11.11.2019

Perheiden rakenteissa on viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon muutoksia. Perhe ei ole enää isän, äidin ja heidän biologisten lastensa muodostama ydinperhe, vaan perheen käsite on monimuotoisempi: yhä useampi perhe on uusperhe. Uusperhe voi tuoda mukanaan haasteita, mutta parhaimmillaan se on mahdollisuus, joka lujittaa vastuun ja vanhemmuuden jakamista, kohentaa lapsen ja biologisen vanhemman asemaa sekä lisää sosiaalisuutta.

Terve, turvallinen ja tasapainoinen elämä alkaa perheestä. Perhe luo alustan lapsen sosialisoitumiselle ja yhteiskunnan jäseneksi kehittymiselle. Perheen sisäinen vuorovaikutus muodostaa lapsen keskeisen kasvuympäristön ja vaikuttaa siihen, millainen yksilö hänestä kehittyy.

Lapsen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi riippuvat perheestä tai muusta lähiympäristöstä merkittävästi. Etenkin varhaislapsuudessa perhe määrittää suuren osan lapsen elämän osa-alueista: asumisesta, elinympäristöstä ja merkityksellisistä ihmissuhteista.

Uusperheitä on erilaisia

Uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa ainakin toisella tai molemmilla vanhemmilla on aikaisemmasta suhteesta lapsi tai lapsia. He ovat mukana, kun vanhemmat ovat solmimassa uutta liittoa tai muuttamassa yhteen. Kyseiset lapset ja vanhemmat muodostavat uusperheen.

Tilastoissa uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään yksi alaikäinen vain toisen puolison lapsi.

Uusperheeksi on mahdollista tulla kolmella eri tavalla: eron, leskeyden tai sellaisen tilanteen jälkeen, jossa lapsen vanhemmilla ei ole koskaan ollut parisuhdetta keskenään.

Väänäsen (2013) mukaan uusperheet voidaan jakaa kahteen eri perhetyyppiin. Ensimmäisessä pari avioituu tai vakiintuu ja hankkii yhteisiä lapsia, ja tällä tavoin muodostaa ydinperheen uusperheen sisällä. Toisessa tyypissä suhde perustuu enimmäkseen aikuisten parisuhteelle, jolloin vanhemmuus jää jakamattomaksi.

Tilastoissa uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään yksi alaikäinen vain toisen puolison lapsi. Vuonna 2014 uusperheitä oli Suomessa 52 207 kappaletta, mikä käsittää yhdeksän prosenttia kaikista lapsiperheistä.

Uusperhe tuo lapsen elämään paljon uutta

Yksi suuri etu on lapsen elämää rikastuttavat uudet ihmissuhteet. Lapsi saa uuden aikuissuhteen ja voi silloin myös kokea uudestaan perheyhteyttä.

Uusperhe on onnistunut lapsen kannalta, kun se antaa tilaa lapselle tämän muihin tärkeisiin ihmissuhteisiin. Kun lapsi määrittelee perheeseen kuuluvia henkilöitä, hän käyttää usein kriteerinä tunnesuhdetta.

Parhaimmillaan uusperhe luo lapselle kokemuksen isosta, turvallisesta lapsiyhteisöstä, jossa on mahdollista harjoitella ihmissuhdetaitoja ja ryhmässä toimimista.

Jos lapsella uusperheen perustamisvaiheessa ei ole toimivaa suhdetta etävanhempansa kanssa, voi tuleva isä- tai äitipuoli korvata lapsen puuttuvan vanhemman. Positiivinen suhde äiti- tai isäpuoleen voi hyödyttää lasta, kasvattamalla taloudellisen ja henkisen tuen määrää ja toimimalla suojaavana tekijänä lapselle. On huomioitava, että lapsi käsittelee edelleen biologisen perheensä eroa.

Uusperheen perustaminen voi rauhoittaa ja normalisoida lapsen perhetilanteen. Parhaimmillaan uusperhe luo lapselle kokemuksen isosta, turvallisesta lapsiyhteisöstä, jossa on mahdollista harjoitella ihmissuhdetaitoja ja ryhmässä toimimista.

Lasta voi parhaiten auttaa muuttuvassa elämäntilanteessa sallimalla lapsen tunteet ja antaa niille tilaa.

