06.09.2022

Taidepedagogi pitelee käsissään suurta valtaa, jonka mukana seuraa myös suuri vastuu. Tapa, jolla pedagogi toimii esimerkiksi palautetta antaessaan, vaikuttaa osaltaan  sekä siihen, miten opitaan, että siihen, millaiseksi oppijan itsetunto muodostuu. Taiteellisella toiminnalla on mahdollisuus tuottaa hyvinvointia sekä tukea itsetunnon, itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kehittymistä.

Harrastajateatterin treenit käynnistyvät. Rooliasuihin pukeutunut sekalainen sakki plärää lavalla nuottejaan, rekvisiittaa asetellaan, poristaan kuulumisia ja valmistaudutaan läpimenoon. Kesken äänenavauksen ohjaaja ehdottaa, josko Taija voisi laulaa soolona loppulaulun ensimmäisen säkeistön. Kysyvät katseet kääntyvät kohti Taijaa, joka kylmän hien noustessa otsalle saa lopulta kakistettua, että hänen puolestaan Risto saa hoitaa homman, pääosassa kun on. Harjoitusten jälkeen ohjaaja kysäisee uudelleen Taijan mietteitä soololaulusta. Vaikeana Taija vastaa, ettei hänellä ole lupaa laulaa sooloja, koska on niin huono. “Mulla oli kerran soolo Peter Panissa. Sillon ope irvisti ja sanoi, että mee siinä kohtaa verhon taakse. Sun ei enää tartte laulaa ollenkaan.” Peter Pan esitettiin vuonna 1985, Taija on tänään 47.

Pohja itsetunnolle rakennetaan lapsuudessa ja nuoruudessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Varhaisilla kokemuksilla on valtava merkitys itsetunnon rakentumisessa, sillä silloin syntyvät syvimmät ja kestävimmät ydinkokemukset, jotka kertovat, mitä ihminen syvällä sisimmässään itsestään ajattelee. Itsetunto parhaimmillaan on myönteinen ja totuudenmukainen arvio itsestä. Hyvästä ja terveestä itsetunnosta on hyötyä kaikilla elämän alueilla.  Huono itsetunto on voimia vievä seuralainen, joka voi vaikeuttaa pärjäämistä sosiaalisissa tilanteissa, aiheuttaa voimakasta syyllisyyden tunnetta sekä häpeää ja altistaa negatiiviselle minäkuvalle. Onneksi itsetuntoaan voi kehittää ja parantaa, sillä se muovautuu läpi elämän.

Tutkimusten perusteella tiedämme, että taiteella ja taiteellisella toiminnalla on lukuisia positiivisia vaikutuksia mielen hyvinvointiin ja näin ollen myös yksilön itsetuntoon. Taiteellisella toiminnalla on todettu olevan yksilöä voimaannuttavia vaikutuksia.

Korjaavat ja vahvistavat kokemukset auttavat positiivisen identiteetin rakentumisessa. Vaikka kyseessä ei olisikaan varsinaisesti taideterapia, voi taiteellinen toiminta saada aikaan myös terapeuttisiksi miellettyjä kokemuksia. Mielekäs toiminta ja kannustava ilmapiiri lisäävät itsetuntemusta, itsetuntoa ja itseluottamusta: olen hyvä näin, osaan ja riitän.

Yksilön positiivinen minäkuva vahvistuu, kun hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi taiteellisen toiminnan kontekstissa.

Näiden tietojen myötä lähdimme tutkimaan, mikä on taidepedagogin merkitys oppijan itsetunnon sekä myönteisen minäkuvan vahvistajana. Tutustuimme teemaan eri taidelajien kontekstissa haastatteluin, kyselyin sekä perehtymällä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Seuraavaksi esittelemme tarkemmin aihetta sirkuksen ja musiikin opiskelun viitekehyksessä. Kaksi sirkuksen opettajaa antoivat näkemyksensä itsetunnosta ja miten vahvistaa sitä.

Miten oppilaan huono itsetunto voi tulla esiin?

