Suomalaisten lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt, ja arjen aktiivisuutta tukevien palveluiden saavutettavuudessa on yhä haasteita. Opiskelijoiden keräämä aineisto toi…
Tekijät | Authors
30 vuotta sitten kaikki oli toisin – vai oliko?
Turun ammattikorkeakoulu viettää 30-vuotisjuhlavuottaan. Merkkipaalu tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä ja katsoa taaksepäin: millaiseen ajanjaksoon ammattikorkeakoulu aikanaan perustettiin ja mitä kolmessa vuosikymmenessä on tapahtunut?
Sosiaali- ja terveysala on muuttunut rakenteiltaan, toimintatavoiltaan ja osaamisvaatimuksiltaan merkittävästi kolmenkymmenen vuoden aikana (Häkkinen & Lehto, 2005; Tynkkynen ym., 2022). Myös koulutus, oppimisen tavat, opiskelijan rooli ja osaamisvaatimukset ovat uudistuneet. Silti koulutuksen ytimessä on edelleen valmistaa osaajia, jotka pystyvät kohtaamaan ihmisen ja toimimaan muuttuvassa yhteiskunnassa. (OECD, 2019)
Aloitimme omat sairaanhoitajaopintomme vuonna 1996, jolloin potilastiedot kirjattiin käsin ja tieto kulki ihmiseltä toiselle. Nyt opetamme opiskelijoita, jotka harjoittelevat hoitotyötä simulaatioissa ja hyödyntävät digitaalisia järjestelmiä arjessaan. Kolmessa vuosikymmenessä lähes kaikki on muuttunut – vai onko sittenkään?
Vanhan ja uuden rajapinnassa
1990-luvun Suomi oli monella tapaa erilainen kuin nykyään. Sote-palvelut perustuivat vahvasti kuntiin ja palvelujärjestelmä rakentui pitkälti paikallisten ratkaisujen varaan. (Häkkinen & Lehto, 2005; Koskiaho, 2008) Tuolloin tieto kulki pääosin paperilla, eikä digitalisaatio vielä tukenut hoitotyötä nykyisessä laajuudessaan (Blumenthal & Tavenner, 2010). Sairaanhoitajan työ oli käytännönläheistä ja usein kuormittavaa (Aiken ym., 2002). Samaan aikaan koulutus eli murrosvaihetta, kun sairaanhoitajakoulutus siirtyi opistoasteelta ammattikorkeakoulumalliin.
Muutos oli paitsi hallinnollinen myös kulttuurinen: tapa ajatella osaamista, asiantuntijuutta ja työelämää alkoi vähitellen muovautua uudenlaiseksi. Samalla kun järjestelmät uudistuivat, myös käsitys asiantuntijuudesta muuttui. Teoreettisen osaamisen rinnalle nousivat käytännön taidot, moniammatillinen yhteistyö ja valmius toimia muuttuvassa yhteiskunnassa. (Tynjälä, 2013)
Tässä vaiheessa ammattikorkeakoulu alkoi rakentaa omaa identiteettiään työelämälähtöisenä ja alueellisena koulutuksena. Tämä tarkoitti samalla uudenlaista tapaa ymmärtää asiantuntijuutta.
Inhimillinen kohtaaminen on edelleen työn keskiössä
Sote-ala on vuosien aikana muuttunut yhä monimutkaisemmaksi. Väestön ikääntyminen, digitalisaatio ja esimerkiksi hyvinvointialueiden rakentuminen ovat tuoneet työhön uusia vaatimuksia. Ne muokkaavat työtä tavalla, joka vaatii jatkuvaa oppimista ja osaamisen uudelleen suuntaamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö [OKM], 2022; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2022; Tilastokeskus, 2023)
Samalla työn – ja koulutuksen – ytimessä ovat kuitenkin säilyneet inhimilliset kohtaamiset ja vastuu ihmisten hyvinvoinnista. Peruskysymys pysyy: miten voimme auttaa parhaalla mahdollisella tavalla?
Kun peilaamme tätä kysymystä aikaan, jolloin itse haimme tuolloin vielä väliaikaiseen ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaopintoihin, ajattelemme, että kyse ei ehkä olekaan siitä, mikä kaikki on muuttunut. Kyse on enemmänkin siitä, miten muutoksen keskellä on onnistuttu säilyttämään olennainen.
