15.09.2022

Tutkin kulttuurialan YAMK-opinnäytetyössäni elokuvateatteria uudenlaisena esityspaikkana. Opinnäytetyönä toteuttamani tutkimus- ja kehittämishanke sisältää lavasuunnitelman esitykseen, joka yhdistää videota, ääntä ja kehollista ilmaisua sekä sisältää elementtejä japanilaisesta nō-teatterista ja weimarilaisista heijastusnäytelmistä. Esitys sijoittuu Kalevalan maailmaan, ja sen ensi-ilta on syksyllä 2023.

Tutkimus- ja kehittämishankkeeni tuloksena on elokuvateatteri Laitilan Kinossa nähtävä Sotkan muna -esitys. Siinä Kalevalan hahmot kamppailevat ilmastonmuutoksen ja demonisten voimien kanssa. Kaikki näytteleminen on miimistä; repliikit kuullaan ääniraidalta. Roolihahmojen puheet ja ajatukset kirjoittaa palkittu fantasiakirjailija Helena Waris.

Esitys on jatkumoa palkitun työryhmän aiemmille videoteatteriesityksille tilausravintola Louhenlinnassa. Työryhmään kuuluu kuvaaja Aapo Lettinen, vakkasuomalaisia harrastajanäyttelijöitä sekä turkulaisia media-alan ammattilaisia. Tuottajina toimivat Laitilan Kulttuurin tuki ry ja Laitilan kaupungin kulttuuritoimi.

Heijastusnäytelmät ja nō-teatteri historiallisina lähtökohtina

Euroopassa tehtiin jo yli sata vuotta sitten teatteria ja filmiä yhdistäviä heijastusnäytelmiä, jotka ovat tarjonneet historiallisia vertailukohteita. Saksalainen Erwin Piscator ohjasi kymmenkunta heijastusnäytelmää noin viidessä vuodessa, ja hän on keskeinen tekijä esitysmuodon historiassa. Piscatorin näytelmistä on jäljellä toisen käden tietoja arvosteluista muistelmiin. Niistä välittyvät Piscatorin elokuvan taju ja kunnianhimo. Toteutuksissa filmi kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa, sen mennyttä ja tulevaa. Lavaesitys on osaltaan kuin heijastus suuremmasta tarinasta.

Nō-teatteria on harjoitettu Japanissa jatkuvasti yli 700 vuotta. Heijastusnäytelmä eli lyhyen kukoistuskauden 1920-luvun Berliinissä ja henkilöityi tiettyyn ohjaajaan, edellä mainittuun Erwin Piscatoriin. Nō painottaa lavanäyttelijöiden kehollista ilmaisua. Esitysten keskiössä on pääosan esittäjän uppoaminen rooliin. Perinteisesti esiintyjät nähtiin kami-jumalien avattareina. Pääosissa nähdään kehollista naamioteatteria. Kuoro laulaa välillisesti hahmon vuorosanat. Esiintymisalue ja liikeradat on tarkkaan säädetty. Jopa yksittäiset eleet ovat merkityksellisiä. Näyttelijä esittää kamia, joka osaa esiintyä lavalla. Tämä on nōn taidon ydin.

Opinnäytetyönä tekemääni taustatutkimusta hyödyntävä Sotkan muna -esitys yhdistää nō-lavan henkisen ulottuvuuden ja Piscatorin ennakkoluulottomat elokuvamontaasit. Juonenkulku mukailee ”hirviö-nō”-esityksiä, joissa demoni esiintyy lavalla ensin ihmismäisenä ja myöhemmin todellisessa hahmossaan. Lavajaksot kuvaavat taistelua Pohjolan heimon tulevaisuudesta. Videojaksot saavat myyttiset mittasuhteet, kun Väinämöinen saapuu Volgan mutkaan. Myös demonin tarina selviää valkokankaalla, mikä johtaa hänen päihittämiseensä lavalla.

Laitilan Kino optimaalisena esityspaikkana

Sotkan munan esityspaikkana toimiva elokuvateatteri, Laitilan Kino, on rakennettu vuonna 1936 ja remontoitu keväällä 2022. Se on nähnyt ajat, jolloin elokuvissa käynti oli yhteisöllinen ja jopa pyhä tilaisuus. Nykytilanne on toinen. Suoratoistopalvelut ja pandemia ovat laittaneet yleisönäytökset lujille.  Kinokin etsii itselleen laajempaa roolia. Tilan käyttöä halutaan laajentaa elokuvanäytöksistä eri tapahtumiin ja esityksiin.

Sotkan muna edustaa Suomessa uudenlaista näytelmän muotoa, joka on räätälöity elokuvateatteriin. Esitys hyödyntää salin valkokangasta ja äänentoistoa. Yksinkertainen lava auttaa pitämään kustannukset pieninä. Audiovisuaalinen materiaali avaa lavahahmojen mielenliikkeitä ja tunnetiloja. Väliosissa se virittää kankaalle laajempia syy-seuraussuhteita.

Miiminen lavaesitys ja välillinen puhe edesauttavat hankkeen toteutumista myös taloudellisessa mielessä. Ne ovat sisällöllisesti haastavia ratkaisuja. Uhkana on katsojan vieraannuttaminen. Esitysmuotojen vertaileva tutkimus on kuljettanut näitä hankkeen elementtejä taiteellisesti pidemmälle.

Sotkan muna haluaa tarjota yleisöille mystillisen ja muistettavan kulttuurikokemuksen. Jännittävä Kalevala-tarina avaa suomensukuisten kansojen muinaishistoriaa ja ohjeistaa yhteisöllisyyteen myös nykyhetken ilmastohaasteissa. Esitys on samalla avaus itsessään, tutkimusmatka taidemuotojen liitoskohtaan ja siihen kiteytyvään mysteeriin.