Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Työyhteisön muutosjoustavuutta voidaan kehittää yhdessä improvisoiden

07.12.2021

Miten toimit yllättävän muutoksen tapahtuessa? Tai miten työyhteisössäsi toimitaan ja reagoidaan, kun on muutettava toimintatapoja hetkellisesti tai pitempiaikaisesti? Artsmend-palvelumallissa yhdessä improvisoiden kehitetään työyhteisön muutosjoustavuutta eli sosiaalista resilienssiä.

Mikä yhdistää kahden kollegan välistä keskustelua, kotiavaimen unohtumista ja maailmanlaajuista pandemiakriisiä? Niiden ennakoimattomuus. Arkisessa keskustelussa on mahdotonta ennakoida tarkasti, mitä toinen sanoo tai tekee, joten toimitaan sen hetkisten resurssien avulla siinä hetkessä. Työelämässä tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä tapahtumia voi täysin kontrolloida, joten yllätyksellisessä tilanteessa improvisoidaan hyödyntäen aiempaa osaamista ja tietoa.

Niin maailmanlaajuisen kriisin edessä kuin arjen yllättävissä tapahtumissa me improvisoimme – reagoimme ympäristöstä havaittuihin tapahtumiin ja asioihin.

Muutosjoustavuuden eli resilienssin kehittäminen on herättänyt viime aikoina yhä enenevässä määrin kiinnostusta. Muutoksesta on tullut osa jokapäiväistä työtä, kun työyhteisöjä ja organisaatioita haastetaan työssä oppimiseen ja jatkuvan kehittämisen toimintakulttuuriin. Muutokset, joita myös oppimisessa ja luovuudessa koetaan, voivat kuitenkin olla sekä yksilölle että yhteisölle haastavia. Selviytymiseen, palautumiseen ja kokemuksista oppimiseen tarvitaan muutosjoustavuutta.

 Työyhteisön kyky sopeutua, joustaa ja palautua muutoksista, sekä oppia kokemusten pohjalta, on sosiaalista muutosjoustavuutta.

Sosiaalinen työympäristö vaikuttaa oppimiseen, hyvinvointiin ja muutosjoustavuuteen

Organisaatiot muodostuvat ihmisten välisistä suhteista ja niiden muodostamista verkostoista. Näissä verkostoissa ja sosiaalisessa työympäristössä yhteisön muutosjoustavuus muodostuu. Sosiaalinen työympäristö vaikuttaa myös siihen, miten ja missä opimme, sekä työyhteisön jäsenten hyvinvointiin. Oppimiseen, kehittymiseen ja kasvamiseen kuuluu olennaisesti muutos. Se on muutosta ajattelussa ja asenteissa.

Oppiminen ei tapahdu yksilön omassa kuplassa, vaan suhteessa työpaikan sosiaaliseen ympäristöön sekä aiempiin kokemuksiin.

Kun luottamus on heikkoa tai vuorovaikutus on yksipuolista, ei yhteisössä rakennu sosiaalista turvallisuutta, muutosjoustavuus ei kehity ja yhdessä oppiminen estyy. Muutosprosessien läpivieminen voi olla työlästä tai jopa mahdotonta, kun yhteisön jäsenet eivät uskalla ottaa riskejä, tehdä virheitä ja oppia. Luottamus rakentuu, kun kiinnitetään huomiota sosiaalisen vuorovaikutuksen laatuun – miten toisia ja itseä kohdellaan sekä vastavuoroisuuteen.

Turvallisen ja  avoimen ilmapiirin rakentaminen työyhteisöön tekee työskentelystä rennompaa ja sujuvampaa. Se vaikuttaa suoraan yhteisön muutosjoustavuuteen, oppimiseen ja hyvinvointiin sekä sitä myöten tuloksellisuuteen ja työn laatuun.  Kun työyhteisössä koetaan luottamusta ja turvallisuutta, on helpompi improvisoida sosiaalisesti, kokeilla ja etsiä uusia tapoja toimia sekä ryhtyä muutosprosesseihin, jotka myös luovuudessa ja oppimisessa ovat keskeisiä.

Taide- ja tutkimusosaamisen yhdistäminen muutosjoustavuuden kehittämiseen

Muutostilanteessa toimiminen on improvisointia, eli mukautumista ympäristöstä havaittuihin impulsseihin ja niihin vastaamista. Taiteen alalla improvisoimiseen on satojen vuosien aikana kehittynyt toimivia malleja ja pedagogista osaamista.

