Oivaltavaa harjoittelua moniammatillisessa ryhmässä

Sairaanhoitaja ja lääkäri tutkivat potilasta ja alan opiskelijat seuraavat toimenpidettä sivusta? – Päinvastoin, sairaanhoitaja- ja lääkäriopiskelijat hoitavat potilasta ohjaajien tuella. Tätä on Opiskelijamoduuli-mallin harjoittelu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Vuoden kestänyttä pilotointia jatketaan ja moniammatillista harjoittelua kehitetään.

Opiskelijamoduulia pilotoitiin vuonna 2017 yhdeksässä VSSHPn yksikössä.

– Turun AMK:n ja Yrkeshögskolan Novian terveysalan sekä Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat ottivat harjoittelussa vastuuta omasta ja vertaisen oppimisesta sekä potilaan hoidosta ohjaajan tuella, Merja Nummelin kertoo.

Turun AMK:n ja Yrkeshögskolan Novian sekä VSSHP:n kliinisen hoitotyön opettajat ovat yhteistyössä yksiköiden esimiesten, opiskelijavastaavien ja henkilöstön kanssa suunnitelleet opiskelijamoduulin jalkautusta yksikkökohtaisesti. Pilotti kuuluu Opiskelun harjoittelun kehittäminen -hankkeeseen (OPIHAKE), jonka projektipäällikkönä toimii Merja Nummelin.

Suunnitelmallista harjoittelua

Opiskelijamoduuli-harjoittelu alkaa kunnon perehdyttämisellä ensimmäisenä päivänä. Perehdytyspäivän aikana opiskelijat suunnittelevat yhdessä työvuorot annettujen raamien mukaan. Heitä on kaksi jokaisessa vuorossa, mutta työparit vaihtuvat. Näin he tottuvat erilaisiin työtovereihin jo harjoitteluaikana.

Opiskelijat tekevät itse omat työvuorolistansa. He tekevät arkiaikoina kaksi- tai kolmivuorotyötä, joskus myös viikonloppuvuoroja. Jos joku sairastuu, he sopivat keskenään korvaavan työntekijän.

– Opiskelijat hakevat kliinistä osaamista, mutta oppivat varkain myös työelämätaitoja. Kun he opiskeluaikana ottavat vastuuta, he ovat valmiimpia työelämään tullessaan, koulutusjohtaja Anne Isotalo toteaa.

Vastuuta ottamalla opit.

Opiskelijat suhtautuvat potilaaseen eri tavalla, kun heillä on aikaa keskittyä yhteen potilaaseen. He ottavat oikeasti vastuuta hoitaessaan potilasta yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa. Ohjaajat neuvovat tarvittaessa taustalla, mitä kuuluu tehdä. Aina lähdetään potilaan tarpeista.

– Opiskelijalla on myös aikaa hakea tapauskohtaista tietoa eri lähteistä ja keskustella siitä ohjaajan kanssa. Näin hän rakentaa tietoperustaa, jota hän voi soveltaa erilaisissa potilastapauksissa. Myös potilas voi opettaa opiskelijaa kertomalla sairaudestaan, Susanne Walls ja Seija Lohisto kertovat. He ovat osaston lähiesimiehinä suunnitelleet ja koordinoineet uuden opiskelijaohjausmallin käyttöönottoa moniammatillisessa ryhmässä.

– Hoitotilanteessa tulisikin ottaa potilas mukaan keskusteluun ja sairautensa hoitoon, käydä dialogista keskustelua ja antaa tapauskohtainen hoitoa, Isotalo huomauttaa.

Työelämätaitoihin kuuluu palautteenanto ja vastaanotto.

Nummelin mainitsee, että pilotoinnissa kehitetään myös työelämätaitoihin kuuluvaa palautekulttuuria positiivisesti ja rakentavasti. Palautteen antoa ja vastaanottoa tulee runsaasti niin opiskelijoilla kuin ohjaajillakin.

– Palautteessa reflektoidaan opiskelijan ja ohjaajan välillä, keskustellaan potilaan hoidosta sekä opiskelijan tarpeista kuten esimerkiksi ohjaajan tuesta. Monesti opiskelija osaa perushoidon, mutta toimenpiteessä hän pyytää ohjaajalta tukea. Harjoittelun loppuvaiheessa hän osaa toimia itsenäisemmin, Nummelin toteaa.

