12.09.2023

Tarkastelin YAMK-opinnäytetyössäni kysymystä, kuinka jongleeraus voidaan mahdollistaa näkövammaisille jongleerauksen perustekniikoita soveltamalla ja välineitä modifioimalla. Vastausta haettiin yhteistyössä kokemusasiantuntijan kanssa. Etenkin multiball-tekniikka ja jonleerauskeilat toimivat hyvin myös silloin, kun jonglööri ei toimi näköaistin varassa.  

Hakeuduin Turun AMK:n ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan Taiteen uudet kontekstit -koulutukseen vuonna 2019, sillä halusin tutkia jongleerauksen mahdollisuuksia näkövammaisten kanssa työskentelyssä. Tavoitteenani oli kehittää metodi ja välineet, joiden avulla näkövammaiset ja sokeat voivat nauttia jongleerauksesta ja sen hyödyistä tilanhahmotukselliselle ja motoriselle kehitykselle samalla parantaen sirkustaiteen saavutettavuutta uudelle kokijaryhmälle.

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n, Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n ja Sorin Sirkus ry:n kanssa. Opinnäytetyö limittyi itsenäisenä osana näkövammaisten Kulttuuripolku-hankkeeseen, jonka aikana näkövammaisryhmälle tarjottiin neljä sirkustyöpajaa, joissa testattiin kehitettyjä tekniikoita ja välineitä. Työparina kehittämistyössä ja työpajojen vetämisessä toimi kokemusasiantuntija Ronja Pahaoja.

Kokemusasiantuntijuus arvokkaana resurssina

Esittelin opinnäytetyösuunnitelmani nuoruudessaan sokeutuneelle saavutettavuusasiantuntija Ronja Pahaojalle, joka innostui oitis ajatuksesta opetella itse jongleeraamaan ja jatkossa opettaa jongleerausta näkövammaisille. Hänellä on vahva tausta paraurheilijana, ja hän on voittanut mestaruuksia kansainvälisellä tasolla. Aloitimme yhteisen kehitysprosessin, jonka aikana kokeilimme erilaisia jongleeraustekniikoita ja -välineitä käytännössä edeten yksinkertaisista pallojongleeraustekniikoista kohti monimutkaisempia tekniikoita ja haastavampia välineitä.

Aloitimme tutkimusmatkamme tutustumalla kolmen välineen peruskuvion ”cascaden” mekaniikkaan, ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoja sen toteuttamiseen. Kartoitimme mahdollisuuksia käymällä läpi erilaisia jongleeraustekniikoita ja etsimällä kuhunkin tekniikkaan mahdollisimman hyvin soveltuvat välineet.

Jongleerauksen perusteisiin tutustumisen jälkeen syvennyimme kontaktijongleeraukseen ja erityisesti multiball-tekniikan harjoitteluun. Kontaktijongleerauksessa toimitaan pääasiallisesti tuntoaistin ohjaamana, joten näköaistin merkitys on huomattavasti pienempi kuin useimmissa jongleerauslajeissa. Kontaktijongleeratessa jonglööri ei pyri lainkaan heittämään, vaan välinettä kontrolloidaan vierittämällä sitä vartaloa ja raajoja pitkin.

Multiball-tekniikassa jonglööri käsittelee useita noin 6 cm halkaisijaltaan olevia palloja kämmenissään pyöritellen. Käsiteltävistä välineistä muodostetaan erilaisia muotoja, ja niillä toteutetaan monimutkaisia liikeratoja, joiden liikettä ylläpidetään ja muutetaan asetelmasta toiseen. Kyseinen tekniikka osoittautui yhdeksi mielenkiintoisimmista ja näkövammaisille parhaiten soveltuvista jongleerauksen osa-alueista tämän kehitysprosessin aikana.

Jongleerauskeila osoittautui yllättävän toimivaksi välineeksi näkövammaisten käyttöön. Keilanvieritys perustuu välineen kartiomaiseen muotoon, jonka ansiosta keila kulkee lattialla vieriessään ympyrän muotoista rataa. Tämän ominaisuuden ansiosta keilaa voidaan käsitellä bumerangin tapaan, jolloin vierimään laitettu keila palaa samaan lähtöpisteeseen. Kovalla lattialla vierivä keila tuottaa jo itsessään hieman ääntä, mutta ominaisuutta tehostaaksemme kiinnitimme keilan kahvan päähän kulkusen, jotta ääntä on helpompi seurata.

Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n jäsenistä kootulle vapaaehtoisryhmälle järjestetyissä työpajoissa saadun palautteen perusteella tämä tekniikka koettiin erityisen nautinnolliseksi ja jopa meditatiiviseksi jongleeraustavaksi. Kolmen keilan vieritys onnistuu jo lyhyen harjoittelun jälkeen, ja osa työpajoihin osallistuneista vapaaehtoisista vieritti jopa viittä keilaa löydettyään sopivan asennon ja vieritysrytmin.

