21.02.2020

Turun AMK:n yliopettaja Eeva Timonen-Kallio väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa loppuvuonna 2019. Hän tutki väitöskirjassaan lastenkotien hoito- ja kasvatustyötä ja kehitti uuden mallin laitoskasvatuksen ammatilliseen osaamiseen.

YTT, yliopettaja Eeva Timonen-Kallio kehitti tutkimuksen tuloksena laitoskasvatuksen osaamisprofiilin. Se tarjoaa konkreettisen mallin, jota voi hyödyntää sijaishuollon moniammatillisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksen tarpeisiin. Tämä malli on jo otettu käyttöön uudessa eurooppalaisessa projektissa, jossa sitä sovelletaan koulutuksen kehittämisessä.

− Kun pitkä prosessi on takana ja väitöksestä on nyt jo muutama viikko aikaa, alkaa mielessä kuplimaan iloa ja tyytyväisyyttä tehtyyn työhön. Väitöskirjan tekeminen työn ohessa vaatii vankkaa sisäistä motivaatiota ja tiettyä kunnianhimoa, itsekuria ja itsensä johtamista. Oma oppimispolkuni väitöskirjan tekemisessä on esimerkki jatkuvasta oppimisesta, Timonen-Kallio toteaa.

− Tämä on ollut hieno kansainvälisten tutkijaverkostojen inspiroima monen vuoden oppimisprosessi.

Timonen-Kallio kiittää työnantajaa ja ammattikorkeakoulua tutkimustyön tukemisesta. #ExcellenceInAction-slogania on toteutettu yhdessä tutkimusryhmävastaavien kanssa ja useissa muissa kokoonpanoissa.

Lastensuojelussa tarvitaan osaamista ja tutkittua tietoa

Suomessa on hyvä koulutustaso, mutta lastensuojelun työntekijöiden rekrytoinnissa on ongelmia. Lastensuojelutyössä pätevyysvaatimukset on tällä hetkellä määritelty väljästi eikä ole selkeää yhteistä näkemystä siitä, millaista osaamista lapsi- ja perhetyössä tulisi vaatia.

− Lastensuojelutyössä tarvitaan monialaista osaamista ja yhteistyötä.  Lastenkoteihin sijoitetuilla lapsilla on monia tarpeita, esimerkiksi psykiatrisen hoidon ja terapian tarpeita. Yhteistyössä on hyödynnettävä erilaista osaamista ja osattava tehdä työnjako selväksi, jotta lasten etu toteutuisi.

Lastenkotien työntekijöistä puolella pitää olla korkeakoulututkinto, lopulle 50 prosentille ei ole osaamisvelvoitetta. Tällä hetkellä ei tiedetä, millaisella henkilöstöllä vaativaa lastensuojeluntyötä tehdään ja tätä pitäisi ehdottomasti tutkia tarkemmin. Työntekijöiden taustalla pitää olla osaamista, tutkittua tietoa. Ajatus lastensuojelulaitosten laadusta ja toiminnasta on kulkenut hänellä mukana koko ajan opettajana toimiessa.

− Havaitessani, minkä osaamisen ja koulutuksen varassa työntekijät työtä tekevät, aihe selkeytyi. Opettajana olen ollut sen ongelman edessä, ettei opetukseen ole ollut saatavilla lastenkotityön tutkimusperusteista laitostyön sisällön, toimintatapojen ja menetelmien oppikirjoja.

Opiskelijoiden harjoitteluohjausten ja työelämän kontaktien kautta aihe alkoi muotoutua nimenomaan ammatillisen osaamisen tutkimiseen kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa kasvaneiden lasten ja nuorten auttamiseksi.

 

Hanketoiminta ja väitöstutkimus limittyivät toisiinsa

Timonen-Kallio toimi Lasten ja nuorten osallisuus -tutkimusryhmän tutkimusvastaavana. Tämä toiminta tuki vahvasti väitöstutkimuksen toteuttamista. Tutkimuksen tiedonkeruuseen hankkeissa oli mahdollista hakea kansainvälistä rahoitusta, minkä kautta sai resursseja lisää.

− Väitöskirjani on syntynyt osatutkimusten kautta. Artikkeliväitöskirjassa eri artikkelit pohjautuvat tietoon, joka on kerätty projekteissa, ne muodostuvat omista osaprojekteista, linkittyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan. Oma toimintani on hyvä esimerkki siitä, miten tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä opetustyö integroituvat toisiinsa ja tukevat toisiaan, Timonen-Kallio kertoo.

Tutkimusta ei siis tehty tutkijan kammiossa, vaan aktiivisessa toiminnassa monien sidosryhmien kanssa.

Timonen-Kallio toteaa, että tämä on malli, miten asiantuntijuus kehittyy, kun oma henkilökohtainen tutkimuskiinnostus ja tavoite on taustalla. Siinä näkyy, miten voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti tärkeisiin asioihin sekä kehittää työelämää, omaa osaamista ja ajankohtaistaa omaa opetusta.

