02.10.2018

21.9. esiteltiin korkeakoulujen johdolle alustava suunnitelma korkeakoulujen uudeksi rahoitusmalliksi. Sillä halutaan vahvistaa korkeakoulujen toimintaa niin sanotun korkeakouluvision suuntaan.

Vision tavoitteena on

• nostaa suomalaisten korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrää yli 50 prosenttiin ikäluokasta
• nopeuttaa opiskeluja ja
• vahvistaa korkeakoulujen tarjoamia jatkuvan oppimisen palveluita.

Asiasta tullaan käymään julkista keskustelua syksyn mittaan, ja tarkoituksena on, että uudesta mallista saataisiin tehtyä päätökset vielä tämän hallituskauden aikana.

Esityksen mukaan sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen rahoitusmallin peruslogiikka pysyy nykyisen kaltaisena. Malli on edelleen sataprosenttisesti tulossidonnainen nollasummapeli. Korkeakoulun rahoitus määräytyy mittaritulosten perusteella prosenttiosuutena valtion budjetissa päätetystä kokonaiskehyksestä.

Tavoiteajassa valmistuminen keskeiseksi

Suurin yksittäinen muutos on, että nykyinen 55 opintopisteen mittari on poistumassa kokonaan. Viime vuodet korkeakoulujen rahoitus on ollut osittain riippuvaista siitä, miten suuri määrä opiskelijoita on suorittanut vähintään tuon opintopistetuoton. Mittari korvataan ennen kaikkea lisäämällä tutkintotuoton osuutta ja tuomalla tähän mittariin sisälle erilaisia painotuskertoimia.

Tutkintojen painotuskertoimia tulisivat olemaan

• alakohtaisuus
• tavoiteaika ja
• toisen tutkinnon suorittaminen.

Alakohtaisuudessa kaikki tutkinnot määritellään yhteen kolmesta korista niiden arvioidun kalleuden perusteella. Pääosa tutkinnoista, ammattikorkeakouluissa noin 72 prosenttia, toteutuu kertoimella 1. Tällaisia tutkintoja olisivat esimerkiksi liiketoiminnan, tietotekniikan, sosiaalialan, sairaanhoitajan ja tuotantotalouden tutkinnot.

Noin neljäsosa tutkinnoista saisi kertoimen 1,75. Tähän kategoriaan kuuluisi suurin osa tekniikan tutkinnoista sekä sosiaali- ja terveysalan kalliita tutkintoja. 3 prosenttia tutkinnoista saisi kertoimen 3. Tämä ryhmä koostuisi ennen kaikkea taide- ja kulttuurialan tutkinnoista.

Tutkintojen suorittamisen tavoiteaika olisi keskeinen tapa korvata aiemmin mainittu 55 opintopisteen mittari. Asetuksessa määritellyssä tavoiteajassa suoritettuja tutkintoja painotetaan kertoimella 1,5. Enintään 6 kuukautta pitkäksi menneitä tutkintoja painotettaisiin kertoimella 1,4, seuraavan 6 kuukauden aikana suoritettuja kertoimella 1,2 ja loppuja kertoimella 1.

Toisen tutkinnon kertoimella tarkoitetaan tilannetta, jossa opiskelijalla on jo ennestään saman tasoinen korkeakoulututkinto. Tällöin uudesta tutkinnosta saisi vain 50 prosenttia siitä muuten maksettavasta summasta.

Jatkuva oppiminen ja strategiarahoitus korostuvat

Suuri muutos mittaristossa olisi jatkuvan oppimisen korostuminen rahoitusmallissa. Käytännössä sillä tarkoitetaan erilaisia täydennys- ja muuntokoulutuksia, joilla ammattilaiset voivat pitää huolta ammattitaitonsa kehittymisestä muuttuvissa työtehtävissä.

Vaihdot ovat nykypäivänä niin erottamaton osa korkeakoulujen toimintaa, etten usko rahoitusmuutoksen tähän perustoimintaan vaikuttavan.

Mallista on suunniteltu poistettavaksi erillisinä mittareina opiskelijoiden ja henkilöstön kansainväliset liikkuvuusmittarit. Jatkossa kansainvälisyys on tarkoitus huomioida strategiarahoituksessa. Tämä on herättänyt huolta opiskelijoiden keskuudessa siitä, tuleeko jatkossakin olemaan vaihtomahdollisuuksia tarjolla. Vaihdot ovat kuitenkin nykypäivänä niin erottamaton osa korkeakoulujen toimintaa, etten usko rahoitusmuutoksen tähän perustoimintaan vaikuttavan.

Onko tärkeämpää suunnata strategiarahoitusta Varsinais-Suomen kaltaiselle kasvavalle alueelle vai taantuvalle alueelle luomaan uutta osaamista?

Selkeä muutos on edelleen strategiarahoituksen osuuden kasvattaminen 5 prosentista 8 prosenttiin. Strategiarahoituksen ongelmana on sen läpinäkyvyys. Kun muut mittarit ovat selkeästi keskenään vertailtavissa, perustuu strategiarahoitus vaikeammin vertailtaviin asioihin. Onko esimerkiksi tärkeämpää suunnata strategiarahoitusta Varsinais-Suomen kaltaiselle kasvavalle alueelle tukemaan sen kehitystarpeita vai taantuvalle alueelle luomaan uutta osaamista kehityssuunnan kääntämiseksi?

Jatkuvuus ja rahoituskehyksen suuruus yksittäisiä mittareita tärkeämpää

Iso kysymys on, ohjaako uusi rahoitusmalli haluttuun suuntaan. Mittarit palkitsevat aiempaa enemmän tutkintojen nopeasta suorittamisesta ja tutkinnon jälkeisten oppimismahdollisuuksien tuottamisesta. Molempien toimenpiteiden pitäisi vapauttaa opiskelupaikkoja perustutkinnoista nuoremmille hakijoille ja siten tukea tavoitetta saada puolelle ikäluokasta korkeakoulututkinto. Tämä kuitenkin vaatii tuekseen sen, että korkeakoulut pitävät perustutkintotarjontansa vähintään nykyisen laajuisena, eivätkä ala siirtää painopistettään liikaa täydennyskoulutuksen puolelle.

Todennäköisesti uusi laskentamalli toimii siinä missä nykyinenkin. Toimialalla, jonka tuotantoprosessit kestävä joka tapauksessa vuosia, tärkeintä on rahoituksen ennakoitavuus ja jatkuvuus. Vaikka mittareita onkin paljon, on suurten muutosten tekeminen vaikeaa, kun rahat tulevat vasta suoritusten jälkeen. Näin ollen pystymme varsin hyvin arvioimaan rahoituksen kehittymistä ja suuntaamaan toimintamme painopistettä alueella hyödyllisiin tehtäviin.

Toimialalla, jonka tuotantoprosessit kestävä vuosia, tärkeintä on rahoituksen ennakoitavuus ja jatkuvuus.

Yksittäisiä mittareita tärkeämmäksi ohjauskeinoksi tulee nousemaan rahoituskehyksen suuruus. Koulutusmyönteisenä henkilönä täytyy uskoa, että päättäjämme uskovat jatkossakin siihen, että köyhän pohjoisen maan ainoa kilpailuvaltti on maailman parhaalla tasolla oleva osaaminen, jonka ylläpitoon on syytä investoida riittävästi. Jos me emme pystyisi joskus tulevaisuudessa kilpailemaan osaamisella, millä me sitten pitäisimme huolen yhteisestä hyvinvoinnistamme?