Havaitsin väitöstutkimuksessani musiikki- ja teatteri-improvisaation lähtökohdista ponnistavan yhdessä improvisoinnin kehittävän improvisoivaa asennetta, kun sosiaalisen prosessin laatua tuetaan aktiivisesti. Tämä sosiaalinen ja luova asenne puolestaan mahdollistaa laajempaa hyvinvointia ja voi siirtyä arjen ja työn improvisointiin yhteistyökykynä, sosiaalisina taitoina ja joustavuutena. Tätä taustaa vasten olen kehittänyt muutosjoustavuutta tukevan Artsmend-palvelumallin, joka perustuu vahvaan tutkimus- ja taideosaamiseeni.

 Palvelumallin taustalla on haluni hyödyntää väitöstutkimusprosessissa kertynyttä osaamista työelämän kehittämiseen.

Ylempään AMK-tutkintoon kuuluvassa opinnäytetyössä kehittämäni palvelumalli muodostuu kyselystä ja työpajoista, joissa edistetään sosiaalisen resilienssin eli yhteisön muutosjoustavuuden kehittymistä luovien harjoitteiden, reflektiokeskustelujen ja kehityskarttatyöskentelyn avulla. Osallistavissa työpajoissa pyritään muodostamaan käsitys itsestä osana organisaatiota ja yhteisöä sekä tuetaan kokonaisvaltaista ymmärrystä oman toiminnan ja ajattelun vaikutuksesta sosiaalisissa prosesseissa ja muutostilanteissa.

 Luovissa harjoitteissa opitaan yhdessä improvisoinnin taitoa sekä hallitsemaan ja ylläpitämään yhteisön toimintakykyä ja tulevaisuussuuntautuneisuutta niin yllätyksellisissä kuin pitempiaikaisissa muutosprosesseissa.

Palvelumallin taustalla on tutkimukseen perustuva tieto sosiaalisen vuorovaikutuksen laadun ja ympäristön merkityksestä muutosprosesseissa, oppimisessa ja improvisoinnissa. Väitänkin, että sosiaalisen ympäristön laatuun ja improvisoivaan asenteeseen panostamalla voidaan tukea toimintakyvyn ylläpitämistä ja tarkoituksenmukaista toimintaa niin muutosprosesseissa kuin tilanteissa, joita ei pystytä tarkasti ennakoimaan. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että muutosjoustavassa organisaatiossa on toimiva sosiaalinen ympäristö ja luovaa kasvun asennetta.

 

Lisätietoja  

Verkkosivu: www.artsmend.com

Sähköposti: artsmend@gmail.com

Opinnäyte: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021110519323

Väitöstutkimus: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-241-3

Sähköposti: eevasilja@gmail.com

 

Kirjallisuutta

Kontinen, T., Houni, P., Karsten, H. & Toivanen, H. (2013). Liminaalitilan käsite työn muutosten jäsentäjänä. Aikuiskasvatus, 33(4), 252–264. https://doi.org/10.33336/aik.94057

Piha, K. & Sutinen, M. (2021). Muutosvoima. Tutkimusmatka moderniin muutosjohtamiseen. Alma Talent.

Sawyer, R. K. (2007). Group genius. The creative power of collaboration. Basic Books.

Carlucci, D. & Schiuma, G. (2018). The power of the arts in business. Journal of Business Research, 85, 342–347.

Siljamäki, E. (2021a). Free improvisation in choral settings: An ecological perspective. Re-search Studies in Music Education. https://doi.org/10.1177/1321103X20985314

Siljamäki, E. (2021b). Plural possibilities of improvisation in music education: an ecological perspective on choral improvisation and wellbeing. Väitöskirja, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Studia musica 86. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-241-3

Tint, B., McWaters, V., & van Driel, R. (2015). Applied improvisation training for disaster readiness and response: Preparing humanitarian workers and communities for the unexpected. Journal of Humanitarian Logistics and Supply Chain Management, 5(1), 73–94. http://dx.doi.org/10.1108/JHLSCM-12-2013-0043

Wenger, E. (1998). Communities of practice: Learning, meaning, and identity. Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/CBO9780511803932

Yeager, D. S., & Dweck, C. S. (2020). What can be learned from growth mindset controversies? American Psychologist, 75(9), 1269–1284. https://doi.org/10.1037/amp0000794

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *