22.03.2019

Taidealat ja niiden toimintaympäristöt ovat olleet voimakkaassa liikkeessä. Taiteen ja sen tekijöiden asema sekä tukirakenteet kaipaavat niin ikään muutoksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi viime syksynä Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat. Työryhmän esitys taide- ja taiteilijapolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi (OKM 2018/34). Esityksestä pyydettiin julkisia lausuntoja, joista yhtä avataan tässä artikkelissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat ‑esityksessä määritellään horisontti, jota kohti taide- ja taiteilijapolitiikkaa kehitetään – keväällä 2017 julkaistun Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025:n mukaisesti. Kulttuuripolitiikan strategia 2025:ssä tavoitteeksi mainitaan taiteellisen ja muun luovan työn tekemisen edellytysten parantuminen sekä tuotannon ja jakelun monipuolistuminen vuoteen 2025 mennessä. Strategia-asiakirjassa ohjataan kehittämään taide- ja taiteilijapolitiikkaa niin, että otetaan huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, tulevaisuuden kehityssuunnat sekä taiteen alojen erilaisuus. Tehtäväksi vuosille 2017–2018 osoitettiin suuntaviivojen laatiminen taide- ja taiteilijapolitiikan kehittämiselle.

Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat ‑esityksen laati monialainen työryhmä, ja sen toiminnassa oli mukana myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Työryhmätyöskentelyyn sisältyi verkkoaivoriihi, jossa oli mukana 2895 taiteilijaa ja kulttuuripalvelujen käyttäjää. Työryhmän toimenpide-esitykset jakautuvat kolmeen pääteemaan:

Taide yhteiskunnan ytimeen

Taiteen rahoituksen strateginen kehittäminen

Taide on työtä, ja sellaisena sitä on kohdeltava.

Työryhmä on halunnut painottaa sitä, että taide täytyy tuoda yhteiskunnan ytimeen sekä tunnistaa taiteen kulttuuriset, sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset. Taide tuodaan esiin osana palvelusektoria ja elinkeinotoimintaa. Työryhmä vaatii taiteelle lisää valtion rahoitusta, myös muilta kuin kulttuurin hallinnonalalta. Taiteen rahoitus kaipaa työryhmän mukaan kehittämistä, jotta rahoitus- ja tukijärjestelmät turvaisivat pitkäjänteisen taiteellisen työskentelyn sekä taiteenalojen kehittämisen – niin, että ne mahdollistavat esimerkiksi taiteenalarajojen ylittävän toiminnan. Myös taiteen vertaisarviointi kaipaa esityksen mukaan uudistamista. Työryhmä painottaa taidetta työnä ja vaatii sen saattamista tasavertaiseen asemaan muun työn kanssa. Tämä pitää sisällään sen, että taitelijoiden tulee saada elantonsa taiteen parissa tehdystä työtä. Taiteilija-apurahajärjestelmää tulee työryhmän mukaan korjata.

Työryhmäesitys avattiin julkisille lausuntopyynnöille alkuvuodesta 2019. Turun ammattikorkeakoulu johtaa ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (ARENEn) alaisuudessa toimivaa kulttuurialan kouluttajien yhteistä kulttuurialan kehittämisryhmää. Valmistelin koulutusjohtajan roolissani ARENEn kulttuurialan kehittämisryhmän lausunnon esityksestä. Nostan tässä artikkelissa esiin lausunnon ydinkohtia ja niiden taustoja. Lausunto ei ottanut kantaa kaikkiin OKM:n työryhmän esityskohtiin, joita oli yhteensä 21, vaan siinä keskityttiin taiteen ammattikorkeakouluttajien näkökulmasta tärkeimpiin alalla kehitettäviin asioihin.

 

Laaja-alaisuus

Kaikkiaan OKM:n työryhmäesitys on ansiokas taiteen toimintakenttää läpileikkaava kooste. Taiteen kenttä on laaja-alainen erilaisine toimijuuksineen, mikä näkyi esitystekstissä varsin yleiselle tasolle nousevina huomioina. Taide- ja taiteilijapolitiikan strategisia tavoitteita ja toimenpiteitä olisi voinut jäsentää eri aikajänteillä – lyhyemmän ja pidemmän aikavälin tavoitteiksi.

