Jokainen haluaa tulla tunnistetuksi omana aitona itsenään eikä vain papereiden perusteella. Myönteinen tunnistaminen ilman ennakkoajatuksia auttaa jälkihuollon työntekijöitä kohtaamaan nuoria…
Tekijät | Authors
Onneksi meillä on lastenkoteja
Lastensuojelun sijaishuolto näkyy julkisuudessa usein ongelmien kautta. Siksi tarvitsemme myös toisenlaista puhetta: lastenkodeissa tehdään vaativaa, valvottua ja syvästi inhimillistä työtä, jonka tarkoitus on turvata lapselle turvallinen arki ja rakentaa pohjaa tulevaisuudelle.
Lastensuojelun sijaishuolto herättää keskustelua – ja usein varsin kielteisesti uutisoituna mediassa. Median uutisoinnin perusteella voidaan todeta, että lastenkodeissa tehtävää työtä ja sen sisältöjä ei selvästikään tunneta. Siksi on tärkeää tuoda esiin se, mitä lastensuojelu on, miten se toimii ja miten laadukasta sijaishuoltoa käytännössä toteutetaan.
Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen (SIVISOTE) -tutkimustyhmä kutsui lastensuojelun sijaishuollon henkilöstöä koolle keskustelemaan siitä, mitä lastenkodin ovien takana oikein tapahtuu. Miten siellä pärjätään ”vaikeahoitoisten” lasten kanssa? Vai puhutaanko mieluummin lapsista, joiden lapsuuden kokemukset ovat aiheuttaneet haasteita tunteiden säätelyssä ja omassa käyttäytymisessä.
Lastenkodin hoito- ja kasvatustyö
Lastenkodit tarjoavat lapsille turvallisen kasvuympäristön, jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa 24/7, vuorokauden ympäri ja jokaisena viikon päivänä. Lastenkodissa lapsen arki rakentuu turvallisuudesta ja aidosta välittämisestä.
Työ on vaativaa ja vahvasti ammatillista: läsnäoloa, rajoja, hoivaa ja kykyä kohdata lapsi myös silloin, kun tämä oireilee pahaa oloaan. Ammattitaitoinen henkilöstö on aikuisina lapsen rinnalla kulkijoita, ikään kuin “ammattivanhempia,” asettaen rajoja ja antaen rakkautta. Rajat ja rakkaus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne yhdessä luovat perustan lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille.
Jokaisen lapsen tarina on erilainen, ja siksi myös tuen tulee olla yksilöllistä. Lapsen tunteet – olivatpa ne vaikeita, ristiriitaisia tai ahdistavia – otetaan vastaan ja niitä käsitellään yhdessä. Kun ympärillä on turvallisia aikuisia, jotka jaksavat olla läsnä, voi lapsen luottamus itseensä ja elämään vähitellen alkaa palautua. Monilla lapsilla on voinut olla vaikeuksia esimerkiksi koulunkäynnin kanssa. Lastenkodissa säännöllinen arki ja rutiinit tukevat oppimista ja yhteys kouluun vahvistuu.
Kasvatuskumppanuutta vanhempien kanssa
Sijaishuolto ei korvaa perhettä, vaan toimii sen rinnalla ja turvallisena siltana lapsen ja vanhempien välillä. Vanhempien kanssa tehdään yhteistyötä, ja myös heidän tunteensa otetaan vakavasti.
Lapsen sijaishuoltoon siirtyminen on vanhemmille usein vaikea paikka ja lastenkodin henkilöstöllä onkin merkittävä rooli ja tehtävä tukea lasta ja vanhempia muutoksen aiheuttamien tunteiden sanallistamisessa ja perhettä kohdanneen kriisin käsittelyssä. Tärkeää on, että lapsen yhteys läheisiin säilyy jokapäiväisessä arjessa. Tarvittaessa etsitään kadonneita yhteyksiä ja pidetään läheisiä lapsen elämässä. Näin lapsen elämän tapahtumat ei jakaudu “ennen” ja “jälkeen” sijaishuollon asiakkuuden.
Perheen yhdistäminen on sijaishuollon keskeinen tavoite. Tähän pyritään vahvistamalla perheen toimintakykyä luomaan edellytyksiä lapsen kotiinpaluulle. Perhetyön keinoin perhe oppii uusia arjen toimintatapoja, joita viedään kotiin ja harjoitellaan lastenkodin ohjaajien tukemana.
Kodinomaista yhteisöllisyyttä
Parhaimmillaan lastenkoti on juuri sitä, miltä sen kuuluukin tuntua: lasten kodilta. Siellä eletään tavallista arkea – ruokaillaan yhdessä, käydään koulua, riidellään ja sovitaan, nauretaan ja juhlitaan. Osallisuutta lastenkodin ulkopuolisiin yhteisöihin vahvistetaan tukemalla kaverisuhteita ja mahdollistetaan harrastuksia.