Työelämätaitoihin kuuluvaa palautekulttuuria kehitetään positiivisesti ja rakentavasti.

Opiskelijan pitää osata tunnistaa omat rajansa, ottaa vastuuta siinäkin. Yleensä opiskelijat tietävät kykynsä, varsinkin vertaistuen avulla.

– Palautteeseen kuuluvat päivittäiset reflektiokeskustelut, väliarviointi ja loppuarviointi. Väliarvioinnin yhteydessä tehdään myös vertaisarviointi, jolloin opiskelijat antavat toisilleen osaamisen tunnustusta ja kehittämiskohteita, Nummelin jatkaa.

– Opiskelijat ja ohjaajat tekevät arviointia koko ajan ja päivän päätteeksi arviot kirjataan reissuvihkoon. Reissuvihko on työläs, mutta hyvä tapa toimia. Siihen voi aina palata ja palaute jalostuu, kun asiaa ymmärtää enemmän. Oppiminen ja osaaminen vahvistuvat, Walls ja Lohisto kertovat.

Vastuuohjaaja käy tavoitekeskustelut opiskelijan kanssa ja hän antaa väli- ja loppuarvioinnin. Lähiohjaajat antavat päivittäisen palautteen, lisäksi he voivat keskustella vastuuohjaajan kanssa. Opettaja on mukana vain, jos tulee hankala tilanne, mutta tähän mennessä se ei ole ollut tarpeen.

Ohjaajan on luotettava opiskelijaan

Ohjaajan on uskallettava antaa ohjat opiskelijalle. Hänen on muutettava ajatusmaailmaansa käsittääkseen, että opiskelija hoitaa potilasta. Ohjausta pitää tehdä opiskelijan ehdoilla.

– Ohjaajan on luotettava opiskelijaan ja mentävä opiskelijan ehdoilla huomioiden opiskelijan tavoite ja osaaminen. Hänen tulee antaa tilaa opiskelijalle, ristittävä omat kätensä selän taakse, Walls naurahtaa.

– Opiskelijat voivat olla keskenään eri vaiheissa opintoja. Valmistumassa olevat opiskelijat ohjaavat myöhemmin opiskelun aloittaneita esimerkiksi näyttäen, miten jokin työ tehdään. Samalla he saavat arvokasta ohjauskokemusta. Toiseen rooliin astuminen ei käy yhdessä yössä, siihen pitää myös valmentautua, Lohisto huomauttaa.

Työelämäharjoittelun kehittäminen

Pilottia halutaan jatkaa ja kehittää. Sekä opiskelijoiden että vastuuohjaajien määrää halutaan lisätä. Valtakunnallisella tasolla yhdistetään käsitteitä.

– Opiskelijat tuovat työntekijöille uusia asioita ja he ovat osa työyhteisöä. Heidän kysymyksensä saavat ohjaajan kyseenalaistamaan toimintatapoja ja miettimään uusia käytäntöjä.

– Vaihtuvien ohjaajien kanssa pitää toimia eri tavalla. Opiskelijat toisinaan ihmettelevät, miksi asioita tehdään eri tavalla. Samaan lopputulokseen voi päästä eri teitä, kuitenkaan tinkimättä aseptiikasta. Opiskelijalla pitää olla tilannesilmää, se kehittää ammatti-identiteettiä.

Työelämälähtöinen harjoittelu vastaa työelämän vaatimuksiin.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri toimii opiskelijoiden oppimisympäristönä. Kliinisten opettajien ja VSSHP:n henkilöstön yhteistyöllä kehitetään opiskelijoiden harjoittelua.

Työelämälähtöisellä harjoittelulla varmistetaan, että koulutus vastaa työelämän vaatimuksia. Työelämäläheisyydessä painotetaan, että koulutuksen tehtävänä on myös arvioida ja jopa kyseenalaistaa työelämän toimintamalleja ja kehittää ja uudistaa niitä aktiivisesti. Harjoittelun avulla voidaan kehittää myös terveyspalveluja.

 

Lue harjoittelun kehittämisestä myös Kliiniset hoitotyön opettajat -blogista.

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php