Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Harrastustoiminta normien kehystämänä – tietoisuus normeista on tarpeen esteettömän osallistumisen ja yhdenvertaisuuden mahdollistamiseksi

18.10.2021

Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten normit säätelevät monella tavalla elämäämme. Ne tulevat näkyville myös esimerkiksi harrastustoiminnassa. Taidepedagogille tietoisuus normeista on tarpeen, jotta hän osaltaan voi tehdä nuorten harrastustoiminnasta mahdollisimman esteetöntä.

 

Harrastamisen Suomen malli

Kuinka harrastamisesta saataisiin kaikille mahdollista ilman, että se sulkisi ulkopuolelle ketään rahaan tai muuhun taustaan katsomatta? Suomessa on käynnissä hanke nimeltä Harrastamisen Suomen malli. Hankkeessa tavoitellaan tasapuolista harrastamisen mahdollisuutta kaikille lapsille ja nuorille.

Tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.

Hanke rahoittaa toimintaa, ja paikalliset seurat ja järjestöt järjestävät opetusta koulupäivien yhteydessä. Suomen mallissa yhdistyvät lasten ja nuorten kuuleminen harrastustoiveista, olemassa olevien hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen koordinoiminen sekä koulun ja harrastustoimijoiden yhteistyö. Päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen.

Normit voivat muodostaa kynnyksiä harrastamiselle, mikäli niistä ei ole tietoinen

Normi on yhteisössä yleisesti hyväksytty tapa ajatella, tuntea tai käyttäytyä. Normeilla pyritään ohjaamaan yhteisön jäseniä oikeaan toimintaan erilaisissa tilanteissa. Jotkut normit ovat kuitenkin vanhanaikaisia ja syrjiviä.

Huoltajat, opettajat ja muut lapsen kasvatuksesta vastaavat henkilöt välittävät omia normejaan lapselle varhaislapsuudesta alkaen.

Tästä johtuen pedagogin on hyvä olla tietoinen omista tarkoituksellisista sekä alitajuisista normeistaan, joiden mukaan toimii opetustyössä. Tunnista siis normisi, tiedosta omaa normien ohjaamaa käyttäytymistäsi ja muuta toimintaasi tarpeen mukaan.

Tunnista

Ensimmäinen askel on normien tunnistaminen. Nyky-yhteiskunnassamme on monenlaisia normeja. Niitä ovat esimerkiksi:

  • Keskiluokkaisuusnormi
  • Ydinperhenormi
  • Uskontonormi
  • Vammattomuusnormi
  • Kyvykkyysnormi
  • Sukupuolinormi (Cis-normi)
  • Heteronormi
  • Parisuhdenormi
  • Valkoisuusnormi
  • Kielitaitoon liittyvät normit
  • Ulkonäkönormi
  • Ikänormi

Tiedosta

On tärkeää oppia tiedostamaan, miten normit ovat läsnä omassa ajattelussa ja toimintamalleissa. Normit voivat myös olla alitajuisia ja ohjata toimintaa, jos on jo varhain omaksunut tietyt toimintamallit ja toiminut aina niiden mukaisesti. Seuraavat kysymykset tuovat esiin omaa normihistoriaa ja -perustaa:

  • Minkälaisessa ympäristössä olet kasvanut? Miten se on vaikuttanut ajatteluusi?
  • Minkälaista sisältöä seuraamasi media tuottaa?
  • Vaikuttaako seuraamasi media tai ympäristösi siihen minkälaisia oletuksia teet?
  • Millaisia normeja ja odotuksia opettamasi ala sisältää? Miten suhtaudut niihin?
  • Millaiset normit ovat läsnä opetuksessasi?
  • Millaisia oletuksia teet oppilaistasi?

Normit ja valtarakenteet

Normit tukevat ja vahvistavat yhteiskunnassa olevia valtasuhteita. Normien ulkopuolelle jäävät ihmiset kohtaavat syrjintää yhteiskunnan eri osa-alueilla. Normeihin sopivalle henkilölle taas kerääntyy enemmän mahdollisuuksia, tilaa, näkyvyyttä sekä turvallisuutta. Näistä syistä syrjintään puututtaessa on tärkeää tarkastella normeja ja valtasuhteita.

On hyvä muistaa, että normien ylläpitämät valtasuhteet eivät ole muuttumattomia, vaan ne vaativat paljon toistoa pysyäkseen voimassa.

Vallankäyttö ei liity välttämättä henkilön asemaan tai toimintaan. Se verhoutuu helposti tapoihin, puhetyyleihin ja hienovaraisiin eleisiin, joilla suljetaan joku ulkopuolelle.

Vallankäytön kohteeksi joutumista voi olla vaikea tunnistaa. Monesti kohteeksi joutumisen tunnistaa vasta myöhemmin tilanteen mentyä jo ohi. Vallankäytön kohteeksi joutumisesta voi seurata mm. huonoa oloa, hämmentyneisyyttä ja epävarmuutta omasta itsestä. Muiden kanssa keskustelu ja kokemusten jakaminen voi auttaa ymmärtämään huonon olon syitä.

Erityisesti aiemmin käytössä olleen suvaitsevaisuuskasvatuksen ongelma on siinä, että se tapahtuu valtasuhteissa ylhäältä alaspäin enemmistön suvaitessa vähemmistöä. Olisikin tärkeää pyrkiä sen sijaan yhdenvertaisuuteen, jossa jokainen on samanarvoinen toisen kanssa sellaisena kuin on.

Vähemmistöstressi

Vähemmistöstressillä tarkoitetaan mihin tahansa vähemmistöön kuuluvien henkilöiden kokemaa henkistä kuormitusta, jonka taustalla on esimerkiksi syrjintäkokemuksia tai niiden kohtaamiseen liittyvää pelkoa, normista poikkeamisen aiheuttamaa häpeää tai ahdistusta, pelkoa sosiaalisesta leimautumisesta tai joko fyysisestä tai henkisestä väkivallasta.

Kokemus vähemmistöstressistä syntyy, kun jonkin vähemmistön edustaja kokee joko tietoisesti tai alitajuisesti turvallisuutensa, oikeutensa tai yhteiskunnassa toimimisen mahdollisuutensa uhatuiksi.

Vähemmistöstressi voi ilmetä esimerkiksi potentiaalisesti syrjintää sisältävien tilanteiden jännittämisenä etukäteen. Vähemmistöön kuuluva oppii tunnistamaan tehokkaasti piileviä asenteita ja suhtautumaan varauksellisesti tilanteisiin, joissa syrjintää voi tapahtua. Vähemmistöstressissä on usein kyse juurikin tästä ylimääräisestä taakasta, jota vähemmistöön kuuluvat kantavat mukanaan myös sellaisissa ympäristöissä, joissa syrjiviä asenteita ei ilmene.

Ympäristön negatiiviset asenteet voivat siirtyä myös ihmisen omiksi ajatuksiksi itsestään.

Normista poikkeamisen kokemus voi johtaa itsensä pienentämiseen ja omien tarpeiden, kokemusten ja identiteetin piilottamiseen muilta. Vähemmistöstressi kumpuaakin usein juuri kokemuksesta, että omana itsenään oleminen on henkilölle vahingollista tai heikentää hänen asemaansa esimerkiksi työpaikalla tai muussa yhteisössä. Esimerkiksi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluva henkilö on saattanut joutua tilanteisiin, joissa avoin ”kaapista tuleminen” on herättänyt ympäristössä vihamielisiä asenteita, joiden myötä oman identiteetin piilottaminen suojakuoren alle on voinut tuntua paremmalta tai helpommalta ratkaisulta.

Vähemmistöstressin kokemisella voi olla haitallisia vaikutuksia mielenterveyteen. Pitkällä aikavälillä vähemmistöstressi voi kehittyä uupumukseksi. Uupumusta voivat aiheuttaa monet eri tekijät, jotka saattavat liittyä sekä yhteiskunnan rakenteisiin ja julkilausuttuihin normeihin että ihmisten ennakkoluuloihin, piileviin asenteisiin ja normeihin. Esimerkiksi liikuntarajoitteinen henkilö voi kokea joutuvansa todistelemaan, että on yhtä työkyinen kuin rajoitteettomatkin henkilöt. Kielivähemmistöä edustava taas voi kokea, että valtakielen monia heikomman osaamisen vuoksi häntä pidetään vähemmän pätevänä. Uupumus voi liittyä myös vähemmistöjä koskevan lainsäädännön hitaan muuttumisen aiheuttamaan turhautumiseen ja sen myötä syntyvään kokemukseen siitä, että esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ei pidetä tärkeinä. Vähemmistöstressin kokemukset ovat aina yksilöllisiä ja sidoksissa kulttuuriin ja aikaan.

 

Haastattelu normien vaikutuksesta yksilöön

Tätä artikkelia varten haasteltiin liikuntarajoitteista kolmen lapsen vanhempaa. Haastattelussa kysyttiin: Millaista on elää normin ulkopuolella? Aiheuttaako yhden normin ulkopuolisuus muidenkin normien ulkopuolelle tippumista? Koetko vähemmistöstressiä?

