22.04.2026

Suomalaisten lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt, ja arjen aktiivisuutta tukevien palveluiden saavutettavuudessa on yhä haasteita. Opiskelijoiden keräämä aineisto toi esiin sekä pieniä arjen oivalluksia että rakenteellisia kehittämistarpeita.

Alkuvuodesta 2026 Turun AMK:n sosionomiopiskelijat kohtasivat pienlapsiperheitä ja nuoria heidän omissa ympä­ristöissään kuullakseen, millainen rooli liikkumisella on arjessa ja millaista tukea siihen kaivataan. Kuulemiset toteutettiin osana Lasten ja nuorten liikunnan osaamiskeskuksen kehittämistyötä.

Pienlapsiperheissä liikutaan yhdessä, mutta tietoa vaikea löytää

Perhekahviloissa toteutettuihin osallistaviin kuulemistuokioihin osallistuneiden perheiden liikuntatottumukset vaihtelivat runsaasta harrastamisesta arkiseen puistossa liikkumiseen. Silti näkemykset liikunnan hyödyistä olivat yhtenäiset: liikkuminen koettiin tärkeäksi sekä lapselle että koko perheen hyvinvoinnille.

Moni kuvasi liikunnan tukevan jaksamista arjessa, erityisesti taaperoarjen keskellä.

Keskeinen esiin noussut haaste oli tiedon pirstaleisuus. Perheiden oli hankalaa löytää selkeää kokonaiskuvaa tarjolla olevista liikuntamahdollisuuksista, ja vastaajat toivoivat keskitettyä palvelua, jossa liikuntatoimijoiden tarjonta lapsiperheille olisi helposti löydettävissä.

Tarpeet ovat linjassa valtakunnallisten suuntaviivojen kanssa: opetus- ja kulttuuriministeriössä painotetaan, että liikunnallisen elämäntavan edistämisessä keskeistä on yhdenvertaisten mahdollisuuksien luominen ja palveluiden saavutettavuus eri väestöryhmille.

Liikunta nuorille tärkeää – kynnys aloittaa on korkea

Turun ammatti-instituutissa sosionomiopiskelijat toteuttivat keskustelevaan ilmapiiriin pohjautuvia kuulemishetkiä, joissa nuoret pääsivät pohtimaan omaa liikkumistaan. Vaikka vastaajat olivat motivoituneita liikkumaan esimerkiksi kavereiden, hyvän olon tai tulosten kehittymisen takia, monella oli haasteita harrastuksen aloittamisessa.

Tyypillinen este oli se, ettei nuorille ole omaa alkeisryhmää, ja harrastuksen aloittaminen yksin tuntuu pelottavalta.

Myös harrastusten hinta ja pitkät välimatkat nousivat esiin. Vastaajat toivoivat lisää maksuttomia kokeilukertoja sekä matalan kynnyksen ohjattuja ryhmiä ammattikoululle.

Haasteet ovat tunnistettuja myös tutkimuksessa: Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksen mukaan suomalaisten lasten ja nuorten liikkuminen vähentyi vuosien 2016–2022 välillä niin päivittäisen askelmäärän kuin reippaan liikkumisen osalta. Lisäksi Valtion liikuntaneuvoston vuoden 2025 tilasto- ja ennustekatsauksen mukaan 14 prosenttia lukiolaisista liikkuu suositusten mukaisesti ja ammattiin opiskelevista tätäkin vähemmän.

Tutkimustieto vahvistaa perheliikunnan ja arjen aktiivisuuden merkityksen

Perheliikunnan rooli on merkittävä liikunnallisen elämäntavan kehittymiselle. Varhaislapsuuden liikunnallisissa tottumuksissa korostuu ympäristön ja perheen tarjoama esimerkki: varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lapsen tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä leikkien ja eriasteisesti rasittavan liikkumisen muodossa. Samoin Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelma painottaa arjen rakenteiden ja pienten askelten merkitystä, jotta lapsille syntyy luonteva suhde liikkumiseen jo varhain.

Nuoruudessa liikkumisen polku muuttuu: LIITU-tutkimusten mukaan liikkuminen vähenee iän myötä, ja etenkin nuorten tyttöjen fyysisessä toimintakyvyssä on nähtävissä heikkenemistä, vaikka viime vuosina trendi on osin tasaantunut. Fyysisen toimintakyvyn alueelliset erot ovat yhä merkittäviä, ja lähes 40 prosenttia 5.–8.-luokkalaisista on tasolla, jolla toimintakyky voi haitata hyvinvointia.

Näiden havaintojen valossa perheiden ja nuorten äänen kuuleminen on olennaista.

Jos harrastusmahdollisuudet ovat vaikeasti saavutettavissa tai tiedon löytäminen on hankalaa, liikkumisen vähentyminen ei ole yksilön valinta vaan ympäristön muovaama seuraus, johon on löydettävissä ratkaisuja.

Osallistavat kuulemiset täydensivät arvokasta kehittämistyötä

Sosionomiopiskelijoiden jalkautuminen tarjosi mahdollisuuden pysähtyä kuulemaan, miten arjen liikkuminen todella toteutuu perheissä ja nuorten elämässä. Opiskelijoiden keräämä aineisto toi esiin pieniä arjen oivalluksia, kuten sen, että perhepuistokäynnit ovat monelle päivän tärkein liikunta.

Esille nousi myös rakenteellisia kehittämistarpeita, kuten palveluiden saavutettavuus, hinnat ja aloitusryhmien puute.

Tulokset tukevat sekä paikallista kehittämistyötä että valtakunnallisia tavoitteita lisätä väestön liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta koko elämänkulun aikana.

Kohti saavutettavampaa ja innostavampaa arjen liikkumista

Jalkautumisen myötä vahvistui viesti: sekä perheet että nuoret haluavat liikkua. He tarvitsevat kuitenkin tukea, kannustavia ympäristöjä ja näkyvää tietoa palveluista. Yhteistyö Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden ja Lasten ja nuorten liikunnan osaamiskeskuksen välillä osoitti, että kohderyhmien kuuleminen ei ole vain hyvä lisä kehittämistyöhön – se on sen edellytys.

Kun palvelut muotoillaan perheiden ja nuorten omien äänten perusteella, liikkumisesta tulee luonnollinen osa arkea, ei erillinen suoritus. Juuri tällaisilla kuulemisilla voidaan rakentaa Turkuun liikunnallisesti yhdenvertaisempaa, hyvinvointia tukevaa tulevaisuutta.