02.11.2017

Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla on viimeisen vuoden aikana luotu visio kuvaamaan korkeakoulujen kehityssuuntaa vuoteen 2030 saakka. Lopputulos, ”Sivistys, osaaminen, tiede ja teknologia ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi”, sisältää paljon hyviä ajatuksia kansakunnan osaamistason nostosta sekä korkeakoulujen jäykän hallinnollisen järjestelmän joustavoittamisesta.

Kaksi huomattavaa kokonaisuutta on kuitenkin jäänyt selkeästi painoarvoaan vähäisemmälle käsittelylle: globalisoituva korkeakoulujärjestelmä sekä tietoteknisen kehityksen aiheuttamat muutospaineet opintojen suorittamisessa.

Riittävän monen moduulin suorittaminen voisi tuoda opiskelijalle kokonaan uuden tutkinnon.

Maailman korkeakoulujärjestelmä elää parhaillaan samanlaista muutosaikaa kuin monet muut toimialat ovat kokeneet viimeisenä vuosikymmenenä. Kun sekä tieto että eri henkilöiden näkemykset siitä ovat saatavilla jatkuvasti kaikkialla, on vaikeaa perustella, miksi opinnot pitäisi suorittaa yksittäisessä paikassa määriteltynä aikana. Opiskelija voi jo nyt saada hetkessä yhteyden tietolähteeseensä, oppimisensa ohjaajaan tai kanssaopiskelijoihinsa mistä tahansa maailman kolkasta, jolloin perinteisen yksittäistutkinnon merkitys alkaa vähetä suhteessa aitoon elinikäiseen oppimiseen.

Visiokeskustelussa esille nostettu opintojen modulointi ja sen vaikutus ammattipätevyyksiin on yksi ratkaisu tällaiseen tarvelähtöiseen opiskelumalliin. Yhden monivuotisen tutkinnon sijasta työntekijä voisi suorittaa esimerkiksi kolmen kuukauden moduulin juuri tulevan työtehtävänsä aihealueesta ja siten syventää osaamistaan itselleen oikealla hetkellä. Riittävän monen moduulin suorittaminen voisi tuoda opiskelijalle kokonaan uuden tutkinnon tai ammattipätevyyden.

Tämä on vain yksi irrallinen elementti, jolla tietotekniikan kehityskulku voi muuttaa opintopolkuja, mutta olisi ollut toivottavaa, että asiaan olisi kiinnitetty visiopohdinnoissa enemmän huomiota.

Kansainvälinen kehitys kulkee kohti monikansallisia korkeakouluverkostoja.

Vieläkin vähäisemmälle huomiolle visiotyössä on jäänyt maailmalla etenevä korkeakouluyhteisöjen monikansallistuminen. Useat korkeakoulut ovat jo perustaneet etätoimipisteitään uusille alueille tai alkaneet tarjota tutkintojaan verkkoavusteisesti kaikkialle maailmaan. Samalla varsinkin Euroopassa on syntynyt ja syntymässä aivan uudenlaisia monikansallisia korkeakouluja olemassa olevien instituuttien liittoutuessa yhä syvemmin keskenään.

Ranskan tuore presidentti Emmanuel Macron ehti jo esittää vähintään kahdenkymmenen yleiseurooppalaisen korkeakoulun muodostamista. Niillä olisi eri maissa yhteinen opetussuunnitelma ja ajatuksena olisi, että opiskelijat ja henkilökunta liikkuisivat joustavasti eri maiden välillä muodostaen samalla yhteistä eurooppalaista toimintakulttuuria.

Suomen korkeakoulujärjestelmän kehitystä on jo pitkään vaivannut likinäköisyys. Opiskelijamme ja henkilökuntamme kyllä toimivat mielellään ja tuloksekkaasti kansainvälisissä piireissä, mutta kaikki rakenteellinen kehitys lähtee kansallisesta ajattelusta: pyrkimyksestä yhdistää suomalaisia korkeakouluja, vähentää niiden toimipisteitä tai sopia keskinäisistä profiileista. Tuo kehitys ei kuitenkaan tuo järjestelmään uutta sisältöä, osaamista tai resursseja, vaan johtaa ainoastaan yhteisen lammikkomme veden jatkuvaan sotkeutumiseen.

Haluammeko olla kehityksessä mukana vai joudummeko ajopuuksi globaalissa osaamisvirrassa?

Mitäpä, jos jokin suomalainen yliopisto olisikin jatkossa tasa-arvoisena osana Chicagon, Tsinghua ja Singaporen yliopistojen sekä Karolinska Institutetin muodostamaa viisikkoa siten, että opiskelijat, opettajat ja tutkijat voisivat liikkua vapaasti eri toimipisteiden välillä? (NB: Mainitut korkeakoulut ovat erilaisilla rankinglistoilla selvästi korkeammalla kuin yksikään suomalainen yliopisto).

Tai mitäpä, jos suomalainen ammattikorkeakoulu muodostaisi vastaavan kompuksen Hampurin, Utrechtin, Valencian, Manchesterin, Debrecenin ja Sendain kanssa?

Kansainvälinen kehitys kulkee selkeästi kohti monikansallisesti toimivia korkeakouluverkostoja ja joustavasti muodostuvia verkkopohjaisia tutkintoja. Meidän tulee kansallisesti päättää, haluammeko olla kehityksessä mukana, tai muuten joudumme ajopuun rooliin globaalissa osaamisvirrassa.

Lue myös Turun AMK:n tiedote korkeakouluvisiosta

Artikkeli on julkaistu Turun Sanomien aliotekstinä 27.10.2017