 

Yksilökeskeisyydestä laajempaan ymmärrykseen ja toimintapojen muutokseen

Suomalainen keskustelu ja  hankkeen ymmärrys traumainformoidusta työotteesta huomioivat kuitenkin varsin hyvin yhteiskunnalliset eriarvoisuudet. Työotetta pyritään jäsentämään ennaltaehkäiseväksi lähestymistavaksi sekä yhteisöissä, organisaatioissa, instituutioissa ja yhteiskunnan rakenteissa pelkän yksilökeskeisen hoitokulttuurin sijaan.

 

 

Traumainformoitu työote suuntaa tunnistamaan, tiedostamaan ja korjaamaan palvelujärjestelmän käytäntöjä ja rakenteita, jotka myös omalta osaltaan aiheuttavat, ylläpitävät ja vahvistavat traumoja. Nämä teemat ovat olleet pitkään tabuja sosiaali- ja terveysalalla. Palvelumme ja järjestelmämme ei aina, eikä mitenkään automaattisesti edistä oikeudenmukaisuutta tai vahvista hyvinvointia ja sitä tukevia olosuhteita (Karttunen 2023).

Eriarvoisuus, syrjintä ja esimerkiksi rasismi altistavat potentiaalisesti traumatisoiville kokemuksille, kuten väkivallalle, ja aiheuttavat myös kollektiivista traumaa (ks. mm. Avruch & Shaia 2022). Olennaista on traumainformoidun työotteen ymmärtäminen erityisesti kriittiseksi lähestymistavaksi, jossa tunnistetaan yksilön kokemusten taustalla vaikuttavia sosiaalisia ja rakenteellisia tekijöitä (Nivala & Ryynänen 2024).

Traumainformoitu työote ei ole vain neutraali teoreettinen viitekehys. Se kietoutuu vahvasti uudistavaan rakenteelliseen työhön, joka ammentaa syrjinnän vastustamisesta, antirasistisesta työstä ja ekososiaalisista näkökulmista. Turva on kaiken perusta, ja sitä luodaan sekä rakenteellisilla tasoilla että työntekijöiden välisissä suhteissa, ei ainoastaan asiakaskohtaamisissa. Traumainformoidulla työotteella ei hoideta traumaa vaan kohdataan ihminen kokonaisvaltaisesti. Työote konkretisoituu sote-ammattilaisten toiminnassa, jossa teoria ja käytäntö kietoutuvat toisiinsa.

 

Lähteet

Avruch, D.O. & Shaia, W.E. 2022. Macro MI: Using Motivational Interviewing to Address Socially engineered Trauma. Journal of Progressive Human Services, 33(2), 176-204.

Brunila, K., Harni, E., Saari, A., & Ylöstalo, H. (toim.) 2021. Terapeuttinen valta: Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suomessa. Vastapaino.

Bwalya, A., Sangervo, J., & Ajakainen, M. (toim.) 2026. Psykologian vallan kumous: Irti terapiakulttuurista. Vastapaino.

Fallot, RD. & Harris, M. 2001. A trauma-informed approach to screening and assessment. New Dir Ment Health Serv. 2001 Spring;(89):23-31. doi: 10.1002/yd.23320018904.

Garoff, F. 2025. Traumainformoitu lähestymistapa. Duodecim: Käypä hoito. https://www.kaypahoito.fi/nix03500

Karttunen, Teija. 2023. Traumainformoitu sosiaalityö – pyrkimystä ymmärtää yksilön kokonaistilannetta. Sosiaalityön tiedeblogi 4.9.2023. SosNet – valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto. https://sosiaalityontiedeblogi.home.blog/2023/09/04/traumainformoitu-sosiaalityo-pyrkimysta-ymmartaa-yksilon-kokonaistilannetta/

Levenson J. Trauma-Informed Social Work Practice. Soc Work. 2017 Apr 1;62(2):105-113. doi: 10.1093/sw/swx001.

Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) 2023. Traumainformoitu työote. PS-kustannus.

Nivala, E., & Ryynänen, S. 2024. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. 2., uudistettu laitos. Gaudeamus.

SAMHSA  2023. Substance Abuse and Mental Health Services Administration. Practical Guide for Implementing a Trauma-Informed Approach.

SAMSHA 2025. Substance Abuse and Mental Health Services Administration. (n.d.). Trauma-Informed Approach and Trauma-Specific Interventions. Viitattu 28.8.2025: https://www.samhsa.gov/mental-health/trauma-violence/trauma-informed-approaches-program

Sarvela, K. 2024. Trauma on jokaisen kansalaisen asia. Kaukametsän opisto. Luento 6.11.2024.

Tucci, J. & Mitchell, J. 2024. Strengthening community capacity to end interpersonal violence: a trauma-transformative application. Teoksessa J. Tucci, J. Mitchell, S. W. Porges, & E. Tronick (toim.), The handbook of trauma-transformative practice: Emerging therapeutic frameworks for supporting individuals, families or communities impacted by abuse and violence (s. 444–466). Jessica Kingsley Publishers.