Haastateltava toi esiin, että vammaisuus aiheuttaa muidenkin normien ulkopuolisuutta. Omalla kohdalla se vaikuttaa ainakin ydinperhe- ja parisuhdenormin, kehonormin, kyvykkyysnormin ja varallisuuteen liittyvien normien ulkopuolelle jäämiseen. Lisäksi vammaisuuden sisällä on normeja eli oletuksia siitä, millaisia vammaiset ovat. Haastateltu ei itse kokenut oikein mahtuvansa näihinkään normeihin.

Vammaisen ihmisen oletetaan asuvan yksin tai kaksin. Vammaisten asumispalveluista ei löydy tarpeeksi isoja asuntoja suurperheelle. Usein myös oletetaan, että kolmen lapsen vanhempi elää samassa taloudessa toisen vanhemman kanssa. Haastateltu kaipaa ydinperhenormiin kuulumista, sitä että olisi norminmukainen jollain tavalla, kuuluisi johonkin porukkaan.

Haastateltu elää pitkälti Kelan tuella. Hän yrittää pyrkiä siitä pois kouluttautumalla, mutta on vaikea saada tukea kouluttautumiseen, koska oletus on ilmeisesti se, että hänen ikäisensä ja sillä tavalla vammainen ihminen ei työllisty. Syrjäytymisriski on suuri sekä käytännön syistä että yhteiskunnan rakenteiden takia. Haastateltu kokee, että oma sosiaalisuus ja mielenkiinto elämää ja ilmiöitä kohtaan ovat pelastaneet syrjäytymiseltä.

Haastateltu kokee, että hänen kehonsa ei ole millään tavalla normin mukainen. Se on isokokoinen ja oudon muotoinen. Vaatteiden löytäminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Hän on ottanut homman omiin käsiin ompelemalla itselle vaatteita. Jos ei olisi näppäryyttä eikä kiinnostusta taiteelliseen tekemiseen, elämä voisi olla hyvin syrjäytynyttä.

Esteettömyys ei ulotu läheskään kaikkialle. Pyörätuolilla pääsee kyllä välttämättömiin paikkoihin, mutta ei pääse moniin kivoihin ei-välttämättömiin paikkoihin, kuten pieniin putiikkeihin, kahviloihin, hotelleihin, nähtävyyksiin, yleisiin uimapaikkoihin, kavereiden koteihin jne. Usein vammaista asiakasta ei pidetä kiinnostavana.

Esteettömyysasioissa kaikki vammaiset laitetaan helposti samaan muottiin. Vammoja on monenlaisia, mutta esteettömät rakenteet ovat vain yhdenlaisia. Normin ulkopuolista porukkaa sulkee ulkopuolelle se, ettei ole yksilöllisiä systeemejä, vaikka niitä olisi verrattain helppo kehittää. Esimerkiksi haastateltava itse tarvitsisi laiturin tikkaiden sijaan portaat. Ne eivät välttämättä hyödyttäisi montaa muuta, mutta ei niistä haittaakaan kenellekään olisi.

Suomessa pärjäilee aika hyvin vähän köyhempänäkin. Jos haluaa tehdä jotain kivaa, sen voi usein tehdä halvalla, paitsi jos on pyörätuolissa. Silloin tarvitsee aina tietynlaiset paikat ja palvelut. Raha on aika merkittävä asia, kun on vamma.

Vaikka kirjoittamiseen ja lukemiseen ei tarvitse jalkoja, niin liikkumatonkin työnteko voi tuntua raskaalta, koska fokusta ei voi tarvittaessa muuttaa lähtemällä kävelylle tai liikuttelemalla kehoa. Haastateltu pitää paljon huolta mielenterveydestään. Uupumusta ja stressiä kerääntyy silti helposti, myös ilman sellaista näkyvää syytä kuin pitkä työpäivä. Joutuu muistuttamaan itseään siitä, ettei tarvitse jaksaa yhtä paljon kuin kävelevä ihminen jaksaa, sillä stressiä lievittävät asiat ovat minulle huonommin saatavilla.

Haastateltu kokee myös vähemmistöstressiä. Hän on esimerkiksi jännittänyt ja viivytellyt lääkäriajan varaamista, koska riippuu täysin vastassa olevasta henkilöstä, miten kohdellaan ja tuleeko kohdatuksi ihmisenä vai ainoastaan vamman kautta.

Normi nyt on vaan normi. Voi sitä ilmankin elää, mutta siitä kyllä aiheutuu kaikenlaista.  Ulkopuolisuuden tunne on voimakas. Vertaisia ei ole. Saa taistella sen puolesta minkälaista elämää saa ja voi elää.