Väitöskirjan teemoista on tehty useita opinnäytetöitä ja muutamat opiskelijat ovat myös päässeet mukaan kansanvälisiin seminaareihin. Timonen-Kallio kävi juuri Milanossa järjestetyssä kansanvälisessä tapahtumassa kolmen Master-opiskelijan kanssa esittelemässä osaamisprofiilia ja jäsentämässä opetussisältöjä. Euroopassa ei ole saatavilla omaa koulutusta lastenkotityöhön.

− Tiesin tämän, mutta silti yllätti, kuinka vähäisellä koulutuksella tätä vaativaa työtä tehdään. Siksi myös haimme yhdessä Oviedon (Espanja), Kasselin (Saksa), UNIMIB (Italia) ja MRU (Liettua) yliopistojen kanssa rahoitusta ERCCI-hankkeelle. Saimme rahoituksen, koska EU:ssa arvioitiin tämä asia niin tärkeäksi, Timonen-Kallio korostaa. ERCCI -projektissa implementoidaan ja edelleen kehitetään väitöskirjan tuloksia.

Tutkimus- ja hanketyöhön limittyi myös toimiminen valtakunnallisessa LAPE-hankkeessa Lastensuojelun sijaishuollon työryhmän puheenjohtajana. Lisäksi hän on jäsen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisessa asiantuntijaryhmässä. Timonen-Kallio toimii myös aktiivisesti varapuheenjohtajana FESET-järjestössä eurooppalaisen sosiaali- ja kasvatusalan korkeakoulutuksen kehittämiseksi.

− Tutkimusta ei siis tehty tutkijan kammiossa, vaan aktiivisessa toiminnassa monien sidosryhmien kanssa.

 

Väitöstyön mukana tulivat kansainväliset verkostot

Kaikki projektit väitöstutkimuksen taustalla olivat kansainvälisiä. Tämä on tarkoittanut kansainvälisten verkostojen rakentamista, ja se taas on innostanut väitöstyössä eteenpäin. Timonen-Kallio on luonut verkostoja ympäri maailmaa, ääripäinä Japani, Afrikan maista Swasimaa ja Botswana sekä Eurooppa.

− Kun Swasimaassa keskustelin heimopäällikön kanssa, jolla oli ihan oikea lannevaate päällä, tuli mieleen, että wow mihin olenkaan päässyt ajatuksiani testaamaan, Timonen-Kallio nauraa.

Laaja fellow-tutkija-tukijoukko on mahdollistanut hyvät kontaktit jatkotyöskentelyyn. Suomen mittakaavassa sijaishuollon tutkimusta on tehty vähän, siksi on pakko hakea tietoa kansainvälisiltä kentiltä. Esimerkiksi väitöskirjani tarkastajat tulivat Kanadasta ja Norjasta.

− Oman alan tutkijoita löytää maailmalta, ja laitoshuollon kompetenssien ja käytäntöjen tutkimisen tärkeys on ymmärretty. Maailmalle lähtiessä hämmästyy, kun huomaa kollegoiden määrän.

− Kansainvälisyys ei ole itsetarkoitus, vaan sinne on mentävä, koska siellä on samasta tutkimusalasta kiinnostuneita ja innostuneita ihmisiä. Heidän kanssaan saa jakaa omia tutkimustuloksia ja kehitellä uusia tutkimusideoita, hän innostuu.

 

Erityissosiaaliohjauskoulutus alkaa

Timonen-Kallio on suunnitellut tekevänsä tutkimustulosten pohjalta oppimateriaalia, jotta sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla olisi mahdollisuus suuntautua opinnoissaan ja uravalinnoissaan lastensuojelun laitoskasvatukseen.

Erityissosiaaliohjaukselle on tarvetta vaativan lastensuojelun lapsi- ja perhetyössä.

− Se on panokseni lastensuojelun koulutuksen kehittämiselle. Sosiaalialan opiskelijat joutuvat hakemaan tietoa englanniksi, koska suomeksi sitä ei ole saatavilla. Toki myös kansanväliseen kirjallisuuteen on opinnoissa perehdyttävä, Timonen-Kallio huomauttaa.

− Siirryin vuoden alusta Master Schooliin yliopettajan tehtäviin. Tämä siirtymä noudattaa AMK:n urapolkumallia ja tohtorintutkinto antaa selkärankaa TKI- ja tutkimusvastaavan työhön sekä omaan opetukseen.  On palkitsevaa saada ottaa uudet opit heti käyttöön, hän kiittelee.

