Kasvatustieteen paradigman muutos oppimisesta ja opettamisesta on tuonut uudenlaisia haasteita opetusalan ammattilaisten työnkuvaan. Uusi opettajuus edellyttää keinoja ja työkaluja muuttuvan…
Tekijät | Authors
Turun AMK:n kätilöopiskelijat valtasivat Tyksin synnytysvuodeosaston – Uusi harjoittelumalli synnytti oppimisen iloa
Tyksin naistenklinikalle syntyi opiskelijaosasto syksyllä 2018 puolentoista kuukauden ajaksi, kun 20 Turun AMK:n kätilöopiskelijaa jalkautui harjoitteluun. Pilottijaksoa edelsi pitkä ja perusteellinen valmistautuminen yhdessä ja erikseen. Tuloksena olivat paremmat työelämävalmiudet sekä innostunutta vuorovaikutuksen kautta oppimista – puolin ja toisin. Pilotille toivotaan jatkoa, jonka muotoa opiskelijat ja henkilökunta lähtivät jo yhdessä ideoimaan.
– Uuden harjoittelumallin idea lähti liikkeelle siitä, kun me kliinisen hoitotyön opettajat ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin opetuskoordinaattori kävimme muutamien sairaanhoitopiirin henkilöiden kanssa vierailulla Tukholman Karoliinisessa yliopistosairaalassa, kertoo hoitotyön lehtori Susanna Mört.
Mört lähti tämän vierailun jälkeen viemään uutta mallia eteenpäin yhdessä lehtori Sini Elorannan kanssa naistenklinikan ylihoitaja Marjo Kauppilalle. Sairaanhoitopiirissä alettiin samaan aikaan suunnitella niin sanottuja moduulihuoneita, joita tällä hetkellä on jo muutamilla osastoilla käytössä.
– Halusimme kuitenkin toteuttaa mallin koko synnytysvuodeosastolla, ja siksi tähtäsimme heti alkuun opiskelijaosastoon. Olin nähnyt Kanadassa opettajavaihdossa hienon toisenlaisen mallin, jossa teoriaopettaja teki enemmän yhteistyötä käytännön kentän kanssa; mallin avulla tieto ja osaaminen nivottiin hienosti yhteen. Halusin yhdistää Ruotsin opiskelijaosastomallin ja Kanadassa käytetyn mallin toisiinsa innovaatiopedagogiikan hengessä. Siksi pyysin, että saisin mukaani projektiin Henna Vuorirannan, joka on kätilötyön opettaja, Mört kertoo.
Marjo Kauppila innostui asiasta. Toteutettavaan pilottiin valittiin synnytysvuodeosasto 4, koska sen tilat ovat hieman muita osastoja väljemmät, ja 20 kätilöopiskelijaa saataisiin näin mahtumaan osaston toimintaan. Yhdessä Kauppilan ja osaston henkilökunnan kanssa Mört ja Vuoriranta suunnittelivat, miten opetuksen ja käytännön yhtälö saataisiin toimimaan uudessa harjoittelumallissa. Yksi esimerkki yhtälön toteuttamiseksi oli opiskelijoiden ja henkilökunnan simulaatioiden tuominen täysin autenttiseen ympäristöön osaksi harjoittelua.
Tähtäimessä paremmat työelämävalmiudet
Uuden toimintamallin tavoitteena olivat valmistuneiden paremmat tulevaisuuden työelämävalmiudet. Aiemminkin opiskelijoiden ohjaaminen naistenklinikalla oli toiminut hyvin, mutta työelämän tarpeet ja työelämässä vaadittava osaaminen muuttuvat. Asiaosaamisen lisäksi tarvitaan etenkin sote-uudistuksen myötä asiakaslähtöistä ajattelua, luovuutta, yhteistyötaitoja sekä erilaisuuden ja epävarmuuden sietokykyä. Samalla haluttiin tukea opiskelijan siirtymistä opiskelijan roolista terveydenhuollon ammattilaisen rooliin.
– Totta kai muutosta alkuun myös vastustettiin ja kyseenalaistettiin osastolla. Henkilökunnan mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia: Miten riitän ohjaajana? Riittääkö faktatieto? Ammatin oppii paljon tekemällä, jäävätkö nyt kokeneen kätilön mallit ja vinkit jakamatta opiskelijoille? Mutta yhteisen arvotyöskentelyn, valmistautumisen ja useiden infotilaisuuksien kautta moni innostui uuden mallin tuomista mahdollisuuksista, kertoo osastonhoitaja Anne Murtojärvi.
