Eri tutkimuksissa taiteen on havaittu parantavan hoitotuloksia, vähentävän fyysisiä ja psykologisia oireita sekä vaikuttavan positiivisesti hoidon laatuun ja hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin….
Tekijät | Authors
Syvälahden monitoimitalon julkinen taideteos – Kolme näkökulmaa
Ohjaava opettaja, Taina Erävaara:
Kuvataiteen koulutuksen kolmannen vuoden opiskelijat toteuttivat keväällä 2018 Turun Hirvensalossa sijaitsevaan Syvälahden monitoimitaloon julkisen taideteoksen. Tämä oli osa opintojaksoa, jonka aikana he valmistelivat joko yksin tai ryhmässä teosehdotuksen.
Teosehdotuksessa tuli huomioida muun muassa tilaajan eli Turun Syvälahden koulun toiveet, teoksen sijoituspaikka ja tilan eli monitoimitalon käyttäjät. Ehdotukset esitettiin tilaajalle, joka teki lopullisen valinnan. Valittuun opiskelijaryhmään kuuluivat Fanni Jokinen, Emilia Linnavuori ja Iiris Rusi, ja toteutusta ohjasivat ohjaavat opettajat Erika Adamsson ja Taina Erävaara.
Julkisen taiteen pedagogiikkaa on kehitetty kuvataiteen koulutuksessa pitkään.
Valmistuvalle kuvataiteilijalle on yhä tärkeämpää julkisen taiteen prosessien osaaminen, sillä prosenttiperiaatteen käyttö on yleistynyt. Kuvataiteen koulutuksen opetussuunnitelmaa onkin uudistettu siten, että kaikkien kuvataiteen opiskelijoiden opintoihin kuuluu Julkisen taiteen esityskäytännöt -opintojakso.
Julkisen taiteen pedagogiikkaa on kehitetty kuvataiteen koulutuksessa pitkään. Kupittaan kampuksen taideohjelma 2018–2021, KampusART, antaa kehittämistyölle loistavan alustan. Ohjelma toteutetaan Turun AMK:n ja Turun Teknologiakiinteistöjen yhteistyönä. Hanketta koordinoi Turun AMK:n Taideakatemia.
Ohjaava opettaja, Erika Adamsson:
Julkinen taide – Vuorovaikutustaidot oppimisprosessin ytimenä
Syvälahden monitoimitalon taidehanke oli aito työelämälähtöinen opintokokonaisuus. Se harjoitti opiskelijoita työelämän vaatimuksiin: myös taiteilijalta vaaditaan neuvottelutaitoja ja eri toimijoiden kanssa verkostoitumisen osaamista.
Mielestäni prosessin ytimessä ovat vuorovaikutustaidot. Vuorovaikutus on monisuuntaista. Sitä tapahtuu opiskelijaryhmän sisällä, mutta myös toimeksiantajan ja korkeakoulun, opiskelijan ja opettajan sekä opiskelijan ja alihankkijoiden välillä.
Monitoimitalon teoksen toivottiin viestittävän yhteisöllisyyttä ja liittyvän oppimiseen ja kasvuun.
Hyvään vuorovaikutukseen sisältyy kyky rakentavan palautteen antoon ja vastaanottoon, ja sen edellytyksenä on kuuntelemisen taito. Tämä on edellytys myös onnistuneelle taiteelliselle ohjaukselle. Monisuuntainen vuorovaikutus laajentaa opiskelun kenttää ulos korkeakoulusta kohti työelämää.
Näin taidepuheesta tulee myös asiakaslähtöisempää – omat taiteelliset ideat on sanallistettava niin, että keskusteluissa vallitsee yhteinen ymmärrys tavoitteista. 3 D -mallintaminen ja muu visuaalinen luonnosten esittely tukee keskustelua eri toimijoiden kanssa.
