16.02.2021

Miten sarjakuvataitelija elättää itsensä, ja mihin hänen on kameleonttimaisesti mukauduttava työssään? Tässä artikkelissa sarjakuvapiirtäjät Kaisa Leka ja Joni Ahonen kertovat omista työpoluistaan ja matkan varrella ilmestyneistä tilaisuuksista. Kun pätevyydestä taidekoulun todistus postista kolahtaa, niin minne sitten ovat aukeaa?

Halusin tietää, kuinka paljon sarjakuvataitelijat tienaavat ja mistä kaikesta ammattipiirtäjän työ rakentuu. Haastattelin asiasta puhelimitse sarjakuvataitelijoita Joni Ahosta ja Kaisa Lekaa. Molempien polku taiteellisen toiminnan parissa on ollut vaativa ja edellyttänyt venymistä moneen suuntaan.

 

Omille jaloilleen

Kaisa Leka (s. 1978) on porvoolainen taitelija, joka työskentelee yhdessä miehensä Christoffer Lekan kanssa. Kaisa Leka kertoo pariskunnan yhteistyön olleen alussa tiukasti rajattu: Kaisa teki sarjakuvat, Christoffer suunnitteli kannet. Nykyään roolit ovat menneet ristiin, mutta se ei haittaa kumpaakaan. Pariskunnan sarjakuvat tehdään omakustanteisesti. Kirjojen saanti kauppoihin toteutuu yhteistyössä muiden pienkustantajien kanssa. Myös vuosittain olevat tärkeät sarjakuvatapahtumat, kuten Tampere Kuplii ja Helsingin Sarjakuvafestivaalit ovat hyviä paikkoja kirjojen ja lehtien myyntityöhön.

Kaisa Leka kertoo, että hänen miehensä on erittäin hyvä kasvokkain kaupustelussa:

Siinä hommassa pitää rohkea ja ylpeä omista töistään. Kirjoista ja niiden teemoista kannattaa kertoa avoimesti eikä vaan istuskella myyntipöydän takia odotellen, että joku tulee ostoksille.

Leka kertoo perustaneensa toiminimen heti valmistuttuaan Porvoon ruotsinkielisestä käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 2001. Hän ei kuitenkaan suosittele oman yrityksen perustamista kylmiltään. Toiminimi voi haitata avustusten saantia TE-palveluista tai ainakin hankaloittaa sitä. ”Ei meidän yrittäjyysopinnoissa sovellettu lainkaan havaintoja ja esimerkkejä kulttuurialan ympäristöön. Aina vaan puhuttiin nakkikioskin perustamisesimerkeillä”, Leka naurahtaa.

Hän kuitenkin kertoo, että hänen oma yrittäjyytensä on onnistunut vuosien saatossa varsin hyvin. Leka toimii tuntiopettajana entisessä ammattikorkeakoulussaan Lahden Muotoiluinstituutissa ja opettaa graafista suunnittelua. Aiemmin hän järjesti työkseen yläkouluihin muutaman tunnin pituisia sarjistyöpajoja. Lisäksi hänen sarjakuvastrippejään on julkaistu mm. Suomen Kuvalehdessä ja eri alojen järjestö- ja ammattilehdissä.

Lekan kolmas omakustanne I am not these feet julkaistiin kesällä 2003, ja se nosti hänet valtakunnan tietoisuuteen. Päiväkirjamainen sarjakuvaromaani käsitteli Kaisa-hiiren kautta tositapahtumaa, jossa Lekan molemmat jalat amputoitiin. Kertomuksen jälkeen Leka alkoi saada myönteisiä apurahapäätöksiä. Vaikka Lekan vuositulot ovat riippuvaisia myönnetyistä avustuksista ja kirjojen myynnistä, hän kertoo elannostaan hyvinkin seesteisesti. ”Työskentelyavustukset ovat pätkittäisiä, mutta mukavasti on mennyt”, Leka sanoo.

Christoffer ja Kaisa Lekan viimeisin sarjakuvateos käsittelee sarjakuvapäiväkirjana heidän melontamatkaansa Pietarista Vienanmerelle. Russian Diaries julkaistiin kesällä 2020. Pariskunta on aiemmin kertonut pyöräilymatkoistaan vuonna 2017 julkaistussa tarinassa Imperfect. Teos voitti samana vuonna Sarjakuva-Finlandian. ”Olimme hämmentyneitä, että polkupyöräharrastajat innostuivat kirjastamme. Saimme paljon näkyvyyttä alan lehdissä, ja sellaiset urheilijatyypit, joita en ikinä olisi nähnyt signeerausjonossa tulivat vetämään hihasta”, Leka muistelee.