Yhteishakuun tulee uusi erityissosiaaliohjauksen Master-koulutus, jossa on paikka ja mahdollisuus profiloida muun muassa lastensuojelun koulutusta. Erityissosiaaliohjaukselle on tarvetta vaativan lastensuojelun lapsi- ja perhetyössä. Koulutuksessa vahvistetaan erityissosiaaliohjauksen tietoperustaa sekä kehitetään lastensuojelun ammatillisia sisältöjä, moniammatillista työnjakoa ja ohjauksellisia menetelmiä.

− Siinä painotetaan asiakkaiden toimijuutta, asiakaslähtöisyyttä ja voimavarojen vahvistamista asiakkaan tarpeisiin sekä elämäntilanteeseen perustuen, Timonen-Kallio kuvaa.

 

Kehittämistyö jatkuu

Samanaikaisesti vuoden alusta perustettiin uusi SIVISOTE – Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen -tutkimusryhmä. Ryhmän tutkimusvastaavana Timonen-Kallio toteaa, että toiminnassa aukeaa uusia mahdollisuuksia työelämän kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Hän haluaa kiittää tästä mahdollisuudesta vararehtori Juhani Soinia, koulutusjohtaja Anne Isotaloa, Senior Advisor, yliopettaja Pia Ahosta ja tutkimus- ja koulutuspäälliköitä Katariina Felixsonia ja Katja Heikkistä, jotka ovat tukeneet ja sparranneet uuden tutkimusryhmän perustamisessa.

Timonen-Kallion toiveena on koota ympärilleen osaamisalasta riippumatta asiantuntijaopettajat, jotka tuntevat lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämisen omaksi sydämen asiakseen ja jotka haluavat olla mukana rakentamassa lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen ja johtamisen asiantuntijaryhmää.

− Ryhmässä kehitetään moniammatillista työtä ja palveluiden integraatiota. Toiminta koskettaa sosiaali- ja kasvatusalan, perhetyöntekijöiden, opettajien, neuvolan ja koulun terveydenhoitajien, kätilöiden ja lääkärien varhaista tukea ja yhteistyötä. Asia koskee myös niiden työtä, jotka kohtaavat lasten kaltoinkohtelua ja vanhempien jaksamattomuutta.

Lisäksi esimerkiksi palveluohjauksen digitalisoituminen on tulevaisuuden ammatillinen haaste, joka edellyttää toimintatapojen uudistamista.

 

Ammattikorkeakoulun rakenteet tukevat tutkimusta

− Työtäni on tuettu ja olen saanut kehittää osaamistani lastensuojelun asiantuntijana. Kun oma ammatillisen kehittymisen suunta ja kiinnostus on olemassa, pystyy suunnittelemaan ja paikantamaan, mihin TKI- ja opetustyössä energiansa suuntaa. Omalla kohdallani kansalliset ja kansainväliset hankkeet ovat tuoneet lisäresurssia ja boostia omaan työhöni, Timonen-Kallio myhäilee.

Tämän kokemuksen ja osaamisen pohjalta mielelläni tuen ja neuvon TKI-projekteissa ja tieteen tekemisen käytänteissä omaa tutkimustyötään aloittelevia kollegoita. Tutkimusryhmässä nähdään!

Timonen-Kallio toteaakin, että AMK:ssa voi joustavasti rakentaa työsuunnitelmansa, jossa opetus ja tutkimustoiminta kietoutuvat toisiinsa tasapainoisesti. Hän haluaa kannustaa kollegoitaan osallistumaan aktiivisesti tutkimusryhmätoimintaan, jossa pääsee kehittämään omaa asiantuntijuuttaan.

Timonen-Kallio myös painottaa verkostojen rakentamisen tärkeyttä. Kansainvälinen toimintaympäristö mahdollistaa monia opettavaisia kohtaamisia, joiden myötä uudet kollegat ja uudet näkökulmat innostavat edelleen TKI-työssä. Ja jos intoa riittää, AMK antaa tukensa ja mahdollistaa tutkimustyön jatkamisen väitöskirjaan asti.

− Nyt kaiken jälkeen, kun urakka on ohi ja väitöskirja hyväksytty, mieleeni nousee palkitsevia hetkiä ja mahtavia ahaa-elämyksiä, kun pääsin työssäni eteenpäin. Tämän kokemuksen ja osaamisen pohjalta mielelläni tuen ja neuvon TKI-projekteissa ja tieteen tekemisen käytänteissä omaa tutkimustyötään aloittelevia kollegoita. Tutkimusryhmässä nähdään!

 

 

Lisätietoja tutkimuksesta voi lukea Eeva Timonen-Kallion väitöksestä Professional residential child care practice: empirical investigations and theoretical conceptualization as social pedagogy informed expertise.

Tutustu myös työpaperiin Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus.

Lue lisää erityissosiaaliohjauksen koulutuksesta.

Lue lisätietoja ERCCI-hankkeesta.

Tutustu myös SIVISOTE – Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen – tutkimusryhmään.

Lue lisää Feset-järjestöstä.