Lempeästi ja rakkaudella

Emilia Linnavuori osallistui syyskuussa 2018 kuvataiteen kirjallisen opinnäytetyön kirjoittamisen työpajaan AARK-residenssissä Korppoossa. Tässä artikkelissa hän avaa kirjallisen opinnäytetyönsä sisältöjä: taiteen ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Esille nousee myös kirjoittamisen merkitys ammatti-identiteetin muotoutumisessa.

Koko lapsuuteni olen askarrellut, piirtänyt, muovannut ja maalannut. Viisitoistavuotiaana pääsin opiskelemaan kuva-artesaaniksi ja siitä suoraan valmistuttuani ammattikorkeakouluun kuvataiteilijaksi. Olen  lapsuudessa ilmaissut itseäni kuvallisesti päivittäin ja koko nuoruuteni sekä aikuisuuteni tehnyt kuvataiteilijan ammattiin liittyviä erilaisia töitä. Taide, luovuus ja itseilmaisu ovat siis muodostuneet itselleni yhtä normaaleiksi asioiksi kuin ruokakaupassa käynti ja hampaiden pesu.

Taide osana arkea

En ole koskaan oikein kokenut ymmärtäväni nykytaidetta tai ollut erityisen intohimoinen taidehistorian suhteen. Sen sijaan käsillä tekeminen on tullut luontaisesti ja pakottamatta. Kauniit arkipäiväiset hetket ja ohimennen huomatut yksityiskohdat ovat tuntuneet kiinnostavilta. Kotiini ostan viehättäviä postikortteja, ja  kauniilla etiketeillä varustetut hillopurkit sekä teepaketit lähtevät matkaani.  Kaupungilla kulkiessani ihastelen valoja ja värejä, virastoissa asioidessani panen merkille, millainen ympäristö on ja miten sitä on koristeltu.

Minulle taide on jotain, joka on osa ympärillä olevaa elämää. Se ei ole jotain, mitä tarvitsee erikseen mennä katsomaan gallerioihin ja museoihin.

Taide on itselleni aina symboloinut jotain kivaa ja kaunista, joko siksi, että sitä on ollut nautinnollista tehdä, tai siksi, että olen ilahtunut nähdessäni jotain koskettavaa ja puhuttelevaa. Taide on tuonut voimaantumisen sekä yhteenkuuluvuuden kokemuksia rankasta teemasta huolimatta. Taide on minulle ennen kaikkea positiivisesta psykologiasta käsin lähtöisin olevaa toimintaa korkealentoisuuden, elitistisyyden ja älyllisyyden sijaan.

 

Arki, jossa voida hyvin

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on teema, johon olen paneutunut monella eri tasolla niin kuvataiteilijana kuin ihmisenä. Ihmisen psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus tuntuu loputtoman kiehtovalta tutkimusaiheelta. Olen kiinnostunut siitä, miksi tunnemme niin kuin tunnemme sekä miten tunteemme näkyvät kehossamme ja käyttäytymisessämme. Keho, mieli ja ympäristö eivät ole toisistaan erotettavia kokonaisuuksia, vaan se mitä koemme ja tunnemme, kulkee vallitsevasta tilasta orgaaniseen kehoomme ja heijastuu ajatuksiimme sekä toisinpäin. Ihmistä ei voi erottaa kokemuksistaan tai kehoa erottaa tietoisuudesta, samoin ei voi erottaa ympäristöä ja sen tuomia vaikutuksia psyykkeeseen. Tämän ihmisolion kompleksisen kokonaisuuden kokemat syy-seuraussuhteet ovat mielestäni mielenkiintoisia nekin: Onko mieleni kevyt tänään siksi, että voin fyysisesti hyvin, vai voinko fyysisesti hyvin, koska mieleni on kevyt? Vaikuttaako mieleni keveyteen  fyysinen tila jossa olen?

Emilia Linnavuori, If I decide to stay and love you, digitaalinen piirustus, 2018.

Emilia Linnavuori, If I decide to stay and love you, digitaalinen piirustus, 2018.