Uusperheestä tekee erityisen se, että lapselle tärkeimmät ihmissuhteet eivät välttämättä löydy uusperheen sisältä. Lapset päätyvät uusperheisiin usein vanhempiensa valintojen tuloksena. Perheellä voi olla takanaan pitkäkin vaihe yksinhuoltajaperheen elämää tai lapset voivat olla siirtyneet suoraan uusperheeseen esimerkiksi eron jälkeen.

Eroperheestä tuleville lapsille uusperheen perustaminen usein konkretisoi biologisten vanhempien eron. Voi olla, että lapsi alkaa oireilla vanhempien eroa vasta tässä vaiheessa, kun hän ymmärtää eron lopullisuuden. Pieni lapsi ei välttämättä osaa pukea sanoiksi vaikeita tunteita, vaan saattaa oireilla esimerkiksi päänsäryllä tai pahoinvoinnilla, vetäytymällä muiden lasten seurasta, nukkumalla levottomasti tai heräilemällä öisin ja näkemällä painajaisia.

On kuitenkin muistettava, että jokainen lapsi reagoi uusiin tilanteisiin yksilöllisesti. Lasta voi parhaiten auttaa muuttuvassa elämäntilanteessa sallimalla lapsen tunteet ja antaa niille tilaa. Tämä vaatii vahvaa aikuisuutta ja sitä, että vanhempi pystyy ottamaan vastaan kaikki uuden elämäntilanteen tuottamat tunteet, myös tuskan, surun ja vihan. On tärkeää auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan ja olla hänen kanssaan aidossa vuorovaikutuksessa.

Uusperheessä lapsille voi syntyä myös uusia sisarussuhteita

Mikäli lapsilla on täyssisaruksia, sisarussuhteet ovat olleet olemassa jo ennen kuin perheestä muodostuu uusperhe. Uusperheen myötä perheen lapsille syntyy useasti myös uusia sisarussuhteita.

Puolisisaruksilla tarkoitetaan esimerkiksi toisen vanhemman aikaisempien lapsien sisarussuhdetta uusperheeseen syntyneen yhteisen lapsen kanssa. Puolisisarusten yhteinen vanhempi on useammin äiti kuin isä. Uussisaruksiksi kutsutaan lapsen oman vanhemman uuden puolison lapsia.

Uusperheessä vanhempien tehtävä on tukea lapsia suhteissaan tasapuolisuudella, mutta samalla on myös muistettava olla erityisesti vanhempi omalle lapselleen.

Kaikki edellä mainitut sisarussuhteet ovat mahdollisia uusperheen sisällä, mutta erilaisia sisarussuhteita voi myös olla muualla asuvan vanhemman perheen kautta. Vanhempien eron merkitystä on tulkittu kahdella tapaa. On esitetty, että ero lisää sisarusten välisiä konflikteja, mutta lapsen aikuissuhteiden muuttuminen voi toisaalta taas lähentää sisarusten välisiä suhteita.

Jokainen lapsi kokee perheeseen tulevan uussisaruksen hyvin eri tavoin. Uussisarus saattaa olla kauan kaivattu sisko tai veli, kun taas joku ei koe uussisaruksen kanssa minkäänlaista läheisyyttä. Lapsi voi myös kokea uussisaruksen vain uhkana.

Sisarussuhteiden ongelmat johtuvat uusperheessä usein siitä, että lapsia kohdellaan eri tavoin. Lapsien tasapuolinen ja samalla yksilöllinen kohtelu on tärkeää. Uusperheessä vanhempien tehtävä on tukea lapsia suhteissaan tasapuolisuudella, mutta samalla on myös muistettava olla erityisesti vanhempi omalle lapselleen.

Lapsen perheen määritelmä perustuu enemmän ihmissuhteisiin kuin perherakenteisiin. Lasten uusperhe-elämän ongelmat liittyvät yleensä lapsen arkiperheeseen tai tunneperheeseen ja niiden yhteensovittamiseen.

Arkiperheellä tarkoitetaan uusperhettä ja perhe-elämän arkista tapahtumapaikkaa, kun taas tunneperhe on rakentunut toisen tason perhe, jossa on tärkeää läheiset tunnesuhteet. Nämä kaksi kyseistä perhettä ovat lapsen elämässä limittäin sekä osittain päällekkäin.

Uusperhe voi tarvita erityistä tukea

Tutkimusten mukaan uusperheiden lapsilla on todettu olevan enemmän haasteita kuin ydinperheen lapsilla joillakin elämän osa-alueilla.  Uusperhe ei itsessään vaikuta olevan riski lapsen hyvinvoinnille. On kuitenkin tilanteita, jolloin uusperhe voi tarvita erityistä tukea.