Aloittavalle sarjakuvantekijälle Leka suosittelee liittymistä Suomen sarjakuvaseuraan. Seura toimii aktiivisesti kotimaisen sarjakuvakulttuurin edistäjänä. Se julkaisee alan lehteä Sarjainfoa, toteuttaa erilaisia tapahtumia ja kursseja, ja sillä on aktiviinen Facebook-jäsenryhmä, josta on mahdollisuus saada apuja sarjakuvien tekoon.

 

Strippejä ja kahvikuvitusta

Joni Ahonen (s. 1989) on koulutukseltaan kuvataitelija (AMK) ja taideterapeutti. Rantasalmelta lähtöisin oleva sarjakuvapiirtäjä asuu ja työskentelee Helsingissä.

Ahosen mukaan ammattimainen sarjakuvien työstäinen alkoi hänen kohdallaan Etelä-Savon maaseutuohjelmien viestintähankkeesta. Maaseutukuriiri-hankkeessa Ahoselle tarjoutui tilaisuus toteuttaa projektin tunnukseksi valittu kuhankeittäjä. Lintu liiteli kuvitetuissa sarjakuvamainoksissa Itä-Savo-lehden liitteissä vuosina 2013–2016. Haastattelussa Ahonen kuitenkin toteaa, että projektissa piirrokset olivat tyyliltään enemmän maalattuja kuvituksia kuin sarjakuvia, koska kuvien sisältöä oli määritelty etukäteen. ”Sarjakuvien teko on paljon vapaampaa, ja niissä saan käyttää omaa mielikuvitustani”, Ahonen kiteyttää.

Yksi Ahosen unelmista sarjakuvien saralla oli päästä Kuukauden kotimaisen sarjakuvan tekijäksi Ilta-Sanomiin. Paikka on monelle tekijälle iso etappi uralla lehden laajan levikin vuoksi. Se tarjoaa uusille tekijöille erinomaisen alustan saada töitään näkyville. Molemmat, sekä Leka että Ahonen, on ovat saaneet oman kuukausiosuutensa sanomalehdessä ja allekirjoittavat sen, että työstä maksettiinkin hyvin. Ahosen YllätyShitti julkaistiin Ilta-Sanomissa lokakuussa 2017. Ahosen mukaan yhdestä sarjakuvastripistä maksettiin noin 52 euron korvaus, ja sarjakuvia julkaistiin kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa.

Marrakuussa Helsingit Sanomat kertoi, että Kuukauden kotimainen sarjakuva lopetetaan Ilta-Sanomista. Lopetuksen syynä on vuosia sarjakuvia kuratoineen toimittaja Juhana Tolvasen eläkkeelle jääminen. Näin ollen katoaa yksi tärkeä foorumi saada sarjakuvia esille.

Ahosen seuraava aluevaltaus on ollut Lekan tavoin omakustanteiden julkaiseminen. YllätyShitti ja eroottinen sarjakuvanovelli Kahvihetki näkivät seuraavana keväänä päivänvalon. Kahvihetkessä osa ruuduista on tehty kahvilla, jota Ahonen käyttää myös maalauksissaan. ”Seuraava sarjakuva on jo vireillä, ja se tulee käsittelemään omaelämäkerrallisesti eri opinahjojen vuosia. Enempää en paljasta”, Ahonen sanoo veikeästi.

Tällä hetkellä Ahonen vahvistaa video-osaamistaan Laajasalon opiston elokuvalinjalla. Samalla hän tekee tuleviin näyttelyihin teoksia ja muita tilaustöitä.

Ahonen kannustaa kaikkia nuoria tekijöitä aloittamaan joistakin pienistä projeiktista, joita voi saada esimerkiksi koulun kautta.

Myös suomalaisen sarjakuvien tekijöille ja harrastajille tarkoitettua Kvaak-foorumia Ahonen suosittelee vertaistuen ja ajankohtaisten ilmoitusten vuoksi.

Sekä Leka että Ahonen ovat saaneet tänä syksynä omalla rehellisellä elämäntarinallaan esikuvallista näkyvyyttä. Kaisa Lekan kertomus on sadun muodossa mukana  Mia Malmin ja Anja Reposen teoksessa Leijonatarinoita erityisille lapsille. Ahosen erityinen suhde taiteeseen ja naiseuteen avattiin Jarno Alastalon kirjassa Oudot tyypit. Aitous on kannattanut, ja se on tehnyt heistä varsinaisia esikuvia. Se on pääoma, johon kannattaa pyrkiä.