Ammattikorkeakoulutus on muuttunut elinikäisen oppimisen tukijaksi
Juuri jatkuvuus tekee sote-alasta erityisen. Järjestelmät uudistuvat ja toimintatavat muuttuvat, mutta työn ja koulutuksen perusluonne säilyy. Yhä edelleen vaaditaan kykyä kohdata ihminen ihmisenä, tehdä ratkaisuja epävarmoissa tilanteissa ja kantaa vastuuta haastavissa tilanteissa. (International Council of Nurses, 2021)
Ammattikorkeakoulutuksen tehtävänä ei ole vain valmistaa ammattiin, vaan tukea jatkuvaa oppimista ja ammatillista uudistumista koko työuran ajan.
Uskallamme väittää, että ammattilaisiin kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet. Koulutuksessa ja työelämässä tarvitaan entistä enemmän monialaista osaamista, digitaalisia taitoja ja kykyä toimia verkostoissa, joissa vastuu ja tieto jakautuvat useille toimijoille. Tässä muutoksessa ammattikorkeakoulutuksen rooli korostuu. Sen tehtävänä ei ole vain valmistaa ammattiin, vaan tukea jatkuvaa oppimista ja ammatillista uudistumista koko työuran ajan.
Tämä näkyy erityisesti siinä, miten sote-alan koulutusta rakennetaan nykyään. Turun ammattikorkeakoulu ja muut alan kouluttajat painottavat yhä vahvemmin työelämäyhteistyötä, käytännön harjoittelua ja oppimista aidoissa toimintaympäristöissä. Opiskelijan polku ei ole enää selkeästi rajattu prosessi, vaan se jatkuu usein AMK-tutkinnon saavuttamisen jälkeen erikoistumis-, täydennys- ja ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissa. (Raij, 2014)
Koulutus rakentuu yhä vahvemmin yhdessä tekemiselle
Opiskelijat osallistuvat jo opintojensa aikana moniammatillisiin tiimeihin, simulaatioihin ja kehittämishankkeisiin, joissa he ovat osa todellista työelämää. Oppiminen ei ole enää selkeästi rajattu prosessi, vaan se jatkuu läpi työuran (European Commission, 2020, OKM, 2022).
Kun katsoo ajassa 30 vuotta taaksepäin, muutos on kiistaton. Näin opettajien näkökulmasta kiinnostavinta ei ole se, kuinka paljon rakenteita on uudistettu, vaan se, miten tapa oppia on muuttunut. Opiskelijasta on tullut aktiivinen toimija, ja oppiminen rakentuu yhä vahvemmin työelämän, teknologian ja jatkuvan oppimisen ympärille. Tämä kehitys haastaa myös opettajuutta, sillä tiedon välittäjän roolista on siirrytty yhä enemmän ohjaajaksi ja valmentajaksi.
Opetus ei tapahdu enää vain luokkahuoneessa vaan erilaisissa oppimisympäristöissä ja työelämän rajapinnoilla. Kuva: Antti Ala-Könni
Opiskelijoilta taas odotetaan itseohjautuvuutta, kriittistä ajattelua ja kykyä soveltaa tietoa käytäntöön. Oppiminen rakentuu yhä useammin yhdessä tekemiselle, vuorovaikutukselle ja erilaisen osaamisen yhdistämiselle – aivan kuten työelämässäkin. (mm. Zimmerman, 2002)
Koulutus ja työelämä muovaavat tulevaisuuden sote-osaamista
Kun koulutus ja työelämä kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen, ne muovaavat toisiaan jatkuvasti. Tämä mahdollistaa entistä joustavamman, vaikuttavamman ja tulevaisuuteen suuntaavan sote-osaamisen rakentamisen. Katse kääntyykin väistämättä tulevaan.
Sote-ala jatkaa murrosta, jossa digitalisaatio, väestön ikääntyminen ja palvelujärjestelmän uudistukset muokkaavat työn arkea. Yksi asia kuitenkin pysyy: työ, jossa arjen päätöksillä on suora vaikutus ihmisten elämään. Siksi koulutuksen keskeisin tehtävä on varmistaa, että ammattilaiset kykenevät toimimaan jatkuvassa muutoksessa osaavasti, vastuullisesti ja harkiten.
