24.09.2026

Suomalaiset lapsiperheet tarvitsevat yhä enemmän joustavaa ja helposti saavutettavaa arjen tukea samaan aikaan, kun matalan kynnyksen palveluita on vähemmän. Turun ammattikorkeakoulun Sun hyvä kaveri -lastenhoitopalvelun toimintamalli yhdistää lapsiperheiden arjen tuen ja opiskelijoiden työelämälähtöisen oppimisen.

 

Suomalaisten lapsiperheiden arki voi olla kuormittavaa. Tutkimukset ja selvitykset raportoivat toistuvasti, että vanhempien jaksamista haastavat arjen tuen heikko saatavuus, taloudelliset paineet sekä kokemus yksin jäämisestä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Perhepulssi-kysely (2024) osoittaa, että vanhemmat kokevat kasvavaa epävarmuutta tulevaisuudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä, eikä apua ole aina saatavilla silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.

Pulkkinen (2022) viittaa Roskamin ym. (2021) kansainväliseen tutkimukseen, jossa vertailtiin vanhempien uupumusta yli 40 maassa. Tulosten mukaan suomalaiset vanhemmat sijoittuivat maailman uupuneimpien joukkoon. Uupumusta selittivät kulttuuriset tekijät kuten individualismi ja kollektivismi: Aasian yhteisöllisemmissä kulttuureissa vanhempien uupumus oli vähäisempää. Länsieurooppalaisten maiden välillä individualismi eli yksilökeskeisyys ei kuitenkaan selittänyt suomalaisten korkeampaa uupumusta, vaan eroja löydettiin erityisesti vanhempien työaikojen pituudesta.

 

Vanhemmuuden tuki on investointi lasten hyvinvointiin

Loula (2020) tuo esiin, että suomalaista vanhemmuuden uupumusta on usein selitetty suorittamisen ja yksin pärjäämisen kulttuurilla. Useiden tutkimusten mukaan vanhempien jaksamista vahvistavat erityisesti oma aika, voimavarojen palautuminen ja arjen konkreettinen tuki. Vanhempien hyvinvointi heijastuu suoraan lasten kokemaan turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Yksi hyvän lapsuuden keskeisistä peruspilareista on vahva perhe sekä pysyvät ja turvalliset aikuiset. Vaikka Suomessa on tehty monia myönteisiä perhepoliittisia uudistuksia, kuten isyyslomien pidentäminen, parisuhteiden hajoaminen on edelleen yleistä. Lapset elävät yhä useammin moninaisissa perherakenteissa, mikä korostaa vanhempien parisuhteen tukemisen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen merkitystä (Pulkkinen 2022).

Määtän ja Rantalan (2022) mukaan vanhempien jaksaminen on pohjimmiltaan yhteiskunnallinen ja rakenteellinen kysymys. Vanhemmuutta tukevat jaettu vastuu, arvostava kohtaaminen, huolten kuuleminen sekä mahdollisuus vaikuttaa arjen käytäntöihin.

 

Matalan kynnyksen apu on vähentynyt, vaikka tarve kasvaa

Perheiden toiveissa nousee toistuvasti esiin kotiin saatava, joustava ja luotettava arjen apu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koosteiden mukaan suurin osa pienten lasten perheistä voi hyvin mutta kuormitusta lisäävät palvelujen pirstaleisuus ja arjen tuen riittämättömyys. Perhekeskusmallilla on pyritty parantamaan palvelujen saavutettavuutta, mutta alueelliset erot ovat edelleen merkittäviä.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitusta on leikattu huomattavasti viime vuosina. Sen seurauksena järjestöt ovat joutuneet karsimaan palveluitaan. Turussa lapsiperheiden arkea vaikeutti MLL:n lastenhoitovälityksen päättyminen vuoden 2025 alusta. Tämä heikensi erityisesti matalan kynnyksen tilapäisen lastenhoitoavun saatavuutta. Perheiden tarve luotettavalle ja kotiin saatavalle lastenhoitoavulle on lisääntynyt  samaan aikaan, kun osa perinteisistä tukikanavista on heikentynyt.

 

Kotiin vietävä lastenhoitoapu tukee perheitä

Lapsiperheiden avun  tarpeeseen Turun ammattikorkeakoulussa on vastattu käynnistämällä Sun hyvä kaveri -lastenhoitopalvelu. Se  on osa Turun AMK:n Terveyden ja hyvinvoinnin sektorin Sun hyvä elämä ‑klinikkaa, jossa opiskelijat tarjoavat ohjatusti erilaisia palveluja asiakkaille.

Klinikan toiminta yhdistää opetuksen, käytännön työn ja alueellisen hyvinvoinnin edistämisen. Palveluja tarjotaan sekä yksittäisille asiakkaille että yhteisöille. Palvelutoiminnan tavoitteena ei ole voiton tuottaminen vaan kulujen kattaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Sun hyvä kaveri -lastenhoitopalvelu on klinikan uusin palvelu.

Sun hyvä kaveri -palvelu tarjoaa joustavaa ja turvallista lastenhoitoa Turun seudun lapsiperheille. Lastenhoidosta vastaavat sosiaali‑ ja terveysalan opiskelijat, pääosin sosionomiopiskelijat. He toimivat lapsiperhetyön ja kasvatuksen ammattilaisten ohjauksessa. Kaikki hoitajat on perehdytetty tehtävään, heiltä on tarkistettu rikosrekisteriote ja heillä on voimassa oleva vastuuvakuutus. Perheessä työskentelee aina kaksi lastenhoitajaa kerrallaan, mikä lisää turvallisuutta ja tukee opiskelijoiden oppimista.

 

 

Lastenhoitoa tarjotaan arkipäivisin ja mahdollisuuksien mukaan myös viikonloppuisin. Lastenhoito koskee yli 1,5‑vuotiaita lapsia, enintään neljää kerrallaan. Sairaan lapsen hoitoon ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Lastenhoito tapahtuu perheiden kodeissa, ja kohteen tulee olla saavutettavissa paikallisen joukkoliikenteen keinoin.

Perheille palvelu tarjoaa konkreettista helpotusta arkeen ja hetken hengähdystauon. Vanhemmat saavat mahdollisuuden omaan tai yhteiseen aikaan, esimerkiksi harrastuksiin tai kulttuuritapahtumiin. Opiskelijoille taas palvelu  tarjoaa tilaisuuden  kartuttaa ammatillista osaamista lasten ohjaamiseen ja heidän kanssaan kanssa toimimiseen.

 

 Lastenhoitopalvelu on autenttinen oppimisympäristö

Lastenhoitoryhmä koostuu 8–10 ensimmäisen tai toisen vuoden sosionomiopiskelijasta, jotka suorittavat opintoihin sisältyvän vapaaehtoistyön tai harjoittelun palvelussa. Yksilöharjoittelu voi sisältää myös lastenhoitopalvelun koordinointia ja johtamista Sun hyvä elämä -klinikalla. Ryhmä on opiskelijan vertais- ja reflektointitukena. Ryhmässä käsitellään myös lasten kasvatukseen ja ohjaamiseen liittyviä oppimistehtäviä ja suunnitellaan erilaisia tapahtumia esimerkiksi järjestöjen tai Sun hyvä elämä ‑klinikan toimeksiannoista.

Varsinainen lastenhoito toteutuu opiskelijapareittain perheiden kodeissa. Parityöskentely ja ohjattu reflektointi ovat keskeinen osa oppimisprosessia. Yhteinen arviointi lastenhoitotilanteiden jälkeen auttaa opiskelijoita tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan. Harjoittelun tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ammatillista vuorovaikutusta, lapsen kanssa toimimista sekä leikin ja arkitoimintojen ohjaamista lapsen kotiympäristössä.

Opiskelijapalaute on ollut hyvin myönteistä: opiskelijat kokevat työskentelyn lisänneen itsevarmuutta ja vahvistaneen kiinnostusta lasten kanssa työskentelyyn. Yksi opiskelija tiivisti kokemuksensa siten, että palvelu tarjosi hänelle turvallisen ja oppimista tukevan ympäristön. Harjoittelu vahvisti hänen käsitystään siitä, että hän haluaa kehittyä lasten kanssa työskentelyssä ja kasvaa ammatillisesti sosionomina.

Lastenhoitotyössä voidaan kokea myös eettisiä tai ammatillisia haasteita. Eräässä tapauksessa opiskelijapari hoiti kouluikäistä lasta, joka vetäytyi toistuvasti mobiililaitteiden pariin muiden lasten leikkiessä pihalla. Tilanne herätti pohdintaa lasten osallisuudesta ja digilaitteiden roolista arjessa ja yhteisen reflektion kautta opiskelijat löysivät keinoja motivoida lapsia yhteiseen toimintaan.

Uusi palvelumuoto edellyttää kehittämistä, joka onnistuu jatkuvaa yhteistyötä, selkeitä toimintamalleja ja perehdytyskäytäntöjä hyödyntäen. Opiskelijaryhmät vaihtuvat säännöllisesti, mikä tekee rakenteiden vakiinnuttamisesta erityisen tärkeää. Koska kyseessä on opiskelijatyönä tuotettava palvelu, siihen liittyy myös rajoitteita. Toimintaa toteuttaa käytännössä noin kymmenen opiskelijan ryhmä. Sama opiskelijapari ei välttämättä ole käytettävissä samalle perheelle jokaisella lastenhoitokerralla, jotta ne jakaantuisivat tasaisesti opiskelijoille. Lisäksi perheiden lastenhoitotarpeet painottuvat ilta- ja viikonloppuaikoihin, mikä vaatii joustavuutta.. Palvelussa pyritään kuitenkin tarjoamaan perheelle vähintään yksi entuudestaan tuttu hoitaja.

 

Opiskelijoiden yhteistyö ja ohjausosaaminen vahvistuvat

Sosionomiopiskelijat kehittävät asiakkaiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen liittyviä dialogisia taitojaan ammattikorkeakouluopinnoissaan jo opintojen alkuvaiheesta lähtien. Oppiminen tapahtuu mm. työelämälähtöisten oppimistehtävien kautta sosiaali- ja kasvatusalan toimintaympäristöissä. Lastenhoitopalvelu laajentaa oppimisympäristön lapsiperheiden koteihin, mikä edellyttää opiskelijoilta ammatillista osaamista sekä eettisesti kestävää asiakastyötä. Myös opiskelijoiden väliset dialogiset reflektointikeskustelut ovat keskeinen oppimisen areena. Alhasen (2024, 25) mukaan dialogilla tarkoitetaan keskustelua, jonka tavoitteena on rakentaa syvempää ymmärrystä käsiteltävästä asiasta sekä toisista ihmisistä ja itsestä. Hän korostaa lisäksi, että dialogisen keskustelun ydin on ihmisen kyky oppia toisilta.

Tulevilta ammattilaisilta edellytetään valmiuksia toimia moniammatillisessa ja monialaisessa yhteistyössä. Tähän oppimistavoitteeseen vastataan lastenhoitoryhmän keskinäisissä ohjatuissa ryhmätapaamisissa, joita yksilöharjoittelua tekevä sosionomiopiskelija koordinoi ja johtaa. Jo opiskeluaikana on tärkeää saada aitoihin asiakastilanteisiin liittyviä kokemuksia, joita voidaan reflektoida opiskelijaryhmässä asiakkaan anonymiteetti säilyttäen. Kuten Mönkkönen (2018, s. 139) toteaa, moniammatillinen keskustelu tuo esiin uusia näkökulmia ja vahvistaa osaajien valmiuksia tarkastella asiakkaan tilannetta myös muiden ammattilaisten tai ammattiryhmien näkökulmista.

Opiskelijoiden välinen yhteistyö tarjoaa kokemuksia ja kehittää myös lähijohtamiseen liittyviä taitoja. Tämä on erityisen merkityksellistä yksilöharjoittelua suorittaville sosionomiopiskelijoille, sillä koulutus antaa valmistuneelle kelpoisuuden toimia sosiaalialan lähiesihenkilön tehtävissä. Yhteistyö, vastuun jakaminen ja yhteisten tavoitteiden saavuttaminen vahvistavat johtamisessa tarvittavia vuorovaikutus- ja yhteistyövalmiuksia.

Juutin (2013, 23–24) mukaan johtaminen on keskeinen osa organisaatioiden toimintaa, vaikka se ymmärretään eri tavoin ja se ilmenee erilaisena eri toimintaympäristöissä. Hän toteaa, että johtamisen hahmottamisen vaikeus johtuu osittain sen luonteesta ihmisten välisenä toimintana. Tästä näkökulmasta johtaminen voidaan nähdä jaettuna ilmiönä, joka rakentuu ihmisten välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa.

 

Kohti laajempaa palvelukokonaisuutta ja uusia avauksia

Palvelua suunnitellaan laajennettavaksi esimerkiksi päiväkotien vanhempaintoimikunnille. Tällöin palvelu voisi sisältää tapahtumien, retkien tai toiminnallisten iltojen järjestämistä, joissa lapset ja vanhemmat toimivat yhdessä ja verkostoituvat muiden perheiden kanssa. Palvelua koordinoi sosiaali‑ ja kasvatusalan asiantuntija työryhmän tuella. Yhteisenä tavoitteena on kehittää uusia matalan kynnyksen palveluja lapsiperheille ja kartoittaa myös mahdollisuuksia palvelusetelimalliin.

Lapsiperheiden arjen tuen tarpeen kasvaessa tarvitaan toimintamalleja, jotka ovat sekä saavutettavia että joustavia. Sun hyvä kaveri -lastenhoitopalvelu on esimerkki mallista, jossa lapsiperheiden arjen tukeminen ja sosionomiopiskelijoiden työelämälähtöinen oppiminen yhdistyvät. Samalla palvelu tarjoaa mahdollisuuden kehittää uusia yhteistyön muotoja korkeakoulun, perheiden ja alueen toimijoiden välillä sekä vahvistaa ennaltaehkäiseviä, matalan kynnyksen tukipalveluja osana paikallista hyvinvointityötä.

 

Lähteet

Alhanen, K. (2024). Dialogikirja. Into Kustannus Oy.

Juuti, P. (2013). Jaetun johtamisen taito. PS-kustannus.

Loula, P. (2020). Vertailu: Suomen vanhemmat ovat uupuneimpien joukossa. Helsingin Sanomat, 18.12.2020, A8-A9. https://www.hs.fi/suomi/art-2000007689883.html

MLL, (2024). Perhepulssi -kysely. https://www.mll.fi/wp-content/uploads/2025/01/perhepulssi-2024.pdf

Määttä, P. & Rantala, A. (2022). Tavallisen erityinen lapsi. Kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen yhdessä. PS-kustannus.

Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä – asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus Oy.

Pulkkinen, L. (2022). Lapsen hyvinvointi alkaa kodista. PS-kustannus.

Turun ammattikorkeakoulu (2026) Sun hyvä kaveri -lastenhoitoapu. https://www.turkuamk.fi/turun-amk/yksityishenkiloille/sun-hyva-kaveri-lastenhoitoapu/