Iso ajattelutavan muutos tapahtui myös silloin, kun Katri Manninen Karoliinisesta yliopistosairaalasta tuli opettamaan koko henkilökunnalle harjoittelumallin teoreettisen pohjan pedagogisesta näkökulmasta. Manninen on toiminut Karoliinisessa sairaalassa infektio-osastolla sairaanhoitajana (utvecklingssjuksköterska) sekä kliinisenä opettajana opiskelijaosaston alusta asti. Hän on ollut koko alkuperäisidean kehittäjänä ja tutkinut aihetta myös väitöskirjassaan.
– Oli todella tärkeää, että koko henkilökunta oli tietoinen opiskelijaosaston ideologisesta taustasta, teoriapohjasta ja tavoitteista, eivät vain ne, jotka olivat siinä mukana, apulaisosastonhoitaja Maija Hallamurto sanoo.
– Iso sopeutumisen paikka henkilökunnalle oli siinä, että kun he halusivat tarkkoja vastauksia joihinkin kysymyksiin, niitä ei vielä voitu tarjota. Oli hyväksyttävä, että kaikkia vastauksia ei vielä ole, kokeillaan ja tehdään korjausliikkeitä tarpeen mukaan, Anne Murtojärvi kertoo.
Henkilökuntaa mietitytti muun muassa, miten opiskelijat osaavat ennakoida tulevia tapahtumia ja muutoksia synnyttäneistä äideistä ja vauvoista, ja miten he reagoivat yllättävissä tilanteissa. Toisinaan on potilaita, joilla on monia sairauksia, ja tällöin hoitotyö on haasteellista kokeneellekin kätilölle.
Perässä kulkijasta edellä menijäksi
Aiemmin harjoittelussa oli vain muutama kätilöopiskelija kerrallaan. Edettiin enemmän mallioppimisen kautta yhdessä tekemiseen, ja sitten vasta itsenäiseen tekemiseen.
Uudessa mallissa opiskelijaosaston tavoitteena oli tukea opiskelijoiden syvällisempää oppimista – oman potilaan hoitoprosessi tuo mukanaan isompien kokonaisuuksien oppimisen, jossa potilas on aktiivinen osapuoli. Opiskelija on itse vastuussa oppimisestaan ja potilaistaan. Hän kuuluu työyhteisöön, ja sitä kautta hänellä on velvollisuus ja mahdollisuus osallistua myös muuhun osaston toimintaan kuin potilaiden hoitoon.
– Veimme autenttisuuden niin pitkälle kuin ikinä pystyimme: opiskelijat suunnittelivat työvuorot, jakoivat potilaat, huolehtivat siirtopuhelimesta, soittivat itse lääkärille, kun tilanne niin vaati. Silloin ohjaaja ei tee ajatustyötä opiskelijan puolesta, Susanna Mört havainnollistaa.
Vastuuta omasta oppimisesta opiskelijaryhmä saikin jo ennen harjoittelun alkamista, kun synnytysvuodeosastolta annettiin heille laaja perehtymisaineisto.
– Motivaatio opiskella perehtymisaineisto ennen harjoittelua oli koko ryhmällä todella suuri. Siinä tuli myös ryhmäpainetta, kun ajatteli, että pitää osata nämä asiat siinä opiskelukavereiden ja henkilökunnan edessä, kertoo kätilöopiskelija Johanna Tähkäpää.
…ja potilaan kuuntelijaksi
– Opiskelijan oppimisessa haluttiin vahvistaa potilaan roolia ja osallistumista: potilas on oman tilanteensa asiantuntija, jolta opiskelija voi oppia. Merkityksellinen oppiminen tapahtuu kohtaamisten kautta. Opiskelijalla on myös aikaa potilaalle. Potilaan osallistamisen taustalla on sote-uudistuksessakin korostuva asiakaslähtöisyys, Henna Vuoriranta sanoo.
Kätilön potilaana ja asiakkaana on koko perhe. Pilottijakson aikana opiskelijaosastolla mukana olleilta perheiltä tulikin positiivista palautetta opiskelijoiden läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutuksen lisääntyminen – monella tasolla – oli itse asiassa yksi koko opiskelijaosaston keskeisistä tuloksista.
Oppimista keskustelun ja reflektion kautta
Opiskelijaosastossa toteutuvaan harjoitteluun sisältyy keskeisesti opiskelijoiden oman toiminnan reflektoiminen ja sen kautta oppiminen. Joka vuoron aluksi ja lopuksi käytiin keskustelu vuoroon liittyvistä asioista.
