Onnistumiset, itsensä ylittäminen, uudet taidot ja löydökset itsestä kehittävät itsetuntoa, kun taas epäonnistumiset saattavat horjuttaa sitä. Jos epäonnistuminen on sallittua,…
Kirjoittajat
Sosioekonominen eriarvoisuus vaikuttaa taiteen alalle kouluttautumiseen
”On lottovoitto syntyä Suomeen”, kuulee usein sanottavan. Sanontaan viitataan helposti itsestäänselvyytenä, mutta elämmekö tosiasiassa tasavertaiset mahdollisuudet kaikille takaavassa yhteiskunnassa? Pohdimme, miten sosioekonominen tausta voi vaikuttaa taiteen alalle hakeutumiseen tai taideharrastusten saavutettavuuteen omien kokemustemme pohjalta sekä hahmotellen taidepedagogien keinoja taiteen saavutettavuuden edistämiseksi.
Taiteen alalle kouluttautuminen voi olla monelle nuorelle suuri unelma, mutta sosioekonomisella taustalla on tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus siihen, kuinka todennäköisesti nuoret päätyvät taidealalle. Sosioekonominen tausta tarkoittaa yksilön taloudellista ja sosiaalista asemaa yhteiskunnassa. Maija Mattilan toimittaman, vuonna 2020 julkaistun Eriarvoisuuden tila Suomessa -raportin mukaan taustalla on merkittävä vaikutus nuorten kouluttautumiseen, työllistymiseen ja urapolkuun yleisesti. Raportin mukaan
Suomi on edelleen yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta yhteiskunnassamme on edelleen huomattavia eroja eri sosioekonomisten ryhmien välillä.
Keskustelimme yhdessä omista tai lähipiiriämme koskettavista kokemuksista, jotka liittyvät sosioekonomisen taustan vaikutukseen taideharrastuksiin ja kouluttautumiseen taiteen aloille. Poimimme esimerkkejä jakamistamme kokemuksista:
“Isosiskoni olisi päässyt 13-vuotiaana erityislahjakkaiden nuorten Oopperan balettikouluun, mutta koska asuimme hyvin kaukana Helsingistä Pohjois-Savossa eikä yksinhuoltajavanhemmallani ollut varaa muuttaa perheemme kanssa Helsinkiin, siskoni ei päässyt aloittamaan ko. opintoja ja päätyi lopulta myöhemmin täysin eri alalle.”
“Pohjois-Suomessa ei ole mahdollisuutta kouluttautua teatterialalle, ja pääsykokeisiin matkustaminen saattaa olla jopa mahdotonta vähävaraisen perheen nuorelle.”
“Lapsena minulla oli ystävä, joka oli erittäin lahjakas kuvataiteissa. Hän olisi halunnut kansalaisopiston kurssille, jossa olisi saanut kaipaamaansa opastusta ja tsemppausta, mutta työttömillä vanhemmilla ei ollut varaa tähän. Pikkuhiljaa mielenkiinto lopahti, kun tukea taideharrastukseen ei ollut.”
“Olen kuullut vanhempien kavereiden tarinoita omilta opiskeluajoiltaan. Heistä osa otti suuren määrän lainaa, eli yli varojensa ja on ollut veloissa valmistumisensa jälkeen tai jo sitä ennen.”
“Toiset kavereistani tekivät enemmän töitä turvatakseen toimeentulonsa opintojensa aikana. Monet kertovat tehneensä töitä epäsäännöllisin ajoin, mikä on sekoittanut unirytmin ja osaltaan aiheuttanut ajanhallintaongelmia opintojen suhteen. “
“Olen tavannut musiikin harrastajia hyvin erilaisista taloudellisista taustoista. Itse synnyin keskituloiseen perheeseen, jonka varallisuustasolla ei kuitenkaan ollut mahdollista asua pääkaupunkiseudulla. Harrastusmahdollisuuksia musiikkiin löytyi kyllä pieneltä kotipaikkakunnaltani, mutta kun aloin soittamaan tosissani ja tähtäsin ammattiopintoihin, aloin matkustaa Helsinkiin pianotunneille. Myöhemmissäkin elämänvaiheissani olen matkustanut usean tunnin matkoja Helsinkiin pianotunneille, sillä minulle sopivat opettajat opettivat vain siellä. Olen onnekas, koska varaa matkustamiseen oli.”
