11.03.2022

Joni Hakala on yksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian teatteri-ilmaisun ohjaaja -opiskelijoista. Hän on nuoresta asti harrastanut teatteria ja ohjannut erilaisia esityksiä, joista yksi on häpeää käsittelevä Luutarha.

Joni Hakala kertoo, että jo vauvakirjoissa on kirjoitettu hänen haaveilleen teatterista ammattina. Tämä saattoi olla odottamaton unelma ujolta lapselta. Edes ala-asteen joulunäytelmässä Joni ei uskaltanut laulaa kuoron seassa, vaan aukoi vain suutaan. Suoritus oli silti selvästi vaikuttava, sillä näytöksen jälkeen sanottiin, että hänen kannattaisi alkaa esiintyä enemmänkin. Siitä alkoi teatteriharrastus, jossa parasta oli, kun lavalla pääsi hyppäämään jonkun toisen saappaisiin ja sai olla hetken aikaa joku toinen.

Myöhemmin Joni alkoi kiinnostua myös esitysten ohjaamisesta ja siitä, mikä kaikki voikaan toimia lähtökohtana teatteriesitykselle. Kipinän voi sytyttää esimerkiksi jokin tunne, joka ottaa vallan.

Häpeä näyttämöllä

Luutarha on Hakalan ensimmäinen ohjaus, joka perustuu hänen omaan tekstiinsä. Hakala kuvailee:

Luutarha on fragmentaarinen teatteriesitys häpeästä ja siitä, kuinka se vaikuttaa ihmisen toimintaan. Hetkistä, jolloin hengityksestä tulee vaikeaa ja yliajattelusta helppoa.

Häpeä on varmasti kaikille tuttu tunne. Joni Hakalasta kiinnostavaa on se, kuinka joskus herää jopa öisin muistelemaan noloja tilanteita. Häpeä voi saada ihmisen toimimaan monella eri tavalla. Luutarha sai alkunsa ajatuksesta lähteä tutkimaan häpeää ja näyttämöllistämään sitä. Tutkimisen myötä Hakala on saanut näkökulmia häpeään ja sen järjettömyyteen.

Samassa veneessä kaikki

Ohjaajana Jonia kiinnostaa tutkia roolihenkilön ja yleisön välistä suhdetta. Kun roolihenkilö havahtuu siihen, että häntä katsotaan, saattaa siitä seurata juuri häpeän tunne. Vaikka esityksessä hahmot ovat välillä jopa raivostuttavia, silti heitä katsotaan usein rakkaudella. Tämä on tuonut perspektiiviä myös Jonille itselleen. Työryhmäkin on ihanuudellaan korostanut joukon voimaa ja auttanut ruokkimaan esityksiä. Joni toteaa:

 Kaikki me räpiköidään täällä samojen tunteiden kanssa.

Ujosta rohkeaksi

Ihmisenä Joni on hyväsydäminen, huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä. Ohjaajana Jonin pitkäaikainen työtoveri luonnehtii häntä seuraavasti: “Joni ohjatessaan antaa esiintyjälle tilaa tarjota ideoita samalla, kun toteuttaa tarkkanäköisesti omaa visiotaan. Hän on ymmärtäväinen, luotettava ja pedantti. Lemppariohjaaja!”

Vaikka aluksi esiintyminen olikin pelottavaa ujolle lapselle, tuntui se silti aina omalta jutulta. Kun nuori Joni kävi pelkoa kohti, löytyivätkin vahvuudet ja ymmärrys omasta itsestään teatterilaisena. Joni tulee varmasti tulevaisuudessakin olemaan osa teatterimaailmaa ja se osa häntä.