• Itsetunnossa: Itsetunto ei ole staattinen ilmiö. Se vaihtelee ja muuttuu samoin kuin oppilaan mielenala ja tunnetila. Joskus voi vaan olla huono päivä.
• Kielenkäytössä: Kielenkäyttö ei tarkoita huonoa kieltä niin kuin kiroilua tai haukkumista, vaan enemmänkin negatiivista puhumista itsestään ja omista suorituksistaan. Opettajana on hyvä kuunnella, miten oppilas puhuu itsestään.  Oppilaan negatiivinen itsenäkemyksensä voi esiintyä puheessa, ja hyvin negatiivinen sävy äänessä ja puheessa voi jopa aiheuttaa huonon itsetunnon.   “En minä osaa”, “En koskaan opi”, “Ei se ollut niin hyvä”, “Olisin voinut tehdä paremmin”
• Turhautumisena: Turhautumisen tunne on hyvin tavallinen ja normaali reaktio eri oppimistilanteissa. Oppilas saattaa turhautua epäonnituessaan tai koska kokee, että ei opi. Oppilaalla voi myös olla huono päivä, mikä purkaantuu turhautumisena. Kaikki tämä on normaalia ja sallittua. Oppilaalla saa olla huonoja päiviä, ja hän voi tuntea turhautumista, eikä turhautuminen aina tarkoita, että oppilaalla on huono itsetunto. Mutta tärkeää on, miten oppilas käsittelee turhautumisen ja jatkaa siitä eteenpäin. Luovuttaako hän kokonaan, alkaako hän syyttää itseään tai ulkopuolista tekijää epäonnistumisesta, ottaako hän tauon ja yrittää uudelleen? Tässä opettajan on hyvä huomioida oppilas ja mitä hän tekee.

Oppijan iällä on merkitystä siinä, miten heikko itsetunto ilmenee. Pienet lapset saattavat osoittaa ujoutta oppituntien aika. Oppilas ei uskalla tehdä tai osallistua tunnilla, koska usko itseen tai omiin kykyihin on heikko. Vanhemmissa ja iäkkäämmissä oppilaissa heikko itsetunto esiintyy enemminkin pelkona. Oppilas ei uskalla tehdä itselleen uusia liikeitä, koska ei enää luota omiin kykyihinsä.

Mitä opettaja voi tehdä vahvistaakseen oppilaan itsetuntoa?

Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa, joka maagisesti auttaisi oppilasta saavuttamaan hyvän itsetunnon. Itsetunto on itsensä löytämistä, sen hahmottamista, minkälainen oppija omasta mielestään on. Omaa itsetuntoaan pystyy siis loppujen lopuksi rakentamaan vain yksilö itse. Taidekasvatuksessa ja opetustilanteessa opettaja voi kuitenkin tukea ja ohjata oppilasta tutkimaan itseään ja kasvattamaan hyvää itsetuntoa.

Hyvä ja turvallinen ilmapiiri

Opetustilanteissa on hyvä luoda turvallinen ilmapiiri, jossa oppilas kokee voivansa olla oma itsensä. Tällaisella ilmapiirillä tarkoitetaan turvallista ja sallivaa tilaa, johon oppilas voi jopa huonona päivänä saapua sellaisena kuin on ja kokea, että on sallittua tuntea myös negatiivisia tunteita, olla huonolla mielellä, epäonnistua ja tehdä virheitä.

Oppilaiden haastaminen ja kehittävät tehtävät

Oppijan itsetuntoa vahvistava pedagogi tarkastelee oppilaitaan ja haastaa heitä erilaisilla tehtävillä. Tehtävissä on hyvä huomioida oppijan taso, jotta ne ovat suoritettavissa mutta pistävät silti oppilaan pohtimaan ja koettelemaan rajojaan. Oppilaille on tarjottava monia erilaisia oppimisen kokemuksia, joiden ei tarvitse aina olla hyviä suorituksia. Ne voivat olla uuden kokeilua, mukavuusalueen ulkopuolelle astumista tai luovan ajattelun herättämistä.

Realistinen ja tukeva palaute

Opetustilanteessa annettu palaute on tärkeä osa oppilaan oppimisessa sekä minäkuvan ja itsetunnon rakentamisessa. Palaute ei saa koskaan kohdistua oppilaaseen henkilönä, vaan hänen taitoihinsa, kehitykseensä ja yleiseen suoritukseen. Opettajan on kuitenkin hyvä muistaa sekä muistuttaa oppilaitaan siitä, että itsensä arvostaminen ei riipu suorituksista. Suoritukset ja ihmisarvo on pidettävä erillään. Palauteen on hyvä olla vuorovaikutteinen, oppilaan ja opettajan välinen keskustelu. Palaute voi myös olla kaksisuuntaista, eli oppilaat saavat myös antaa palautetta opettajalle. Tämä vahvistaa oppijan käsitystä siitä, että hän tulee kuulluksi, häntä arvostetaan ja hänen mielipidettään kunnioitetaan.