Monitoimitalon teoksen toivottiin viestittävän yhteisöllisyyttä ja liittyvän oppimiseen ja kasvuun, ja sen värimaailman oli soinnuttava rakennuksen muuhun värimaailmaan. Mielestäni lopputuloksen abstrakti ilmaisu ottaa hienosti huomioon nämä vaateet. Teoksessa elementtien muutos – formaatio – ja niiden välinen rytmi kuvastavat juuri kasvamiseen ja oppimiseen liittyvää kehitystä.
Ajanhallinnan merkityksellisyys
Itse näen, että julkisen taiteen tuotantoprosessi on samankaltainen verrattuna yksittäisen, itsenäisen taideteoksen valmistumiseen ainakin siltä osin, miten tekijä rytmittää pitkäkestoista työskentelyään. Uskon, että pitkäkestoinen taiteellinen prosessi on sarja pieniä ja suurempia ratkaisuja ja oivalluksia suhteessa käytettävään työaikaan.
Ryhmätyönä tehdyssä taideprosessissa ongelmanratkaisutapa eroaa olennaisesti perinteisestä taideteoksen valmistamisesta.
Työskentelyn oikea rytmitys vaikuttaa siihen, että teos valmistuu ajallaan. Yhteisissä ohjaustapaamisissa asetettiin selvästi muotoiltuja tavoitteita ja ratkaistavia käytännön kysymyksiä seuraavalle tapaamiselle. Kysymykset olivat hyvin konkreettisia, kuten materiaalivalintaa, värimaailmaa, sommittelua tai teoksen kiinnitystä koskevia.
Ryhmätyönä tehdyssä taideprosessissa ongelmanratkaisutapa eroaa kuitenkin olennaisesti perinteisestä taideteoksen valmistamisesta. Perinteisesti taiteilija pohtii tekemistään yksin, peilaten ratkaisumalleja omiin taiteellisiin tavoitteisiinsa. Sain ohjaajana havainnoida, miten ongelmanratkaisu tapahtui ilmaan heitettyinä ajatuksina ja ehdotuksina tekijöiden välillä – vuorovaikutuksessa ryhmän sisällä.
Taiteilija-opettajan oma kokemus julkisen taiteen tekemisen ajanhallinnasta on tärkeä apu opiskelijalle, joka on useimmiten ensi kertaa tekemisissä julkisen taiteen prosessin kanssa. Taiteilija-opettajalla on kokemus siitä, miten ottaa huomioon vaikkapa tavaran tilausajat sekä rakennuksen valmistumiseen ja teoksen asentamiseen varattava aika.
Oman osaamisen tunnistaminen
Ryhmässä tehty julkinen taiteen hanke on opiskelijoille mainio mahdollisuus tunnistaa omia vahvuuksiaan. Syvälahden taideteoksen toteuttaneet kolmannen vuoden opiskelijat olivat opiskelutovereita ja tunsivat toistensa taiteellista ilmaisua ja ajattelua jo ennestään. He kertoivat, että päätös toteuttaa luonnos julkiseksi taideteokseksi työryhmänä oli siksi hyvin luontevaa. Prosessin aikana he oppivat tunnistamaan toistensa vahvuuksia ja jakamaan siten myös järkevästi työtehtäviä keskenään.
Erilaisia vahvuuksia niin yhteydenotoissa alihankkijoihin kuin kuvankäsittelyosaamisessa tai kirjallisessa osaamisessa voitiin näin hyödyntää, ja jokaiselle oli tehtäviä, jotka motivoivat ja joissa sai hyödyntää omia vahvuuksiaan. Tiivis yhdessä työskentely mahdollisti opiskelijoiden keskinäisen välittömän palautteenannon ja kannustuksen. Ryhmässä tehden voi jakaa painetta ja vastuuta, mutta myös saadun kunnian onnistuneesta toteutuksesta.
Julkisen taiteen prosessissa opiskelija voi tunnistaa itsessään kiinnostuksen täysin uudenlaiseen taiteelliseen ilmaisuun.
