09.12.2025

Elina Kilappa ja Linda Keränen osallistuivat viime keväänä REVIVE-hankkeen toiselle puoliskolle ja lähtivät haastamaan omia taitojaan kansainvälisesti taiteen parissa. Kokemus oli heistä jännittävä, mutta hyvin antoisa sekä uusien kokemuksien että verkostojen kannalta. Se antoi luottamusta lähteä ulkomaille jatkossakin.

REVIVE-hankkeen tavoitteena on ollut elvyttää historiallisia kaupunkiympäristöjä nuorten taiteilijoiden, luovan tekemisen ja yhteiskehittämisen avulla. Projektin ensimmäisen vuoden työpajat toteutettiin Sloveniassa sekä Suomessa ja toisena vuonna Italiassa ja Romaniassa.

Ensiaskeleet kohti kansainvälistä projektia

Elina Kilappa ja Linda Keränen pääsivät mukaan Romanian projektiin, joka vei heidät Iasin kaupunkiin, vanhan kulttuuripalatsin entiseen voimalaitokseen. Tarkoituksena oli muuttaa tila eläväksi kulttuurienväliseksi kohtaamispaikaksi.

Molemmat opiskelijat löysivät hankkeen opettajansa jakaman sähköpostiviestin kautta. Kilappaa motivoi erityisesti monikulttuurisuus ja halu verkostoitua ulkomailla. Myös se, ettei hänen suunnitelmissaan ole lähteä vaihtoon, rohkaisi tarttumaan tilaisuuteen.

Keräsen kiinnostus heräsi luokkakaverin kokemuksen ja innostamisen myötä. Kumpikin koki projektin myös hyödylliseksi tavaksi kerätä projektiopintoja.

Molemmat hakivat sekä Italiaan että Romaniaan ja toivoivat enemmän pääsevänsä Italiaan. Romania kuitenkin yllätti heidät positiivisesti, ja he olivat lopulta tyytyväisiä kohteeseen.

Itseohjautuva työskentely oli haastavaa, mutta antoisaa

Keräsen työnkuvaan projektissa kuului video- ja valokuvaus, joista muodostui näyttelykokonaisuuksia palatsiin. Projektin aikana syntyi myös ajatus dokumenttielokuvasta, jonka editoinnin Kilappa otti vastuulleen.
– Dokumentti ei ollut suunnitteilla, mutta Romaniassa idea alkoi elää. Työ oli hidasta ja haastavaa teknisesti ja kielimuurin vuoksi, mutta samalla hyvin opettavaista ja mielenkiintoista, Kilappa kertoo.

Molemmat kokivat Romanian olleen kohteena hyvin mielenkiintoinen, ja erityisesti eri kulttuurit ja ihmisten tarinat jäivät heidän mieleensä. Keränen muistaa hetken, joka konkretisoi maailman tilanteen:
– Projektin avajaispäivänä vain parin sadan kilometrin päässä oli käynnissä pommitus. Paikallisten tarinat siitä, miten sota oli vaikuttanut heihin, olivat pysäyttäviä ja mielenkiintoisia.

Taiteellinen ohjaus jäi projektissa puutteelliseksi, minkä vuoksi nuoret joutuivat itse ottamaan paljon vetovastuuta. He kertovat, että kaikissa projekteissa oli kaksi taideohjaajaa, mutta heillä nämä eivät olleet aktiivisesti läsnä kuten muilla. Siksi muun muassa alkuperäiset työryhmät ja suunnitelmat eivät pysyneet Romaniaan saavuttua.

Ennen matkaa järjestettiin etätapaamisia, joissa osallistujat jaettiin näyttelysuunnittelun, arkkitehtuurin ja sosiaalityön ryhmiin. Keränen kertoo, että suunnittelu oli hyvin haastavaa, koska tilaa oli vaikeaa hahmottaa etukäteen. Kilappa taas koki joutuneensa alussa väärään työryhmään, koska hänellä ei ollut arkkitehtuurista juurikaan käsitystä.
– Projektissa opinkin sen, että tarkka struktuuri on oltava, jotta ihmisillä on tarkka suunta, mitä lähdetään tekemään, Kilappa toteaa.

Rohkeutta, kielitaitoa ja luottamusta omiin kykyihin

Kokemus toi molemmille lisää varmuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Keränen oli ehtinyt opiskella Taideakatemiassa vasta puoli vuotta ennen hakemista.
– Projekti jännitti minua paljon, mutta nyt uskallan mennä enemmän omalle epämukavuusalueelleni, koska huomasin että pärjään siellä. Projektin myötä uteliaisuus on herännyt ja halu lähteä uusiin projekteihin mukaan kasvanut.
– Se antoi paljon ja otti vähän. En ole varma, uskaltaisinko lähteä seuraavaan projektiini Göteborgiin ilman tätä kokemusta, Kilappa toteaa.

Myös kielitaidon kehittyminen nousi molemmilla projektin hyväksi puoleksi, vaikka lähtökohdat olivat heillä erilaiset. Kilappa kertoo käyttäneensä englannin kieltä erilaisissa projekteissa enemmänkin. Keränen puolestaan kamppaili hieman kielen kanssa, mutta halusi nimenomaan lähteä kehittämään sitä.
– Minun piti todella aktiivisesti suomentaa mitä puhuttiin, että pysyin kartalla. Yllätyin kuitenkin siitä, miten hyvin loppujen lopuksi pystyi kommunikoimaan, vaikka kaikilla oli eri kielitaito ja aksentti, Keränen kertoo.

– Sekä arki- että ammatillinen kielitaito kehittyivät projektin aikana. Meidän projektissamme osa myös kommunikoi eleillä ja yksittäisillä sanoilla, mutta silti kaikki ymmärsivät toisiaan. Kannattaa siis lähteä, vaikka kieli jännittäisi, Kilappa rohkaisee.

Yhteinen projekti loi uusia ystävyyksiä

Vaikka Kilappa ja Keränen eivät tunteneet toisiaan kunnolla ennen matkaa, heistä tuli Romaniassa läheisiä.
– Oli turvallista, että mukana oli toinen suomalainen, jonka puoleen saattoi kääntyä, Keränen sanoo.

Molemmat korostavat, että projektin paras anti olivat ihmiset ja yhteisöllisyys. Työviikot olivat intensiivisiä, mutta hyvä ryhmähenki ja turvallinen ilmapiiri tekivät kokemuksesta positiivisen.
– Olimme samanhenkisiä ja kaikki olivat samanvertaisessa asemassa, mikä lähensi meitä, Kilappa kuvailee.
Työryhmä suunnittelee tapaavansa myös tulevaisuudessa eri maissa.

Sekä Keränen että Kilappa suosittelevat lämpimästi kansainvälisiin projekteihin osallistumista.
– Projektissa pystyi olemaan täysin oma itsensä. Kukaan ei odottanut muuta kuin että osallistut ja tuot oman panoksesi. Se oli ihana ympäristö luoville ihmisille, Keränen kiteyttää.