19.03.2024

Opinnäytetyöni lähtökohtana on posthumanistinen ajattelutapa, joka kyseenalaistaa ihmisen yksinvaltaisen, ylemmän aseman maailmassa. Työni inspiraationa ovat hyönteiset, erityisesti uhanalaisiksi lajeiksi ja vieraslajeiksi määritellyt kovakuoriaiset. Tarkastelen opinnäytetyössäni näitä lajeja, niiden olemassaoloa ja suhdetta toisiinsa.

Ihmisen ja luonnon epätasa-arvoinen ja ristiriitainen valtasuhde sekä ihmisen tarve lajitella asioita ja asettaa niitä paremmuusjärjestykseen ovat kiinnostukseni keskiössä. Kovakuoriaiset siksi, että ne ovat osa tätä ihmisen luomaa järjestelmää ja näen ne metaforana jollekin suuremmalle ilmiölle. Ne ovat sekä esteettisen inspiraationi lähde että symboli sorrolle. Ihmisen itselleen luoma ylempi, valtaan oikeuttava asema erillisenä muusta luonnosta on kiinnostava.

Uhatut ja vieraat

Olen kiinnostunut rajoista ja määrittelyistä ja niiden seurauksista sekä ihmisen usein sopimusten taakse verhoamasta kontrollista toisia kohtaan. Ihminen määrittelee toiset lajit uhanalaisiksi, toiset vieraiksi ja toiset alkuperäisiksi. Näiden luokkien perusteella ihminen määrittelee, kuka on oikeutettu pääsemään maamme rajojen sisäpuolelle, kuka on hyväksytty ja kuka on paheksuttu. Yksinkertaistetusti ilmaisten ihminen määrittelee toiset hyviksi ja toiset pahoiksi.

Vieraslajit herättivät kiinnostukseni niihin kohdistuvan suorastaan vimmaisen vihan vuoksi. Niitä kuvaillaan pelottavilla adjektiiveilla, ja niiden eliminointi kuuluu kunnollisen kansalaisen tehtävälistalle. Mielenkiintoista mielestäni tässä on se, että laji on määritelty vieraaksi tietyssä ihmisen määrittelemässä maantieteellisessä paikassa, mutta toisessa se onkin olla hyväksytty, ei-vieras. Mitä lajin olisi tehtävä ollakseen laji eikä vieraslaji? Ollakseen hyväksytty laji olisi pysyttävä ihmisen määrittelemien rajojen sisällä ja toimittava ihmisen laatimien sääntöjen ja tarpeiden mukaan sekä kovakuoriaisen kohdalla myös syötävä ihmisen hyväksymää ravintoa. Kiinnostuksen kohteena olevan vieraslajiksi määritellyn kovakuoriaisen ruokavalio ei ole sallittu.

Ihminen myös suojelee toisia lajeja toisten lajien kustannuksella sillä perusteella, kuka on mihinkin aikaan ja millä tavalla maahamme saapunut. Nämä lajit saattavat syödä samaa ravintoa (puuta) kuin vihatut ja pelätyt vieraslajit. Niillä on kuitenkin oikeus olla. Tämä subjektiivinen suojelunhalu näyttäytyy minulle absurdiutena.

Rajat, kategoriat ja katse

Eläinten ja kasvien näkökulmasta rajat ovat keinotekoisia – jos ne löytävät suotuisat olosuhteet, ne asettuvat taloksi ja alkavat elää ihmisen luomista rajoista piittaamatta. Koska niin luonto toimii. Tästä seurauksena on se, että jotkut lajit määritellään vieraiksi ja niiden olemassaolo on kyseenalaista. Toisaalta ymmärrän ihmisen tarpeen järjestellä kaaosta helpommin ymmärrettävään ja käsiteltävään muotoon, mutta sitä en ymmärrä, että sillä perusteella oikeutetaan sorto.

Sivuan opinnäytetyössäni katseen suuntaa, ja vaikka näkökulmani on kriittinen, on se ennen kaikkea vaihtoehtoinen tapa katsoa. Se pohtii katsetta alemmaksi määritellyn suunnasta, se antaa pikkuiselle kovakuoriaiselle luvan määritellä. On ehkä kyseenalaista antaa haitalliselle vieraslajille valtaa, mutta ajattelen, ettei näkökulmalla leikittely voi olla haitaksi, jos se laajentaa ymmärrystä ja ajatteluperspektiiviä.

Teemani taustalla on myös (eko)feministinen pohjavire. Näkökulma, jossa kaikkien alistussuhteiden taustalla toimivat samat mekanismit.

Päämääräni ei ole löytää tyhjentäviä vastauksia vaan pohdiskella ja selventää näiden kysymysten avulla sekä paikantaa omaa identiteettiä taiteilijana. Opinnäytetyön keskeinen kysymys on: entä jos. Entä jos valta olisikin hyönteisellä?