Miten toimit yllättävän muutoksen tapahtuessa? Tai miten työyhteisössäsi toimitaan ja reagoidaan, kun on muutettava toimintatapoja hetkellisesti tai pitempiaikaisesti? Artsmend-palvelumallissa yhdessä…
Tekijät | Authors
Tutkimusryhmät merkityksellisyyden tuottajina
Osaamisvaje ja kohtaamisongelma ovat yhteinen haaste. Niiden ratkaisemiseksi yksittäinen toimija, kokonainen sektori ja rakenteellinen vaikuttamismekanismi ovat kaikki tärkeässä osassa: tämä koskee niin valtiota kuin yksittäistä toimijaa, esimeriksi Turun ammattikorkeakoulua – erona se, että mikrotasolla vastuu kannetaan paikalliseen toimintaympäristöön skaalattuna. Niin koulutus- kuin talouspoliittisetkin ratkaisut tulee lähtökohtaisesti nähdä pitkäjänteisinä ja toisiaan tukevina.
Taloudellisen epävarmuuden aikana jokainen päätös ja ratkaisu näyttäytyy ensisijaisesti resurssikysymyksenä. Samalla kasvaa riski siitä, että organisaation sisäisen dialogin laatu kärsii ja kehittäminen jää suoritusnäkökulman taakse.
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyön keskeinen asema ammattikorkeakoulussa
Onkin ymmärrettävää, että ammattikorkeakoulun tutkimusryhmissä tavoitellaan hankkeita, joilla mahdollistetaan valtionosuusrahoituksen takaamaa niukkaa perusturvaa paremmat edellytykset toimia alati kiihtyvässä kilpailutilanteessa. Samalla vahvistetaan esimerkiksi kansainvälisiä verkostoja sekä pyritään juurruttamaan uutta osaamista. Jokainen rahoituksen saava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohanke (TKI-hanke) on monella tavalla tärkeä ja omassa viitekehyksessään tarkkaan harkittu.
Ammattikorkeakoulun sisäinen osaamispääoma on valtava. Tätä voimatekijää kannattaa hyödyntää. Yli 20 tutkimusryhmää ja lähes 200 vuosittaista TKI-projektia vahvistaa sen. Tutkimusryhmien verkostoituminen ja fokusoidun tavoitteellisuuden asettaminen yli tulosalueiden ja koulutusohjelmien on yhä tärkeämpää. Tutkimusryhmien kesken tapahtuva aktiivinen sensemaking- eli merkitysten muodostamiseen tähtäävä keskustelu (merkityksellistäminen) saattaa jatkossa muodostua tässä kehityksessä olennaisen tärkeäksi. On vaikeaa nähdä esimerkiksi kestävän kehityksen muodostuvan osaksi laajempaa arvotoimintaa ilman jokaisen tutkimusryhmän panosta.
Dialogi ja yhteinen ymmärrys
Dialogi ja asioille yhteisten merkitysten luominen tarjoavat ymmärrystä siihen, mitä kaikkea yhteiskunnassa tapahtuu ja miten vaikutukset läiskyvät kaikkialle. Esimerkiksi keskustelu virtuaaliteknologian mahdollisuuksista tai tekoälyn (AI:n) vaikutuksista on luonteeltaan niin monimuotoista, että on olennaista löytää keskeisille teemoille jokin yhteinen merkitys ja siten toiminnan tason viitekehys. Samalla tulee näkyväksi kaikki organisaatiossa jo tehty työ näiden teemojen ympärillä. Työ, joka ilman monitasoista dialogia saattaisi jäädä yhden toimialan, sektorin tai koulutuksen sisälle.
Tulevaisuuden työ ja sen edellyttämä koulutusosaaminen ovat kestoaiheita niin kahvi- kuin kokouskeskusteluissa. Jo teknologian muutoksen voima ja nopeus pakottavat meidät kaikki tilanteeseen, jossa ennakointi ja muutoksen monimuotoinen ymmärtäminen ovat olennaisia taitoja, jotta kohtaamisongelman kanssa tultaisiin toimeen edes jollakin tavalla. Kun merkityksellisyyttä avataan ja luodaan yhdessä, on helpompi keskittyä monialaisuuden ristipölytyksen tarjoamiin mahdollisuuksiin niin TKI-toiminnassa kuin opetus- ja tukitehtävissäkin. Mikrotasolla synnytetty ymmärrys ja globaalien muutosvirtojen merkityksellistäminen ovat joka tapauksessa edellytyksenä makrotason ongelmiin ratkaisuja haettaessa.
Merkityksellistämisestä käytäntöön
Luontevaksi esimerkiksi yhteisen merkityksellistämisen voimasta käy syksyntuore kahden korkeakoulun ja viiden yrityksen yhteinen hankehakemus. Dialogi kahden Turun ammattikorkeakoulun tutkimusryhmän, Turun yliopiston sekä viiden yrityspartnerin kesken edellyttää jo lähtökohtaisesti käsitteiden, tavoitteiden sekä toiminnan tason yhteistä merkityksellistämistä. Se taas ei olisi mahdollista, mikäli oman organisaation sisällä tutkimusryhmien keskinäinen kohtaaminen jäisi syystä tai toisesta löytymättä.
Mahdollista hankerahoituspäätöstä periaatetasolla tärkeämpää onkin se, että kahvikeskustelusta ponnistanut sekä yhteisen kehittelyn kautta rakentunut tutkimusryhmien välinen yhteistyö on nimenomaan merkityksellistämisen tulosta. Toimiva ulkoinen hanke-, projekti- ja moni muu yhteistyö edellyttää, että sisäinen yhteistyö on kunnossa.
Lisätietoja
Turun ammattikorkeakoulun projektit