Uusperhe voi muuttaa perheen voimavaroja ja näin sen vaikutukset voivat heijastua lapsen hyvinvointiin. Lapsilla, jotka asuvat uusperheissä, on todettu olevan enemmän toverisuhdeongelmia, usein myös sosiaalisen kyvykkyyden ongelmia sekä antisosiaalista käyttäytymistä, kuin ydinperheen lapsilla.

Vaikeudet toverisuhteissa ja ylivilkkaus ovat yleisempiä uusperheiden lapsilla. Uusperheissä ja yksinhuoltajaperheissä lasten alakuloisuus on myös paljon yleisempää kuin biologisissa perheissä. Menettämisen tunteet ovat yleisiä uusperheeseen siirtyvillä lapsilla, kun he vertaavat uusperhettä vanhaan biologiseen perheeseensä.

Käyttäytymisen ja kaveripiiriin sopeutumisen ongelmat uusperheiden lapsilla voivat viitata siihen, että kokonaan uusi tilanne, perheen uusi rakenne ja uudet ihmissuhteet saattavat hämmentää lasta. Hämmennys näkyy lapsen käyttäytymisen ja sopeutumisen ongelmina. Hyvin määritellyt roolit ovat uusperheessä tärkeitä, koska epämääräiset roolit ja säännöt voivat altistaa lapsia käytösongelmille.

Lapsen iällä on merkitystä sopeutumisessa

Lapsen ikä on tärkeä tekijä uusperheeseen sopeutumisen suhteen: pienet lapset hyväksyvät vanhempiensa uuden suhteen koulu- ja murrosikäisiä helpommin. Pienet lapset voivat kuitenkin olla herkkiä tuntemaan turvattomuutta uusiin tuntemattomiin aikuisiin liittyen. He tarvitsevat ‘’vakuuttelua’’ siitä, että uusperheen myötä he saavat kodin, ruokaa ja turvaa.

Ymmärrys avioliitosta, erosta ja vanhemmuuden säilymisestä eron jälkeen vaihtelee iän myötä.

He tarvitsevat myös vakuuden siitä, että molemmat vanhemmat välittävät heistä ja haluavat viettää aikaa heidän kanssaan. Heille on tärkeää tietää, että äiti- tai isäpuoli ei vie toisen vanhemman paikkaa ja etävanhempi on edelleen aktiivisessa roolissa lasten elämässä.

Uusperheiden lapsilla on todettu olevan ongelmia vanhempisuhteissa. Uusperheessä lapsen on luotava keinoja, joilla hän pystyy pitämään yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Lapsi ikävöi muualla asuvaa vanhempaansa ja useasti toivoo vanhempien yhteen paluuta.

Lapsi voi olla huolissaan vihasta, jota vanhemmat kohdistavat toisiinsa. Silloin hän seuraa tarkasti millaista vanhempien käytös toisiaan kohtaan on. Vanhempien eron jälkeen lapsi voi syyttää itseään siitä, että vanhemmat ovat päättäneet erota. On tärkeää huomioida, ettei lapsi joudu vahingossa vanhempiensa ongelmien kuuntelijaksi erotilanteen jälkeen.

Ymmärrys avioliitosta, erosta ja vanhemmuuden säilymisestä eron jälkeen vaihtelee iän myötä. Esimerkiksi pienet lapset kuvailevat erotilannetta konkreettisesti sanoilla, lapsi voi vaikka kertoa, että joku lähti pois.

Tietoinen mielikuva kannattaa

Uusperheessä eläessäänkin lapsella on oikeus ylläpitää myönteistä mielikuvaa muualla asuvasta tai poissaolevasta vanhemmastaan. Uusperhe on onnistunut silloin, kun lapsen mielessä uusperheestä tulee positiivinen mielikuva ilman, että se uhkaa hänen suhdettaan muihin perheenjäseniinsä.

Kyse on lapsen tietoisesta mielikuvasta omasta vanhemmastaan. Mielikuvaa voi olla tukemassa ja ylläpitämässä esimerkiksi erilaiset valokuvat tai vanhemman hankkimat tavarat.

Uusperheet voivat kaivata tukea ja keinoja arkielämän vaikeisiin tilanteisiin.