Ryhmän sisällä muodostuvat roolit ja normit

Ryhmän jäsenet vertailevat toisiaan ja tämän pohjalta jokaiselle määräytyy oma sosiaalinen asema ja rooli. Erilaiset ryhmät ja roolit tekevät mahdolliseksi tehokkaan toiminnan ja ihmiselle luontaisen sosiaalisuuden. Rooleja on erilaisia. Ne voi jaotella muun muassa seuraaviin neljään rooliin:

  • Tehtäväkeskeinen rooli, joka tarkoittaa että yksilö on tietyssä roolissa tehtävästä johtuen, esimerkiksi sihteeri.
  • Perherooli voi ilmetä niin, että jos on kotona äiti, niin tuo  myös sen ”äitiyden” ryhmään ja ottaa äidin roolin.
  • Asennerooli on kielteinen rooli, johon alistutaan, jos siihen on taipumusta, esimerkkinä jäsen, joka suostuu tekemään kaiken, jos toinen pyytää.
  • Vuorovaikutusrooli tarkoittaa toisen huomioimista, esimerkiksi että ei puhu toisen kanssa yhtä aikaa vaan antaa toisen ensin puhua asiansa loppuun. Ulospäin suuntautuneet saattavat dominoida hiljaisia ja sosiaalisesti taitamattomia tovereita.

Yhteiset normit edistävät ryhmän yhteistä käyttäytymistä ja helpottavat ryhmän sisäistä sosiaalista kanssakäymistä. Ryhmän sisäiset normit ohjaavat yhteisiin käyttäytymistapoihin, asenteisiin ja odotuksiin.

Kun ryhmän sisäiset normit ohjaavat jäseniä tietynlaiseen käyttäytymiseen, syntyy ryhmässä paineita käyttäytyä samalla tavoin; yksilö taipuu ryhmäpaineen alla, enemmistö vaikuttaa vähemmistön näkemyksiin. Ryhmän on helpompi taistella auktoriteettia vastaan kuin yksilön. Etenkin nuorille on todella tärkeää olla samaa mieltä kaverin kanssa.

Ihmiset ovat usein samanaikaisesti erilaisten ryhmien jäseniä, kuten esimerkiksi perheen, harrastusten ja koulun. Heillä voi olla erilainen rooli eri ryhmissä kunkin ryhmän sisäisten normien vaatimusten mukaan. Tästä voi välillä seurata myös tilanteita, joissa kaikki ryhmän jäsenet eivät välttämättä sisäistä kaikkia kyseessä olevan ryhmän normeja. Ihminen on erilainen eri ihmisten seurassa.

 

Lähteet

Aarnio, Pentti & Vuorinen, Riitta 1991. Vuorovaikutus ja yhteistyö. Jyväskylä: Gummerus.

Elämää vähemmistössä. Mielenterveystalo.fi. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tukea_sukupuoli-identiteetin_jasentamiseen/Pages/osio_4.aspx Viitattu 12.5.2021.

Huopalainen, Elina 2009. PORUKASSA REISSUUN. Ryhmätoiminnan merkitys nuorelle. Opinnäytetyö. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5691/Huopalainen_Elina.pdf?sequence=1 Viitattu 12.5.2021.

Huovinen, Kaarina 2020. Vähemmistöstressi: Pyörätuolin käyttäjät karsina-alueelle livekeikoilla. Vastuullista journalismia. 360 yhteiskunta. Haaga-Helian toimittajakoulutuksen verkkomedia. https://www.360journalismia.fi/vahemmistostressi-pyoratuolin-kayttajat-karsina-alueelle-livekeikoilla/

Laine, Kaarina 2005. Minä, me ja muut sosiaalisissa verkostoissa. Helsinki: Otava.

Lemström, Anna 2020. Pride-viikko meni, vähemmistöstressi jäi. Kansan Uutiset. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4324768-anna-lemstrom-pride-viikko-meni-vahemmistostressi-jai Viitattu 12.5.2021.

Niemistö, Raimo 1998. Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Tampere: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.

OPH – Opetushallitus 2021. Arvon ja normin käsite. Miina ja Ville. Opettajan aineisto. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville-opettajan-oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-17 Viitattu 18.04.2021. Viitattu 12.5.2021.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Harrastamisen Suomen malli. https://minedu.fi/suomen-malli Viitattu 23.4.2021

Psykologi Pride-viikolla: Vähemmistöstressi voi nakertaa mieltä 2020. Terveyden asialla. https://terveydenasialla.com/psykologi-pride-viikolla-vahemmistostressi-voi-nakertaa-mielta/ Viitattu 12.5.2021.

Älä oleta – Normit Nurin! Normikriittinen käsikirja yhdenvertaisuudesta, syrjinnän vastustamisesta ja vapaudesta olla oma itsensä 2013. SETA-JULKAISUJA 22. Helsinki: Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Seta ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry., Finlands Svenska Skolungdomsförbund rf.  https://ihmisoikeudet.net/wp-content/uploads/2015/11/AlaOletaNormitnurin-1.pdf Viitattu 12.5.2021.

 

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php