Kartoittaessamme välineiden mahdollisuuksia löysimme myös useita tekniikoita ja jongleerausvälineitä, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu näkövammaisten käyttöön. Esimerkiksi vanteiden pyörityksestä saatava tuntoaistillinen kokemus ei välttämättä ole kovin miellyttävä, ja erillisillä käsittelykepeillä kontrolloitavat jongleerausvälineet, kuten diabolo ja devilstick, osoittautuivat perusmekaniikkansa vuoksi näkövammaisille haastaviksi.

Aistien yhteispeli – Ääni, kosketus ja liike yhtenä harmoniana

Jongleeraustekniikoiden tutkimisen lisäksi tavoitteena oli kehittää edullisia ja helposti valmistettavia jongleerausvälineitä vastaamaan näkövammaisten erityistarpeisiin. Kehitysprosessin tuloksena syntyi hybridipalloja, jotka valmistettiin 60 mm halkaisijaltaan olevista kirkkaan värisistä pallomeripalloista. Pallon kuoren sisään laitoimme muutamia kulkusia tuottamaan ääntä ja noin kaksi ruokalusikallista hauleja antamaan palloille riittävästi painoa. Kulkuset ja haulit pääsevät vapaasti liikkumaan pallon sisällä, joten pallo vierii melko vaivattomasti muttei pudotessaan karkaa kauas jonglööristä. Koko on aikuisen kämmeneen sopiva, jotta yhteen käteen saadaan mahtumaan jopa neljä palloa kerrallaan. Kirkkaat perusvärit ovat merkittävä apu jonglöörille, jonka näköaisti on rajoittunut tai huomattavasti heikentynyt. Lisäksi jokaisen pallon ääni on yksilöllinen, sillä kussakin välineessä on vaihteleva sekoitus erilaisia kulkusia. Pallojen ääntä viritettäessä pyrimme tuottamaan mielenkiintoisen ja mielihyvää tuottavan äänen, jotta pallojen käsittelystä syntyvä auditiivinen kokemus on tehokas ja miellyttävä.

Osa palloista teipattiin selvästi toisistaan poikkeaviksi, jotta yksittäisen välineen pystyy tunnistamaan myös pelkän tuntoaistin perusteella. Kuvauksen mukaiset pallot todettiin toimiviksi käyttämissämme jongleeraustekniikoissa, ja niiden muokkaaminen käyttäjän mieltymyksiä ja tarpeita vastaaviksi on helppoa.

Vaikuttavalla matkalla opittua

Opinnäytetyöprosessini on ollut ikimuistoinen tutkimusmatka näkövammaisten kanssa työskentelyn erityisvaatimuksiin ja näkövammaisyhteisön piiriin. Lisäksi minulla on ollut suuri ilo tutustua Ronja Pahaojaan, jonka kanssa työskentely oli erittäin opettavainen ja innostava osuus tätä prosessia. Hänen kanssaan olen oppinut huomattavan paljon näkövammaisten kohtaamisesta ja heidän tarpeidensa huomioimisesta erityisesti sirkustaitojen opettamisessa mutta myös arjen asioissa, kuten liukuportaissa kulkemisessa, ympäristön kuvailussa ja näkemäni sanoittamisessa.

Opinnäytetyöprosessin aikana olen oppinut sanoittamaan toimintaa ja antamaan verbaalisen esimerkin kautta ohjeita jongleeraukseen. Olen saanut perehtyä kuvailutulkkaukseen, jonka keskeinen toimintamalli on kertoa asiasta yleisesti ja mennä yleiskuvauksesta kohti yksityiskohtaisempaa kuvausta. Sama toimintatapa kuvaa hyvin omaa opetustyyliäni, jossa pyrin ensin esittelemään oppilaalle tavoiteltavan lopputuloksen, jonka jälkeen asia puretaan pienempiin paloihin, jotta yksityiskohtien kautta voidaan päästä haluttuun päämäärään.

Näkövammaisten ryhmä vieraili joulukuussa 2021 Sorin Sirkuksen joulushow-esityksessä, joka kuvailutulkattiin ensimmäistä kertaa Sorin Sirkuksen historiassa. Opinnäyteprojektiin sisällytettiin lyhyt kuvailutulkkauskoulutus Sorin Sirkuksen henkilökunnalle. Aloittamani työn sivujuonteena Sorin Sirkus on uudistanut toimintamallejaan ja tarjoaa nykyään vuotuisen Joulushown aikana muutamia kuvailutulkattuja esityksiä, jotta näkövammaisetkin pääsevät nauttimaan esityksestä täysipainoisesti. Työ on siis toteutettu menestyksekkäästi ja toivomaani lopputulokseen sirkustaiteen saavutettavuuden parantamiseksi on käytännön tasolla päästy.