Taiteen toimintakenttä kansainvälistyy monin tavoin. Se tarjoaa kotimaisille taiteilijoille uusia kohderyhmiä, mutta altistaa taiteilijat myös jatkuvaan kansainväliseen kilpailuun. Tämä vaatii uudenlaista osaamista. Työryhmäesityksessä kansainvälinen näkökulma oli varsin suppeasti mukana, mikä nostettiin huomiona esiin myös lausunnossamme.

 

Taiteen aseman ja rahoituksen strateginen kehittäminen

Työryhmäesityksessä on tehty tärkeä huomio siitä, että taiteen monimuotoinen kenttä kytkeytyy ja limittyy useiden eri ministeriöiden ja viranomaisten toimialueille. Korostin lausunnossamme, että toimialuerajoja ylittävää kehittävää toimintaa tulisi tukea ja siihen liittyviä hallinnollisia rakenteita tulisi purkaa. Työryhmäesityksessä oli huomioitu myös kentällä tunnettu tarve rahoituksen pitkäjänteisyyden parantamisesta. Tämä kohdistuu eri tavoin erilaisiin toimijoihin. Tyypillistä on kuitenkin, että varsin moni rahoitus on määräaikainen ja erikseen haettavaa.

Nostimme lausunnossamme esiin, että rahoituksen pitkäjänteisyys tulisi huomioida myös uusiin strategisesti tärkeisiin teemoihin liittyvän toiminnan kehittämisrahoituksissa sekä toiminnan tarkoituksenmukaisessa vakiinnuttamisessa. Tämä on ollut hankalaa etenkin eri hallinnonalojen välille sijoittuvien toimintojen kohdalla, kuten esimerkiksi kulttuurihyvinvointityön koordinointiin ja kehittämiseen liittyvän, yhteiskunnallisesti merkittäväksi nousseen toiminnan vakiinnuttamisessa.

Työryhmäesitys kiinnittää huomiota tietoperusteiseen päätöksentekoon. Siinä on nostettu esiin kulttuuri- ja taidetoimintaa liittyvän tietopohjan laajentaminen ja yhdenmukaistaminen. Korostin lausunnossamme, että

laadullisen ja määrällisen vaikuttavuuden arvioinnin tulee perustua läpinäkyviin, mitattavaa teemaa tosiasiallisesti kuvaaviin ja tutkimuksellisesti kestäviin menettelyihin.

Tiedontuotanto tulisi syntyä toimijoiden luonnollisen toiminnan ohessa ilman raskaita ja monesti subjektiiviseen tulkintaan pohjautuvia raportointivaiheita.

Työryhmäesityksessä pohditaan Taiteen edistämiskeskuksen roolia ja sen kehittämistä. Katsomme lausunnossamme, että TAIKEn rooli on kansallisesti tärkeä ja sen tulee vaikuttaa läpi Suomen. Alueellisia osaamisyksiköitä kehitettäessä tulisi huomioida myös korkeakouluverkoston toiminta ja merkitys uuden tiedon tuottajana ja elämänikäiseen osaamiseen liittyvän täydennyskoulutuksen tarjoajana eri puolella maata. Ammattikorkeakoulut ovat TAIKEn kaltaisesti verkostoituneet vahvasti alueidensa taidekentän sekä monialaisen työelämän kanssa. Tällaisen taiteellisen ja toiminnallisen substanssiosaamisen hyödyntämisestä saadaan lisäarvo kytkettynä TAIKEn virkamiesverkoston erityisosaamiseen.

Taiteen edistämiskeskuksen ja kulttuurialan ammattikorkeakoulujen muodostaman kansallisen asiantuntijaverkon yhteistyötä voisi lisätä entisestään, mikä vahvistaisi alueellisten toimipisteiden vaikuttavuutta. Tällöin alueellisen ammatillisen toimintaympäristön tuntemus, koulutus ja osaamisen kehittämistarpeet voidaan hyödyntää tehokkaasti. Tässä voidaan hyötyä erityisesti ammattikorkeakoulujen henkilöstön korkeatasoisesta hanke- ja kehittämisosaamisesta.

 

Taide työnä

Työryhmäesityksessä kiinnitetään huomioita taiteilija-ammattiin sekä siihen liittyvään osaamiseen. Osaamistarpeiden muutos koskettaa merkittävästi jo alalla toimivia taiteilijoita. Korkeakoulut ja yksityiset toimijat laajentavat koulutustarjontaansa erilaisena maksullisena täydennyskoulutus- ja avoimena korkeakoulutarjontana. Lausuntomme tärkeimmät ja toimintakenttää vahvimmin muuttavat huomiot kohdentuvat juuri näin asioihin.