– Aluksi olimme suunnitelleet yhteisiä keskustelupalavereja joka perjantaille. Pian todettiin, että oli paljon asioita, joiden kanssa ei voinut odottaa perjantaihin. Lisäsimme päivittäisiä keskusteluja, joissa myös kehitettiin harjoitteluun liittyviä käytäntöjä. Lisäksi perjantaisin pidettiin isompi reflektointikeskustelu, Anne Murtojärvi kertoo.
Yhteisen suunnittelun tuloksena sovittiin myös, että Mört ja Vuoriranta olivat osastolla paikalla maanantaisin ja perjantaisin. Opettajat olivat sekä opiskelijoiden että ohjaajien tukena. Mahdollisia ongelmatilanteita osastolla pystyttiin ratkaisemaan nopeasti, kun opettaja oli säännöllisesti osastolla. Opettaja oli tukena myös osaamisen analysoinnissa ja arvioinnissa.
Opiskelijat saivat tukea myös toisiltaan ja jakoivat osaamista keskenään.
– Opiskelijoiden välinen tiivis yhteistyö oli hyödyllistä. Autettiin toisia ja opittiin toisilta. Keneltä tahansa uskalsi kysyä, muilta opiskelijoilta tai henkilökunnalta, koska osastolla oli salliva yhdessä oppimisen ilmapiiri. Energiaa jäi oppimiseen kun ei tarvinnut jännittää! Ohjaajat olivat myös omistautuneita ohjaamaan ja haastamaan meitä kysymyksillä, kertovat Johanna Tähkäpää ja Milla Ranne.
Lisäksi opiskelijat pitivät oppimispäiväkirjaa koko ajalta.
Opiskelija Johanna Tähkäpää tekee vauvalle hoitotoimenpiteitä, opiskelijavastaava Anni Uusitupa seuraa tilannetta.
Ohjaaja opiskelijan tukena, tiimi ohjaajan tukena
Harjoittelun ohjaajan rooli muuttui ratkaisevasti. Kun opiskelijan kuuluu ottaa vastuuta omasta oppimisestaan, hänelle annetaan aikaa miettiä, mitä, missä, milloin ja miksi. Ohjaaja on tukena ja auttaa, kun on sen aika.
– Toisinaan oli vaikea pitää suunsa kiinni ja muistaa, että opiskelijalle ei tarvitse opettaa kaikkea mitä itse on koko työelämänsä aikana oppinut, opiskelijavastaava Anni Uusitupa naurahtaa.
Ohjaajan tehtävänä on myös luoda opiskelijalle asteittain vaativampia haasteita sekä valvoa työskentelyä potilasturvallisuuden takaamiseksi.
– Ohjaajalle oli haastavaa, kun saman vuoron aikana oli kolmekin eri opiskelijaa, eikä tiennyt kunkin harjoittelijan vahvuuksia. Kuuden viikon jakso oli aika rankka, mutta emme vaihtaisi kokemusta pois. Ohjaajat eivät olleet yksin ohjauksen kanssa, vaan koko tiimi tuki ohjaustyötä. Tässä olivat tukena reflektiokeskustelut, Uusitupa jatkaa.
Tieto ja osaaminen yhdistyvät
– Opettajan näkökulmasta opiskelijaosasto on äärimmäisen hyödyllinen. Opettaja tulee tietoiseksi nykyisistä käytännön tavoista ja hoidosta, ja saa sitä kautta työelämälähtöisyyttä opetukseen, Susanna Mört toteaa.
– Tässä tapahtuu tiedon ja osaamisen yhdistäminen, ja samalla AMK:n ja klinikan yhteistyö lisääntyy. Olemme mukana osaston toiminnan kehittämisessä: opiskelijaosastolla olleiden opiskelijoiden opinnäytetöitä voidaan kiinnittää osaston toivomiin aiheisiin, Henna Vuoriranta luettelee hyötyjä AMK:n näkökulmasta.
Mitä tarkoittaa potilaslähtöisyys?
Synnytysvuodeosaston näkökulmasta yksi näkyvä hyöty oli toimintatapojen yhtenäistäminen. Harjoittelijoiden toiminnan kautta tuli esille, että toimintatavoissa oli eroavaisuuksia. Parhaita käytänteitä haettiin keskustelujen kautta.
– Myös osaston filosofia ja eettiset arvot puntaroitiin käytännön tasolla – mitä tarkoitamme esimerkiksi potilaslähtöisyydellä tai turvallisuudella, tai hoidon jatkuvuudella? Mitä tämä tarkoittaa opiskelijan näkökulmasta? On tärkeää, että kaikki puhuvat samaa kieltä, Marjo Kauppila selventää.