Hyvinvointi ja -voimattomuus tuntuu  ajankohtaiselta aiheelta kiireisessä ja suorituskeskeisessä maailmassa. Ihminen on stressaantuneempi ja uupuneempi kuin koskaan aikaisemmin. Tällaiset universaalia ihmisyyttä koskettavat teemat, elämän varrella tapahtuvat normaalit kriisit ja surut, emootiot ja niiden lukkoutuminen ovat aiheita, joita aidosta kiinnostuksesta käsin pohdin usein. Koska taiteen tekeminen on itselleni yhtä luonnollista kuin kirjoitustaito, olen huomannut käsitteleväni tunteitani teoksiksi. Se on lieventänyt ahdistuneisuuttani ja auttanut ymmärtämään itseäni, ihmissuhteitani sekä yhteiskuntaamme paremmin. Tällaisten taideterapeuttisten menetelmien sekä luovan itseilmaisun on todistettu edesauttavan hyvinvointia sekä tunteiden käsittelyä.

 

Yhteen nivoutuminen

Koin pitkään, että taiteen tekeminen ja kiinnostukseni hyvinvointiin ovat kaksi erillistä asiaa, vaikka ne molemmat ilmenevät jokapäiväisessä elämässäni tavalla tai toisella. En nähnyt, miten nämä kaksi asiaa olisivat yhteydessä toisiinsa, ennen kuin tuli aika valita aihe, josta alkaa kirjoittamaan opinnäytetyötä. Kirjallisen opinnäytetyön prosessin alussa jouduin miettimään, mitä taide minulle merkitsee, millaisia teemoja käsittelen ja miksi.

Kirjoittamisesta tulikin prosessi, joka nivoi yhteen omia ajatuksiani taiteesta, tekemisestä sekä suhtautumisestani elämään.

Se ei ollutkaan vain kirjoitus siitä, mikä minua kiinnostaa taiteilijana, vaan myös siitä, miten näen ja koen tätä maailmaa  luovana, kokevana ja tuntevana ihmisenä. Tutkimuskysymykseni oli, miten taide voi edistää hyvinvointia, joko prosessinomaisesti tekemisen kautta tai siksi, että se tuo positiivisia tuntemuksia teosta kokiessa. Pyrin löytämään vastauksia itselleni siihen, miksi koen lempeyden, inhimillisyyden, virheellisyyden sekä innostuneisuuden vievän eteenpäin ja olevan voimakkaasti sidoksissa taiteeseen.

Emilia Linnavuori, Small surrender, digitaalinen piirustus 2018.

Tätä teemaa lähestyin sellaisten taiteilijoiden kautta, jotka tekevät visuaaliselta ilmeeltään sekä teemoiltaan taidetta, joka tuki kirjallisen opinnäytetyöni sisältökysymyksiä. Halusin tehdä kirjoituksesta itselleni innostavan listauksen inspiroivista projekteista, johon voisin palata aina uudelleen. Kirjallinen opinnäytetyöni avasi omaa näkemystäni siitä, mitä kaikkea taide voi olla ja miten sitä voi tehdä. Joutuessani sanallistamaan ajatuksiani taiteesta sain kiinni siitä, mikä itselleni on autenttista ja tärkeää.

Tällaisten isojen oivallusten esilletulo oli helpottava oivallus valmistumisen kynnyksellä.

On helpompi kohdata pelko valmistumisen tuomasta väistämättömästä muutoksesta, kun on kiinni itselle merkityksellisissä asioissa. Ne ovat ohjenuoria omannäköiseen ja eteenpäin vievään elämään.

Emilia Linnavuoren kirjallinen opinnäytetyö Theseuksessa: Rumasta kaunista: visuaalisesti kauniin taiteen merkittävyydestä

Kuvataiteen kirjallisista opinnäytetöistä kirjoitettuja artikkeleita Talkissa:

Fanni Jokinen, Posthumaanista kauneudesta nykytaiteessa

Henri Tuominen, Kuvataide, valta ja väkivalta

Ilona Tanskanen, Kuvataiteen opiskelijat ovat kirjoittaneet intensiiviessä opinnäytetyöpajassa AARK-residenttissä Korppoossa

 

Mitä pidit artikkelista?

3 kommenttia artikkelista “Lempeästi ja rakkaudella

  1. Eeva Marja Pyhälahti sanoo:

    Tämän artikkelin lukeminen lisää hyvinvointia. Kiitos avarista ajatuksista!

  2. Ilona Tanskanen sanoo:

    Kiitokset palautteesta! Taide mahdollistaa monenlaisia asioista.

  3. Kiitoksia Eeva! Ihanasti sanottu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php