Nostin lausunnossamme esiin, että taiteilijoiden pirstaleisen toimeentulon vuoksi koulutusmaksut voivat estää tarpeelliseen täydennyskoulutukseen hakeutumista. Apurahajärjestelmää kehitettäessä tulisi huomioida, olisiko mahdollista tehdä avustusmekanismeja myös täydennyskouluttautumiseen esimerkiksi TAIKEn kautta. Täydennyskoulutustarvetta on paitsi taiteelliseen työhön liittyvissä uusissa menetelmissä myös mm. kansainvälistyvän toimintaympäristön muutokseen, liiketoimintavalmiuksiin, tekijänoikeuksiin ja tuotteistamiseen liittyvissä taidoissa.

OKM:n työryhmä esittää, että

taiteilija-apurahoja muutettaisiin taiteilijapalkaksi, jolloin taiteilijan työ tapahtuisi työsuhteisena, mikä vahvistaisi eläketurvan ja muiden työntekoon liittyvien tukiverkkojen ulottumista myös taiteilijuuteen.

Pidän tätä hyvänä kehityksenä, ja lisäsin lausuntoomme näkökulman, että selvitettäessä mahdollisuutta apurahan maksamiseen työsuhdestatuksella  tulisi samalla selvittää

mahdollisuus siirtää apuraha maksettavaksi muun toimen työnantajan kautta.

Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi osa-aikaisilla taiteilijaopettajilla, jotka siis voisivat näin saada taiteelliseen työhön kohdennetun apurahan maksetuksi työnantajaoppilaitoksen kautta. Tämä olisi nopeasti käyttöön otettavissa oleva malli ja vahvistaisi taiteen tekemisen työsuhdeluonnetta siihen liittyvien työsuhde-etuuksien, kuten työterveyshuollon, myötä.

Lausunnon lopussa otimme kantaa myös taiteen koulutusmääriin sekä työvoima- ja koulutuspoliittiseen tilastointiin. Taiteen tekemiseen liittyy olennaisena osana epätyypillinen työntekijästatus, joten taiteen kentän kehittymisen kannalta koulutusmääriä ei ole mielekästä arvioida yksinomaan työllisten kautta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana koulutuspoliittisilla toimilla on vähennetty jo huomattavasti ammattikorkeakoulusektorilla tapahtuvaa taide- ja kulttuurialan koulutusta (viimeksi 2016), mikä näkyy pienellä viiveellä kentälle siirtyvien määrässä. Ammattikorkeakoulut tuottavat oman vahvan työelämäyhteytensä kautta valmistuneille hyvät valmiudet itsensä työllistämiseen. Viime aikoina on huomattavissa vahva kehitys työllistymisessä koulutusta ja osaamista hyödyntäviin tehtäviin muille aloille. Näin ollen koulutusmääriä arvioitaessa ei tulisi missään tapauksessa käyttää mittarina ”työllistynyt omalle alalleen” -kriteeristöä. Tällaisen mittarin käyttö ei huomioi toimintaympäristön muutosta ja kentälle syntyviä uusia työnkuvia.

Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat -esitys on syntynyt prosessissa, joka on aktivoinut ja kuunnellut kenttää, siis useiden taidealan ja taidepolitiikan asiantuntijoiden työstämänä. Näin ollen se antaa erinomaisen tilannekuvan alan kehittämistarpeista.  Ministeriöiden työryhmäjulkaisut ovat vaikuttavia ja päätöksenteossa viitattuja asiakirjoja, joten uskon tämänkin julkaisun näkökulmien nousevan esiin meneillään olevissa eduskuntavaalipaneeleissa – ja toivottavasti siinä olevia teemoja huomioidaan myös tulevassa hallitusohjelmassa. Linjaukset tulevat ohjaamaan mm. Taiteen edistämiskeskuksen toimintaa ja sen roolin sekä taiteen tukijärjestelmien kehittämistä. Päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta on tärkeää, että linjaavat asiakirjat avataan julkiselle lausuntokierrokselle. Tähänkin työryhmäesitykseen jätettiin 86 lausuntoa, joten aihe ja linjauksiin vaikuttaminen koetaan taiteen toimintakentällä erittäin tärkeäksi.