Vakauttavan arjen ja rutiinien ylläpito on lastenkotiyhteisössä vaativaa ammatillista työtä. Usein se tarkoittaa tasapainoilua kodinomaisen kasvatuksen ja ammatillisen laitoskasvatuksen välillä. Täytyy käyttää ammatillista harkintaa ja arvioida onko kyseessä sama asia kuin vanhemmat asettavat lapselle rajoja vai tarvitaanko lain mukaisia rajoitustoimenpiteitä lapsen edun turvaamiseksi.
Parasta on, kun syntyy pitkiä, pysyviä ja korjaavia suhteita aikuisiin, jotka eivät luovuta eivätkä katoa, vaikka arjessa sattuukin konflikteja ja haastavaa käyttäytymistä. Turvallisuus kasvaa, kun luottamus tuttujen aikuisten ennakoitavaan ja johdonmukaiseen toimintaan lisääntyy.
Ammatillista, vaikuttavaa ja valvottua työtä
Lastenkotien arki perustuu koulutettuun henkilöstöön ja vahvaan ammatillisuuteen. Työtä ja sen vaikuttavuutta mitataan ja seurataan asiakaspalautteen, arjen havaintojen ja erilaisten mittareiden avulla.
Laadun varmistus ja valvonta ulottuu lastenkodin arkeen asti: yksiköissä tehdään omavalvontaa, toimintaa seurataan hyvinvointialueilla, ja valtakunnallisesti toimintaa ohjaa Lupa- ja valvontavirasto (ent. Valvira). Tarkoitus ei ole vain tarkistaa, että sääntöjä noudatetaan, vaan varmistaa, että lapsi saa turvallista hoitoa ja hänen oikeutensa toteutuvat ja mahdollisiin epäkohtiin puututaan ajoissa. Omavalvontaan liittyvä ’hyvän kohtelun suunnitelma’ turvaa sijoitettujen lasten edun toteutumista ja auttaa sijaishuollon ammattilaisia konkretisoimaan omaa työtään.
Lasten toimijuuden ja osallisuuden näkökulmasta on merkityksellistä, että heillä on mahdollisuus tehdä kokemistaan epäkohdista kantelu suoraan eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Toivoa ja tulevaisuutta
Jokaisella lapsella on oikeus tasapainoiseen kehitykseen, hyvään kasvuympäristöön ja turvallisiin aikuisiin elämässään. Joskus se tarkoittaa muuttamista pois omasta kodista toisenlaiseen kotiin. Lastensuojelun sijaishuollolla on oma selkeä paikkansa lastensuojelun perhepalvelujen kokonaisuudessa silloin kun lapsi on erityisen huolenpidon ja suojelun tarpeessa. Lastenkodeissa tehdään vaativaa, valvottua ja syvästi eettistä työtä, jonka tarkoitus on turvata lapselle turvallinen arki ja oikeus opetukseen ja koulutukseen. Näin rakennetaan pohjaa tulevaisuudelle.
Lastenkodissa joukko osaavia ammattilaisia tekevät joka päivä parhaansa lasten ja heidän perheidensä hyväksi. Monet lastenkodissa asuneet lapset kertovat myöhemmin aikuisina sijoituksen olleen heidän elämäntilanteessaan paras ja oikea ratkaisu. Sijaishuollossa he ovat saaneet kasvaa lapsina ja heitä on nuorina valmennettu ja vahvistettu omaan itsenäiseen elämään.
Varsinais-Suomessa on selvästi halua tarttua lastensuojelun sijaishuollon kehittämiseen ja henkilöstön osaamisen vahvistamiseen. Kiitos kun tulitte!

Keskusteluun osallistuneet ryhmäkuvassa, osallistujien nimet löydät listattuna alta. Kuva: Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen (SIVISOTE) -tutkimustyhmä.
Keskusteluun sijaishuollon julkisuuskuvasta osallistuivat (kuvassa oikealta vasemmalle):
Sini Saaristo-Heinonen, YAMK-opiskelija, Turku AMK
Kristiina Engblom-Pelkkala, tutkimusryhmävastaava, Turku AMK
Laura Närvi, lehtori, Turku AMK
Salla Pajamäki, Lastensuojelupalvelut Omppu Oy
Paula Heilimö, Nuorisokoti Tikri, Humana
Kari Lintuaho, Lastensuojelupalvelut Omppu Oy
Annika Mattila, Hoivatie Oy
Salla Haavisto, Pienryhmäkoti Aura
Anna-Mari Ylikorpi, Luotsiväylä, Humana
Nina Palmroos, Pienryhmäkoti Aura
Niina Vuoristo, lehtori, Turku AMK
Elina Martindale, Sospro Oy
Katriina Alho, Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha)
Hanna-Kaisa Heino, Lastenkoti Apila
Susanna Virta, lehtori, Turku AMK
sekä Eeva Timonen-Kallio, erityisasiantuntija, Turku AMK (ei kuvassa).
Pääkuva: Adobe Stock
Tutustu hankkeeseen: Vaasi – vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen
Artikkeli on osa SIVISOTE – Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen -tutkimusryhmän julkaisuja.