Hyvä musiikkipedagogi haastaa ja kannustaa sopivissa määrin

Musiikin opiskelussa opettajan rooli on myös merkittävä, etenkin siksi, että usein oppitunnit ovat kahdenkeskisiä eikä siis esimerkiksi ryhmäopetusta. Opettajan tulee kyetä luomaan sellainen ilmapiiri, jossa oppilaan on turvallista opetella uutta ja mokaillakin. Musiikin opiskelussa pitkäjänteinen työskentely on tärkeää, joten opettajan pitää myös osata valita harjoitteluun motivoivaa ohjelmistoa. Jos opettaja antaa liian haastavaa ohjelmistoa, voi olla, että oppilas turhautuu ja uupuu. Toisaalta liian helppoa ei ehkä kiinnosta harjoitella.

Erityisesti klassisessa musiikissa vanhat traditiot ovat tärkeitä ja niitä pidetään edelleen arvossa. Opettajan on hyvä tuntea nämä ja opettaa oppilaalleen oikeita asioita ja tyylejä, mutta kuitenkin tukien myös oppilaan omaa itseilmaisua tuoden esiin: myös sinä olet taiteilija, ja sinun ilmaisusi on tärkeää. Niin on myös helpompi päästä flow-tilaan, jossa musiikin esittäminen ja harjoittelukin tulevat kuin itsestään.

Varsinkin laulupedagogien tulee olla herkkiä palautteessaan, sillä laulu on erityisen herkkä instrumentti. Ääni on jokaisella täysin uniikki, eikä sitä oikein voi toiseksi muuttaakaan. Se on myös lauluinstrumentin upein puoli.

Vain sinä itse pystyt sitä soittamaan ja soitattamaan. Jos epävarma oppilas oppii hyväksymään äänensä kaikkinensa, on laulunopettaja tehnyt todella hyvää työtä. Kuka tahansa hyötyy omaan ääneensä tutustumisesta, sillä se on niin suuri osa omaa identiteettiä. Siksi laulupedagogeilla on valtavan hieno tehtävä myös itsetunnon vahvistajina.

Lopuksi voidaan todeta, että olipa kyseessä sirkuksen, musiikin, teatterin, tanssin tai minkä tahansa muun taidemuodon opiskelu, on itse toiminnalla ja sen opettajalla suuri merkitys oppijan itsetunnon kannalta. Pedagogin sanoilla, sanomatta jättämisellä, toiminnalla ja jopa ajattelutavalla voi olla yksilön kannalta valtava merkitys, joten aiheen äärellä on syytä olla valppaana. Vääränlainen palaute, huomiotta jättäminen, lyttääminen ja eriarvoistava toiminta voivat haavoittaa syvästi. Sanat seuraavat kuulijaansa kymmenienkin vuosien päähän niin pahassa kuin onneksi hyvässäkin. Joskus pelkkä opettajan oikein ajoitettu peukun nosto tai hiljaa kuiskattu “hyvin meni”, ovat valtavia palkintoja, joiden voimalla oppija voi yltää huimiin korkeuksiin.

Itsetuntoa vahvistavan taidepedagogin tärkeimpiä taitoja onkin siis rohkaista, antaa palautetta, kannustaa, innostaa ja mahdollistaa.

Fokus ei lopulta edes ole opetettavassa taidemuodossa, vaan siinä, miten opetetaan. Toisinaan voi käydä niin, etteivät tanssiaskeleet, musiikin teoria tai näyttelijäntyön alkeet mene millään perille oppijalle. Näissä hetkissä pedagogin on osattava laittaa oma egonsa äänettömälle ja nähdä edessään ihminen, huomata hyvä yritys ja bongata edes se pieni hitu hopeista pilvenreunaa. Käyttäkäämme valtaamme hyvin ja hyvään.

Vaikka emme koskaan saisi opetettua oppijalle nuotin nuottia tai edes kuperkeikan starttia, voimme aina opettaa ystävällisyyttä, toisen kohtaamista ja ihmisen arvostamista kaikkine puolineen.