28.05.2020

Väkivallan kuvasto omaa kuvataiteessa pitkän historian, ja sen tarkempi rajaaminen kirjalliseen opinnäytetyöhöni olikin haastavaa. Olen pohtinut siinä väkivaltaa sekä yleisemmällä tasolla että taiteellisen työskentelyn kannalta ja pyrkinyt myös perustelemaan sen käyttöä taiteellisessa ilmaisussa.

Väkivalta on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta sen tiedostaminen, tarkempi analysointi ja aiempaa järjestelmällisempi jalostaminen taiteeseen on tapahtunut vasta nyt opiskeluaikana. Oma taiteellinen tekemiseni on keskittynyt opiskelun aikana pitkälti iskuja vastaanottavien ihmisten kasvoihin, yleensä inspiraatio on tullut vapaaottelun parista.

Hyvin suoraa ja konkreettista väkivaltaa siis. Aiheena tämä kiinnostaa minua sekä katsojan että ottelijan näkökulmasta. Mikä saa ihmisen katsomaan näinkin väkivaltaista urheilua, ja miksi ottelijat haluavat otella, satuttaa ja tulla satutetuiksi?

Päätin jatkaa aiheen pohdiskelua vielä taiteellisessa opinnäytetyössäni. Tämän myötä tuntui luonnolliselta ja tarpeelliselta käsitellä väkivaltaa myös kirjallisessa opinnäytetyössäni. Olen siinä etsinyt syitä, miksi nykytaiteilijoita, itseni mukaan lukien, kiinnostaa väkivallan kuvaston käyttäminen taiteessa ja pyritäänkö sen käytöllä johonkin.

Oman taiteellisen työskentelyn tarkastelemisen lisäksi haastattelin kirjallista opinnäytetyötä varten neljää taiteilijaa aiheen tiimoilta. Käytin haastatteluissa keskustelevaa metodia, jolloin itsekin osallistuin ja toin esiin omia näkemyksiäni esiin keskusteluissa.

 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa

Vaikka tarkoituksena oli keskittyä pääsääntöisesti ilmeiseen, yleensä fyysiseen, väkivaltaan ja sen kuvastoon, kävi keskusteluissa selvästi ilmi, että taiteilijat ymmärsivät väkivallan käsitteen hyvin laajasti. He siis ymmärsivät, että väkivalta on hyvin monitasoista ja sitä esiintyy monissa eri muodoissa, fyysisen väkivallan ollessa vain yksi pieni osa tätä kaikkea.

Vaikka joillakin haastatelluilla taiteilijoilla myös henkilökohtaisemmat motiivit vaikuttivat osaltaan, pääasiassa heidän kiinnostuksensa oli väkivallan kokemuksessa sekä sen vaikutuksissa yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Omilla teoksillaan he toivoivat voivansa tuottaa eräänlaisen nyrjähdyksen katsojan ajatteluun, joka avaisi mahdollisuuden uusiin näkökulmiin ja kokemisen malleihin.

Kirjallisen opinnäytetyöni myötä ymmärsin, että minä en ole yksin ajatusteni kanssa, vaan myös muita taiteilijoita kiinnostaa tuoda esiin väkivallan eri aspekteja ja pyrkiä tätä kautta olemaan mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa.

 

Taiteella on oma ote

Kaikilla haastatelluilla oli positiivinen näkemys taiteen vaikutuksesta ja siitä, että sen myötä meidän on myös syytä käsitellä aiheita, joita voi olla vaikea, tai jopa epämiellyttävää lähestyä. Tätä tukivat myös lähdeaineistot, joita käytin haastattelujen sekä oman taiteellisen työskentelyni analysoimisessa.

Siitä miten väkivallan kuvastoa tulisi käyttää taiteessa tai mediassa, oli näkemyseroja niin tutkimuskirjallisuudessa kuin haastateltujen taiteilijoidenkin parissa. Toiset kokivat pehmeämmän lähestymisen paremmaksi, kun taas toiset ajattelivat, että provokatiivisempi kuvasto on tarpeen.

Mitään yhtä hyväksi todettua mallia ei tietenkään ole, ja jokainen taiteilija joutuu miettimään oman tapansa kuvallistaa väkivaltaa. Haastatellut taiteilijat muistuttavat kuitenkin, että taidetta tehdessä yleisön reaktiota ei pidä varoa.

Kuvataiteella on yhteiskunnassa oma erityinen paikkansa, sillä on laajat vapaudet kokeilla ja ylittää rajoja. Sillä on siis myös mahdollisuus kertoa ja näyttää asioita eri tavalla kuin esimerkiksi uutisilla tai fiktiolla. Yleisö lähestyy kuvataidetta eri lähtökohdasta kuin mediaa, ja se vaikuttaa kokemukseen.

Tässä on myös kuvataiteen potentiaali yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, ja vaikka se ei välttämättä tavoita suuria massoja, voivat kerrannaisvaikutukset olla oikeiden henkilöiden kautta merkittäviäkin. Näin ainakin uskon ja toivon, kun mietin taiteellisen työskentelyni jatkamista väkivallan parissa.

 

Ville-Petteri Turkia, kirjallinen opinnäytetyö  Väkivaltainen taide (Theseuksessa)