Siirry sisältöön Siiry hakuun

Innovaatioiden suojaamisen osaamistasoa nostettava

23.02.2021

Yritysten, korkeakoulujen ja muiden tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä on tiivistettävä ja innovaatioihin liittyvää osaamista vahvistettava – eikä vain teknistä, vaan myös aineettomien oikeuksien hallintaan ja käyttöön liittyvää osaamista. Tätä on perinteisesti pidetty enemmän pohjoisamerikkalaisena osaamisena, mutta viime vuosina esimerkiksi Kiina on investoinut merkittävästi aineettomien oikeuksiin liittyvän osaamisensa ja organisaatioidensa vahvistamiseen. Suomessakin on oltava hereillä.

Suomi tarvitsee lisää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) tekeviä yrityksiä, mutta myös osaamisen ja tulosten suojaamista. Fyysisten investointien rinnalla aineettoman omaisuuden merkitys yrityksille on kasvanut.

Suomella on nyt uusi kansallinen TKI-tiekartta. Tiekartan rinnalle odotellaan myös kansallista aineettomien oikeuksien eli immateriaalioikeuksien (Intellectual Property, IP) strategiaa. Muutamat merkittävät suomalaiset yritykset ovat nostaneet esiin, että tavoitteena tulee olla nykyaikainen ja kunnianhimoinen IP-strategia, jotta Suomi voisi kehittyä globaalisti johtavaksi innovaatio- ja kokeiluympäristöksi. Ei vain suurten vaan kaikenkokoisten yritysten on onnistuttava keksintöjensä kehittämisessä tuotteiksi ja palveluiksi.

Sanana innovaatio on melko kulunut ja myös paljon väärinkäytetty. Nyt innovaatioihin liittyville termeille on olemassa ISO-standardit. ISO 56000 -standardin mukaan innovaatiolla tarkoitetaan jotain uutta, joka tuo lisäarvoa. Tämä voi olla tuote, palvelu, liiketoimintamalli tai organisaatio. Lisäarvo ei välttämättä ole taloudellista, se voi olla myös esimerkiksi sosiaalista tai ympäristöä hyödyttävää.

Pk-yrityksille IPR-asiat vieraita

Yhä merkittävämpi osa yritysten liiketoiminnasta perustuu kykyyn hyödyntää innovaatioita – ja suojata niitä. Immateriaalioikeuksin suojaaminen (Intellectual Property Rights, IPR) koetaan kyllä pienissä ja keskisuurissa (pk) yrityksissä tärkeäksi, mutta osaamista on liian vähän.

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) tekemän selvityksen mukaan suurin este aineettoman omaisuuden oikeuksien rekisteröinnille pk-sektorin yrityksissä on tiedon puute siitä, mitä aineeton omaisuus on ja mitä etua siitä voi olla liiketoiminnalle.

Hyväkään insinööriosaaminen ei yksin riitä. Paljon on puhuttu myynti-, markkinointi- ja muun liiketoimintaosaamisen kehittämisestä. Myös aineettomien oikeuksien ja sopimusten merkitys on kasvanut. IPR-asiat voivat koskettaa esimerkiksi alihankkijana toimivia yrityksiä.

Aina ei suinkaan ole edes kysymys siitä, että oma innovaatio pitäisi osata suojata. Tärkeää on myös osata varmistaa, ettei joudu ongelmiin toisen yrityksen aineettomien oikeuksien loukkaamisesta. Ja esimerkiksi tutkimus- ja kehitysprojektin alkuvaiheessa on hyödyllistä varmistaa olemassa olevien patenttijulkaisujen avulla patenttitietokannoista, ettei olla ”keksimässä pyörää uudestaan”.

Tutkijalle tietoa patenttijulkaisuista

Patenttijulkaisujen lukeminen on tärkeää myös tutkijoille, sillä hyvin suuri osa tutkimus- ja kehityshankkeiden tuloksista löytyy nimenomaan niistä. Esimerkiksi EU:n rahoitusohjelman Horizon 2020:n IPR-ohjeissa korostetaan, etteivät innovaatiot ja IPR ei ole mitään sellaista, jota aletaan pohtia hankkeiden viime metreillä. Jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa täytyy esimerkiksi ymmärtää se, mitä on jo tehty muualla ja mikä osa hankkeen tausta-aineistosta kuuluu kenellekin.

Hankkeiden edetessä on syytä tarkistaa tulokset ja niiden mahdollinen suojaaminen, esimerkiksi jättämällä patenttihakemus ennen kuin tulokset julkistetaan tieteellisessä konferenssissa tai artikkelissa. Näiden näkökulmien huomioonotto on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä on monimutkaisempi hankekonsortio, jossa on mukana sekä tutkimusorganisaatioita että yrityksiä.

TKI-tiekartassa vaaditaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön vauhdittamista ja tiivistämistä. Turun ammattikorkeakoulu tekee tässä vahvaa työtä, ja uudet investoinnit tukevat kehittämistä. Toimimme siis ihan ISO-standardin hengessä, sillä sen mukaan organisaation innovaatiokykyyn kuuluu etsiä uusia mahdollisuuksia ja hyödyntää organisaation sisällä olevien ihmisten tietämystä ja luovuutta yhteistyössä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.

Tulevaisuuden osaajalta odotetaan monia taitoja, kuten luovuutta, aloitteellisuutta, ongelmanratkaisukykyä ja kriittistä ajattelua sekä kykyä toimia verkostoissa. Näitä taitoja voidaan kutsua innovaatiokompetensseiksi. Niiden ohessa tarvitaan myös kovaa faktatietoa innovaatioiden hyödyntämisestä ja hallinnoimisesta, jotta innovaatiot eivät mene hukkaan.

Tutustu tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaamme

Artikkeli on julkaistu alun perin Talk Magazinen Yrittäjyys-teemanumerossa (issuu-palvelussa)

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php