Näen tärkeänä, että tämä hanke koski nimenomaan opinnoissaan jo edenneitä kolmannen vuoden opiskelijoita. Oma taiteellinen identiteetti ja osaamisen tunnistaminen on jo vahvistunut sekä tieto siitä, minkälaiset taideprojektit kiinnostavat erityisesti – mahdollisesti myös tulevassa työelämässä.
Myös opettajana minulle on muodostunut käsitys siitä, millaiset taideprosessit voisivat olla kiinnostavia juuri tietylle opiskelijalle ja hänen yksilölliselle taiteelliselle suuntautumiselleen. Toisaalta julkisen taiteen prosessi on erityinen oppimisprosessi opiskelijalle. Hän astuu siinä usein myös oman osaamisensa reuna-alueille ja voi tunnistaa itsessään kiinnostuksen esimerkiksi täysin uudenlaiseen taiteelliseen ilmaisuun. Opettajan rooli korostuu opiskelijaa tukevana ja kannustavana uuden oppimisen edessä.
Opiskelijat Fanni Jokinen, Emilia Linnavuori & Iiris Rusi:
Syvälahden koulun julkisen teoksen toteutus opetti meille taiteellisten prosessien monimuotoisuudesta ja kokonaisuuksien hallinnasta. Teosta tehdessä tuli ottaa huomioon materiaalien kestävyys ja toimivuus tilassa, teoksen turvallisuus kouluympäristössä sekä miten kohdistaa teos muulle kuin taideyhteisölle.
Saimme kokemusta sekä byrokraattisten järjestelmien että teokselle asetettujen ulkoisten rajaehtojen puitteissa toimimisesta, erilaisten suunnitteluohjelmien käytöstä osana taiteellista työtä ja erilaisten yhteistyökumppanien ja tavarantoimittajien kanssa operoimisesta. Myös tiimityöskentely oli suhteellisen uutta meille kaikille kuvataiteen kentällä.
Säännölliset tapaamiset tahdittivat projektin etenemistä.
Teosta tehdessä saimme kokemuksen mielekkäästä kollektiivisesta työskentelystä. Ryhmänä toimiminen oli sujuvaa, sillä kykenimme jakamaan vastuusta ja työtehtäviä kunkin ryhmänjäsenen osaamisen ja mielenkiinnon alueiden mukaan. Ryhmän sisällä kommunikaatio sekä luottamus toisiin oli vaivatonta. Tietyt hallinnolliset seikat, kuten laskutus, teosehdotusten hyväksyttämisprosessi sekä budjetin hallinta järjestyivät ohjaavien opettajien kautta, mikä helpotti itse taiteelliseen työhön keskittymistä.
Säännölliset tapaamiset tahdittivat ajallisesti projektin etenemistä ja auttoivat päätöksenteossa. Ohjaavat opettajat myös antoivat tukea taiteellisissa valinnoissa sekä kannustivat prosessin aikana.
Formaation toteuttaminen antoi näkökulmaa taiteellisen työn tuomiseen osaksi julkisten tilojen identiteettiä ja viihtyvyyttä. Uudenlainen työskentelytapa aiempaan, itsenäiseen verraten laajensi ammatti-identiteettiämme. Näemme hyvin todennäköisenä, että jatkamme työskentelyä samankaltaisten projektien parissa tämän kollektiivin voimin.
Kuvat: Fanni Jokinen, Emilia Linnavuori & Iiris Rusi: Formaatio (2018)
Formaatio on saanut alkunsa Turun saariston fragmentaarisista muodoista, maaston korkeuskäyristä sekä meren syvyyskäyristä. Korkeus- ja syvyyskäyrät viittaavat oppimiseen liittyvään vähittäiseen tiedon rakentumiseen edellisten tietokerrosten päälle. Formaatio houkuttaa katsojan silmän etsimään mitä moninaisimpia olioita ja olomuotoja. Se myös muistuttaa oppimisen tehtävästä maailman ymmärtämistä ja persoonaa muovaavana voimana.
Hae opiskelemaan kuvataidetta:
Tutustu Turun Piirustuskoulu NYT! 2018 -julkaisuun