21.04.2021

Tässä artikkelissa kerron kirjallisesta opinnäytetyöstäni, jossa tarkastelen ja tutkin tatuointien sosiaalisia ja kehollisia vaikutuksia niiden ottajille. Kerron tatuointien kulttuurihistoriasta ja avaan sitä, miten tatuoinnit päätyivät nykyiseen suosioonsa. Tarkastelen myös, mikä rooli kivulla on kehonmuokkauksien yhteydessä.

 

Tatuointien kulttuurihistoriaa

Tatuoinnilla on pitkä historia, ja se on yksi vanhimmista olemassa olevista taiteenmuodoista. Vanhimmat tatuointilöydöt ovat löytyneet 5300 vuotta vanhalta muumiolta, jota kutsutaan nimellä Ötz. Jopa Ötzin tatuoinneista on voinut päätellä, että joillakin niistä on muitakin kuin koristeellisia tarkoituksia. Ötzin tatuointeja oli sellaisissa paikoissa, jossa hänellä oli niveltulehdus, joten tatuointeja luullaan käytetyn lääketieteellisissä tarkoituksissa. (Juntunen 2004.)

Tatuoinneilla on aina ollut monia erilaisia merkityksiä. Esimerkiksi eläintatuoinneilla on toivottu saatavan onnea metsästykseen.

Merimiehet ottivat jalkoihinsa sian ja kukon, jotka toivat heille onnea niin, etteivät he hukkuisi.

Uskonnollisilla tatuoinneilla on haluttu tuoda toivoa paremmasta. Antiikin kreikkalaiset käyttivät tatuointeja orjien ja vankien merkitsemiseen. Polynesiassa tatuoinneilla osoitettiin heimon arvojärjestys. Japanissa tatuoinnit liitettiin, ja liitetään edelleen, vahvasti rikollisuuteen.  Vankilassa tatuoinneilla on omat koodikieliset merkityksensä, jotka kertovat vangin tuomiosta tai asemasta vankilassa. (Juntunen 2004.)

Keskiajalla kristinuskon myötä asenteet tatuointeja kohtaan alkoivat muuttua Euroopassa, ja lopulta tatuoinnit nähtiin syntinä ja kiellettiin kokonaan. Tatuointien lopullinen uudelleen löytyminen tapahtui vuonna 1766 merimiesten myötä. Merimiehet värväsivät alkuasukkaat tekemään heille tatuointeja. Silloin löydettiin myös englanninkielinen termi sanalle tatuointi, joka tulee polynesialaisesta sanasta tatau. (Juntunen 2004.)

Tatuointikoneen keksimisen jälkeen tatuoinneista tuli aiempaa halvempia ja helpommin saatavia. Tämä vaikutti siihen, että pelkästään porvaristo ei ollut enää ainoa ryhmä, joka pystyi hankkimaan niitä.

Kun tatuointeja alkoivat käyttää symboleinaan ihmisryhmät, joiden asenteet olivat yhteiskuntaa kohtaan kapinalliset, esimerkiksi jengiläiset ja vangit, alettiin ne näkemään valtavirtakulttuurissa poikkeavia. Tämän seurauksena tatuoinnit saivat sosiaalisen stigman. (Burns 2019.)

Tatuoinnit alkoivat kuitenkin tehdä uutta nousua 1960-luvulla uusien tatuoijien astuessa kuvioihin. Uudet tatuoijat yhdistivät taidetta tatuointeihinsa ja alkoivat käyttämään hyödykseen valtavirtamediaa muuttaakseen asenteita tatuointeja kohtaan. Tatuointeja alkoi näkymään myös sellaisilla ihmisillä, jotka edustivat ihmisryhmiä, joilla ei aiemmin tatuointeja ollut nähty. (Burns 2019.)

 

Kipu kehonmuokkausien yhdistäjänä

Kehonmuokkauksia harrastavat voivat tuntea muita enemmän yhteenkuuluvuutta keskenään, koska he voivat jo toisen ulkonäön perusteella tietää toisesta jotain, joka yhdistää heitä. He näkevät toisissaan, että he ovat käyneet molemmat läpi samanlaisen kivuliaan kokemuksen, ja tuntevat siitä syystä yhteyttä toisiinsa. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kivun kokemuksilla on vaikutuksia siihen, miten ihmiset kokevat sosiaalista yhteenkuuluvuutta. (Brangarràn & Brangarràn 2020.)

Kehonmuokkauksien ottamisessa, etenkin tatuointien ottamisessa, yhtenä syynä voi olla tatuoinnin ottoon liittyvän kivun kestäminen.

Tatuointiprosessissa koetun kivun kestämisen voi nähdä omien heikkouksien voittamisena tai rituaalisena toimintona. Kivun voittaminen voi kasvattaa itseluottamusta. (Brangarràn & Brangarràn 2020.)

 

Tatuoinnit ja identiteetti

Tatuointien ottoon liittyvistä syistä on tehty paljon tutkimuksia. Tatuoinnit voivat vahvistaa omaa identiteettiä, tuoda omaa kehollista kontrollia takaisin, tai niiden avulla voidaan päästä irti traumaattisesta elämänkokemuksesta.

Tatuointeja käytetään myös sairaudesta selviämiseen. Esimerkiksi rintasyövästä selvinneille voidaan mastektomia arpia muokata tatuointien avulla esteettisesti kauniimmiksi. Rintasyöpäpotilaille voidaan myös rakentaa tatuointien avulla uudet nännit, mikä voi olla osa suruprosessia ja sairauden jälkeisen uuden identiteetin rakentamista.

Tatuoinneilla voi myös olla käytännöllisiä tarkoituksia. Tatuoinneilla aivovamman saanut ja sen seurauksena muistinmenetyksestä kärsivä voi muistuttaa itseään niinkin yksinkertaisista asioista kuin vedestä ja ruuasta. Mielenterveysongelmista johtuvia viiltelyarpia voidaan peittää tatuoinneilla. Tatuointien avulla voidaan jättää osa omaa menneisyyttä taakseen, kun viiltelyarvet peitetään. Tämä myös vahvistaa uuden identiteetin rakentamista ja muokkaa sitä nykyisyyteen sopivammaksi. Tatuointien avulla voi myös käsitellä traumaattisia elämäntilanteita. Tatuoinnit voivat lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta itsestään ja auttaa traumasta ylipääsemiseen. (Koller & Bullo 2019.)

Tatuoinnit voivat toimia väylänä ideaalin ja fyysisen kehon välillä. Ihmisellä on mielessään kuva kehostaan, joka eroaa fyysisestä ja luonnollisesta kehosta. Kehonmuokkauksien avulla tätä väliä voidaan pienentää, saada ihmiselle aiempaa turvallisempi ja kotoisampi olo omasta kehostaan.

 

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Opinnäytetyössäni olen halunnut tuoda ilmi sen, että loppujen lopuksi olemme kaikki samanlaisia riippumatta siitä, mitä kehollemme teemme tai miten ilmaisemme itseämme. Kaikilla on oikeus tehdä kehollensa juuri sen mitä itse haluaa, ja muiden tulee hyväksyä se sellaisenaan. Halusin tuoda esille tatuointeihin liittyviä positiivisia vaikutuksia ja lisätä ymmärrystä niiden ottamiseen liittyviin syihin. Tatuoinneilla on pitkä historia, jota pitäisi mielestäni kunnioittaa ja vaalia sen sijaan, että tatuoituja tuomittaisiin. Tatuoinneilla ja kehonkuokkauksilla voimme värittää yhteisöämme, tehden meistä persoonallisemman kokonaisuuden.

 

Lähteet

Brangarràn, J.E. & Brangarràn, T. 2020. The Sacred Arts of Tattooing and Body Modification Podcast. Episode 2-An Anthropological Exploration of the Why of Body Modification.Spotify. Viitattu 20.09.2020.https://open.spotify.com/episode/061wPMqQoRKwBy9ymfPjE8

Burns, D. 2019. Interfacing Ourselves: Living in the Digital Age. Routledge. Viitattu01.10.2020. https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=7KybDwAAQBAJ&oi=fnd&pg=PT31&dq=mod-ern+tattoo+culture&ots=1lE1Y_Ir-A&sig=wUkUujQDhJ6Y4VxNQOR1ccRkn2s&re-dir_esc=y#v=onepage&q=modern%20tattoo%20culture&f=false

Juntunen, J. 2004. Tatuoitu. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.