Toiveissa pilotin jatko
Kaikki osapuolet toivovat, että pilotti saisi jatkoa, ainakin jossain muodossa. Kun jatkosuunnitelmat tulevat puheeksi, parannusideoita alkaa nopeasti tulla – niin haastateltavilta opiskelijoilta kuin henkilökunnaltakin. Selvästi huomaa, että keskustelua ja yhdessä ideointia on harjoiteltu viime aikoina tiiviisti.
– Ehkä 15 harjoittelijaa voisi olla sopiva määrä kerralla, silloin tulisi myös opiskelijalle realistisempi kuva käytännön tekemisestä.
– Jos ensimmäiset viikot oltaisiin pareittain, ja sen jälkeen jatkettaisiin kukin omillaan. Se nopeuttaisi työhön kiinni pääsemistä.
– Ehkä nimetyt ohjaajat voisi jatkossa olla parempi ratkaisu, niin ohjaaja tietäisi, mitä juuri tämä opiskelija osaa.
Opiskelijaosaston jatko on kiinni muun muassa siitä, saako opettaja tarvittavat resurssit. Myös Tyksin osalta jatko vaatii päätöksiä. Seuraava kätilöryhmä tulee puolentoista vuoden päästä, joten kyseeseen voisi tulla joku muukin osasto. Moduulimuotoisia, koko osastoa suppeampia harjoitteluja onkin ollut eri osastoilla, ja niistäkin on saatu hyviä kokemuksia.
Kätilöopiskelija Johanna Tähkäpää pitelee vauvaa kun opiskelijavastaava Anni Uusitupa desinfioi hoitoalustaa.
Simulaatiot osana harjoittelua
– Oli hienoa, että saimme yhdistettyä tähän opiskelijaosaston pilottijaksoon simulaatiot, jotka toimivat samalla myös täydennyskoulutuksena synnytysvuodeosaston hoitohenkilökunnalle, iloitsee osastonhoitaja Anne Murtojärvi.
Simulaatioharjoitukset eivät olleet ”sattumanvaraisia” harjoituksia, vaan perustuivat opiskelijaosaston viikkotavoitteisiin.
– Lisäksi suunnittelussa oli huomioitu, että simuloitavissa tilanteissa oli sekä opiskelijoille että henkilökunnalle sopivia aiheita; osallistujina oli sekä uran alkuvaiheessa olevia että pitkään alalla toimineita konkareita, Mört kertoo.
– Mietimme tarkkaan, mitä tilanteita simulaatioihin kannattaa ottaa. Tilanteet eivät saisi olla liian vaikeita opiskelijoille, mutta niissä piti olla jotain haastetta tai uutta tietoa myös henkilökunnalle. Esimerkkeinä simulaatioista voisi mainita vaikkapa imetysohjausharjoituksen, jossa oli oikea potilas, kotiutumassa oleva äiti ja vauva. Lisähaastetta simulaatioon toi harjoituksen päätteeksi toteutettu evakuointiharjoitus, jossa henkilökuntakin joutui miettimään, miten erilaisten potilaiden kanssa menetellään, Henna Vuoriranta kertoo.
Simulaatiot oli viety parhaalle mahdolliselle autenttiselle tasolle: aidot vapaaehtoiset potilaat potilaina, aidossa ympäristössä. Opiskelijoille simulaatiot antoivat tärkeän tilaisuuden kerrata jo opittua ja harjoitella taitoja erilaisissa tilanteissa.
– Henkilöstö sai simulaatioista uutta tutkimustietoa, ja samalla ne toimivat harvinaisempien tapahtumien ja opiskelijan ohjaamisen harjoitteluna. Oli myös avartavaa huomata kollegoiden toimintatapoja ja ajatuksia, Murtojärvi kertoo.
Samalla simulaatiot tekivät myös asiakkaille näkyväksi ja tutuksi nykyistä kätilökoulutusta.
Kuvat: Heta Laiho
Lisätietoa aiheesta:
Katri Mannisen väitös: Experiencing authenticity – The core of student learning in clinical practice
Kätilöopiskelijat järjestävät perhevalmennuksia
Oivaltavaa harjoittelua moniammatillisessa ryhmässä
Kätilökoulutus 200 vuotta: Suomi maailman kärkeä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisessä
Kliinisen hoitotyön opettajien kotisivut
Innovaatiopedagogiikka – mitä se tarkoittaa?
Keskustele innovaatiopedagogiikasta Talk Innopeda-lehdessä:
Innopeda – tavoitteena laadukkaampi oppiminen