Ja juuri nyt onkin luontevaa pysähtyä tarkastelemaan, mistä kaikki alkoi. Turun ammattikorkeakoulu juhlii 30-vuotista taivaltaan ja suuntaa katseen seuraavaan vuosikymmeneen kohti uutta osaamista, uusia tekijöitä ja kehittyviä tapoja kohdata ihminen.
Lähteet
Aiken, L. H., Clarke, S. P., Sloane, D. M., Sochalski, J., & Silber, J. H. (2002). Hospital nurse staffing and patient mortality. JAMA, 288(16), 1987–1993. Hospital nurse staffing and patient mortality, nurse burnout, and job dissatisfaction – PubMed
Blumenthal, D., & Tavenner, M. (2010). The “meaningful use” regulation for electronic health records. New England Journal of Medicine, 363(6), 501–504. The “Meaningful Use” Regulation for Electronic Health Records | New England Journal of Medicine
European Commission. (2020). European skills agenda for sustainable competitiveness. Viitattu 20.4.2026. https://employment-social-affairs.ec.europa.eu/policies-and-activities/skills-and-qualifications/european-skills-agenda_en
Hattie, J. (2009). Visible learning: A synthesis of over 800 meta-analyses relating to achievement. Routledge.
Häkkinen, U., & Lehto, J. (2005). Reform, change, and continuity in Finnish health care. Journal of Health Politics, Policy and Law, 30(1–2), 79–96. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/hec.1030
International Council of Nurses. (2021). The ICN code of ethics for nurses. Viitattu 20.4.2026. The ICN Code of Ethics for Nurses | ICN – International Council of Nurses
OECD. (2019). Future of education and skills 2030. Viitattu 20.4.2026. https://www.oecd.org/en/about/projects/future-of-education-and-skills-2030.html
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2022). Kansallinen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia 2030. https://okm.fi/documents/1410845/4392480/Kansallinen+korkeakoulujen+jatkuvan+oppimisen+strategia_1.0.pdf/22fd6ebf-1a3a-cdf3-b14d-4aa32bf2aaf0?t=1670581872127
Raij, K. (2014). Learning by developing. Journal of Education and Work, 27(6), 603–623. RaijK.2013.LearningbyDevelopinginHigherEducation.JournalofEducationSciences.IssueII621..pdf
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2022). Hyvinvointialueet Suomessa. Viitattu 20.4.2026. https://stm.fi/hyvinvointialueet
Tilastokeskus. (2023). Väestöennuste. Viitattu 20.4.2026. https://stat.fi/fi/tilasto/vaenn
Tynjälä, P. (2013). Toward a 3-P model of workplace learning. Vocations and Learning, 6(1), 11–36. https://link.springer.com/article/10.1007/s12186-012-9091-z
Tynkkynen, L.-K., Pulkki, J., Tervonen-Gonçalves, L., Schön, P., & Burström, B. (2022). Health system reforms and the needs of the ageing population—an analysis of recent policy paths in Finland and Sweden. European Journal of Ageing, 19, 221–232. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35465210/
Zimmerman, B. J. (2002). Becoming a self-regulated learner. Theory Into Practice, 41(2), 64–70. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1207/s15430421tip4102_2
Minna Salakari (filosofian tohtori, kansanterveystiede) on Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin lehtori ja projektipäällikkö Terveys ja hyvinvointi -sektorilla. Hän aloitti ensimmäisten joukossa sairaanhoitaja (AMK) -tutkinnon opinnot Turun ammattikorkeakoulussa syksyllä 1996.
Jan Holmberg (sairaanhoitaja YAMK, ammatillinen opettaja) työskentelee erityisasiantuntijana Turun ammattikorkeakoulun Liiketoiminnan sektorilla Johtaminen ja yhteiset opinnot -osaamisalueella, Master Schoolissa. Hän aloitti ensimmäisten joukossa sairaanhoitaja (AMK) -tutkinnon opinnot Turun ammattikorkeakoulussa syksyllä 1996.
Artikkelikuva: Aleksi Rajamäki
