02.03.2021

Voiko kuka tahansa kutsua itseänsä taiteilijaksi? Riittääkö, että pitää itseään luovana? Onko se taidetta, kun luo jotakin itse. Mitä on luovuus?

YAMK-opintojen aikana pohdimme paljon omaa taiteilijuuttamme. Oman taiteilijuuden määritteleminen ja sen kehittäminen on kulkenut vahvasti mukana läpi opintojen.  Nyt, opintojen loppuvaiheessa onkin hyvä hetki kuulostella omia ajatuksia siitä, mitä tämä reilu puolitoista vuotta on minulle antanut. Mikä on käsitykseni itsestäni taiteilijana nyt, verrattuna siihen, mitä se oli opintojen alussa. Mikä on muuttunut, vai onko mikään? Vaikka itse olen kokenut olevani taiteilija aina, niin ennen opintojani en rohjennut käyttänyt sitä määritelmää itsestäni. Olen kutsunut itseäni laulajaksi, ohjaajaksi, käsikirjoittajaksi, ja moneksi muuksi, mutta en taiteilijaksi. Tuntuu, että vasta opintojen ja todistuksen myötä minulla on siihen lupa.

 

Todistetusti taiteilija

Ennen opintojeni alkua tein täsmälleen samaa taiteellista työtä kuin nytkin. Olen aina tehnyt sitä mitä huvittaa, ja ollut ylpeä aikaansaannoksistani. Kuitenkin koen, että vasta nyt, kun joku muu on niin määritellyt ja antanut minulle siitä todistuksen, voin kutsua itseäni taiteilijaksi. Taidan olla aika tyypillinen suomalainen. Vaatimaton ja nöyrä. Vaikka en kyllä millään haluasi myöntää sitä.  Me suomalaiset kun olemme usein aivan liian itsekriittisiä kaikessa mitä teemme. Pelkäämme epäonnistumista ja sitä, että joku nauraa tai arvostelee. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Tämä ja moni muu piikikäs sanonta kaikuu korvissamme silloin, kun pitäisi uskaltaa nostaa se oma kissanhäntä. Parempi vähätellä itse itseään, ennen kuin joku muu tekee sen.  Ja toden totta, onhan se arvostelu pelottavaa, koska taiteen kautta avaamme aina itseämme muille.

Platonin mukaan luovuus on hulluutta ja tietoisuuden vaihteluja. Se on perimmiltään mystinen, jumalainen ja yliluonnollinen ilmiö. Aristoteles puolestaan hylkää luovuuden yliluonnolliset piirteet. Hän ajatteli, että luova prosessi on lähtöisin olosuhteista. Immanuel Kantille luovuus oli spontaanista aktiivisuutta, joka on mahdollista luovan yksilön tietoisen toiminnan avulla. Ehkä luovuus onkin jonkinlainen yhdistelmä näitä kaikkia: se voi ilmetä näkynä tai yhtäkkisenä visiona jostakin uudesta. Se voi myös nousta ulkoisista olosuhteista, jostakin tarpeesta tuoda näkyville jotakin, minkä itse kokee tärkeäksi.

Luova toiminta on tietoista ja aktiivista toimimista. Tekemistä, onnistumista, epäonnistumista ja uudelleen yrittämistä. Pakkoa, uskoa itseen, ja taiteen merkitykseen.

Meissä kaikissa on valtavasti potentiaalia, joka voidaan väärällä sanalla tai vähättelevällä asenteella nujertaa. Luova, vapaa ja kannustava ilmapiiri koulussa, kotona ja harrastusten parissa on luovuuden kasvulle tärkeää alustaa, jota vasten on mahdollista ponnistaa kohti niitä ilmaisun muotoja, jotka innostavat ja tuntuvat itsestä hyvältä.

Kun ihminen kokee oman luovuuden kautta syntyneen rehellisen lopputuloksen hyvänä ja oikeana, se todennäköisesti tuntuu myös oikealta ja hyvältä mudenkin mielestä.

Näin taide löytää yleisönsä. Taide on tunteiden, kokemuksien, kauneuden jakamista, asian tai ilmiön esilletuomista. Taiteen tekeminen on moniulotteista, eikä sitä voi rajoittaa. Taide ja luovuus asuu jokaisessa, se on vietti, tarve ja olemisen tapa. Se on elämä ja elinehto, ja se ulottuu kaikkialle. Kautta historian taidetta on haluttu rajata, ja sitä ja sen ilmenemismuotoja ovat erilaiset auktoriteetit halunneet ohjata ja valvoa. Milloin sitä ovat tehneet poliitikot, uskonnot, valtiot, milloin erilaisien mieltymyksiensä mukaiset mesenaatit ja apurahojen jakajat tai äidit ja isät. Silti se on aina rönsynnyt, muuttanut muotoaan ja löytänyt tapansa tulla esille puhtaana ja uutena.

Tee Teatteri syntyi tarpeestani luoda itseni näköistä teatteritaidetta, ja samalla tarjota kotipaikkakuntani nuorille paikan harrastaa teatteria sekä itseilmaisua.

Nimi kertoo kaiken oleellisen perustamastani teatterista. Tee itse, luo itse teatterisi, kerro itsellesi tärkeä asia teatterin keinoin. Kaikki ideat ovat arvokkaita, ja kaikkien ääni saa kuulua. Tee Teatteri on sinun teatterisi. Uskon, että kaikki ihmiset ovat luovia, kun heille annetaan mahdollisuus ja heitä kannustetaan. Kyse ei siis ole luovuudesta tai ei-luovuudesta, vaan mahdollisuuksista ja lähtökohdista. Tämän jälkeen tarvitaan oma into. Ei siis kannata jäädä odottelemaan keneltäkään lupaa siihen, mitä voi tehdä ja kuinka itsensä määrittelee.