Jossain tilanteissa lapsen vanhempien välit voivat olla niin kireät, että lapsi ei saa esimerkiksi viedä toiseen perheeseensä tavaroita toisesta kodistaan, jotka saattavat muistuttaa toisesta elämästä. Tämä vaikeuttaa myönteisen mielikuvan säilymistä.

Yleisesti ottaen avioerolla on todettu olevan negatiivisia vaikutuksia kiintymyssuhteeseen: ydinperheissä on tutkimusten mukaan vähemmän kiintymyssuhdeongelmia lasten ja vanhempien välillä kuin uusperheissä.

Uusperhe ja sen vaikutukset lapsiin on ajankohtainen aihe perheiden monimuotoisuuden lisääntyessä. Kaiken kaikkiaan uusperheiden elämään saattaa liittyä haasteita, mutta myös monenlaisia vahvuuksia.

Uusperheet voivat kaivata tukea ja keinoja arkielämän vaikeisiin tilanteisiin. Tulevaisuudessa olisi tärkeä kartoittaa uusperheen vaikutuksia etenkin alle kouluikäisiin, sillä tämänhetkinen tutkimustieto on painottunut lähinnä koulu- ja murrosikäisiin.

Tämä artikkeli on terveydenhoitajaopiskelijoiden kehittämistyön tuotos, joka on tehty yhteistyössä Suomen uusperheiden liiton Stepping-hankkeen kanssa. 

Lue lisää terveydenhoitajakoulutuksesta.

 

Lähteet:

Broberg, M. 2010. Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Viitattu 30.08.2019. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 52/2010. Helsinki. Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/812bed3944ba53f024a0045d830bd0ef/1568633923/application/pdf/8645129/Uusperheen%20voimavarat%20ja%20lasten%20hyvinvointi_Broberg_2010.pdf

Deutsch, R. 2013. Blended Families: What about discipline? Viitattu 30.08.2019. https://search.proquest.com/docview/1413740120?accountid=14446

Fagerlund-Jalokinos, S. & Aho, A. 2012. Uusperheiden vanhemmuus- vanhemmuuden haasteet ja vahvuudet. Terveydenhoitajalehti 4-5/2012. Helsinki. Lönnberg Painot Oy.

Kaikkien perheiden Suomi –hanke. 2019. Uusperheen kohtaaminen. Monimuotoiset perheet –verkosto. Viitattu 09.09.2019. https://monimuotoisetperheet.fi/ammattilaiset-ja-opiskelijat/kohtaaminen/uusperheen-kohtaaminen/

Kumar, K. 2017. The blended family life cycle. Viitattu 30.08.2019. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10502556.2016.1268019

Laitila, A. 2009. Uusperheen psykologiaa. Viitattu 30.08.2019. www.oppiportti.fi> Oppikirjat> Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto> Kun lääkärin keinot eivät riitä> Uusperheen terapiaa > Uusperheen psykologiaa.

Laru, S. 2014. Uusperhe – mahdollisuus uuteen iloon. Väestöliitto. Viitattu 19.9.2019. https://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/?x208942=3206575

Mannerheimin lastensuojeluliitto 2018. Vanhempien ero ja lapsen tunteet. Viitattu 09.09.2019. https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/vanhempien-ero/vanhempien-ero-ja-lapsen-tunteet/

Shui, M. 2015. Blended families and their inluence on sibling relationships and first union formation. Viitattu 30.08.2019. https://search.proquest.com/docview/1748614757/previewPDF/43B016E2BF1740EDPQ/1?accountid=14446

THL 2019. Sisarussuhteet. Viitattu 27.08.2019. https://thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/monimuotoiset-perheet/uusperhe/sisarussuhteet

Väestöliitto 2007. Perhe kannattaa -Väestöliiton perhepoliittinen ohjelma. Viitattu 06.09.2019. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/0bc564a897582668e841fb6a08c9d3f6/1568117490/application/pdf/263809/PP-ohjelma_nettiversio.pdf

Väestöliitto 2019. Uusperheet Suomessa. Viitattu 09.09.2019. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/uusperheet_suomessa/

Väänänen, R. 2013. Perheen rakenteen, dynamiikan ja arvojen merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Väitöskirja. Viitattu 30.8.2019  http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1271-8/urn_isbn_978-952-61-1271-8.pdf

Gould, J.; Fisher, N. & Bikel, D. 2013. How children experience the blended family. Viitattu 27.08.2019. https://search-proquest-com.ezproxy.turkuamk.fi/docview/1413740105