“Kun opiskelin ammattiopinnoissa, opettajani mainosti minulle kesällä järjestettäviä mestarikursseja. Minulla ei kuitenkaan opiskelijana ollut varaa osallistua niihin, sillä kurssit majoituksineen ja matkoineen maksavat noin 600–700 €.”
“Onhan se selvää, ettei opintotuki riitä välttämättömiin elinkustannuksiin, eikä opintolainaa aina uskalla ottaa velan pelossa. Myöskään vanhemmat eivät aina kykene tukemaan lastensa toimeentuloa opintojen aikana, joten helposti ainoaksi keinoksi opiskelijalle jää epäsäännöllinen työssäkäynti opintojen aikana.”
“Opiskellessani lapsena ja nuorena balettia meidän tuli ostaa joka lukukausi uudet, satoja euroja maksavat kärkitossut sekä esiintymisvaatteet balettikoulun näytöksiin ja valtakunnallisiin esityksiin. Muistan lukukausimaksun maksaneen noin 500–600 euroa. Yksinhuoltaja-vanhempani joutui tekemään kahta eri työtä, jotta sai maksettua kaikki tarvittavat kolmen lapsen perheen kulut sekä minun ja siskoni harrastukset. Uusia vaatteita ei ostettu juurikaan, ja käytin miltei ainoastaan siskoltani perittyjä ja moneen kertaan parsittuja vaatteita, koska harrastukseni vei niin suuren osan perheemme varoista.”
“Olen duunariperheestä, niin kuin monet ystävänikin ovat, ja hyvin usein kuulen puhuttavan, miten vanhemmat ovat panostaneet toisen lapsen kalliiseen urheiluharrastukseen, mutta taideharrastusta ei ole arvostettu tai tuettu samalla tavalla.”
“Helsingissä asuu paljon musiikin harrastajia, jotka ovat lapsesta asti päässeet parhaimmille opettajille ja useille mestarikursseille vuosittain, koska heidän rikkaat vanhempansa ovat kustantaneet kaiken.”
“Lapin seudulla etäisyydet harrastuksiin voivat olla useita kymmeniä kilometrejä. Eräs erittäin syrjässä asunut tuttuni joutui lopettamaan tanssiharrastuksen, koska ei saanut kyytiasioita järjestymään, kun julkisia ei kulkenut.”
“Pohjois-Pohjanmaalla harrastusmahdollisuudet keskittyvät lähinnä kaupunkien tai isompien kylien keskuksiin. Reuna-alueilla asuvilla lapsilla ja nuorilla on vähemmän mahdollisuuksia harrastaa, kun välimatkat ovat pitkiä ja julkinen liikenne on rajoitettu.”
Kuten ryhmämme jakamista kokemuksistakin käy ilmi, taiteen alalle kouluttautumisen ja taideharrastuksiin hakeutumisen suhteen sosioekonominen tausta vaikuttaa siihen, millaisiin mahdollisuuksiin ja kulttuurisiin vaikutteisiin nuoret ovat alttiina jo varhaisessa vaiheessa. Ruotsissa ja Norjassa toteutetussa Cuypersin ym. (2011) tutkimuksessa kulttuuritoimintaan tai -tapahtumiin osallistuminen oli yhteydessä sosioekonomiaan siten, että korkeamman sosioekonomian ryhmissä osallistuttiin enemmän kulttuuritoimintaan ja -tapahtumiin. Koulutustason on todettu olevan merkitsevästi yhteydessä taiteellisen ja luovan toiminnan harrastamiseen yli 50-vuotiailla suomalaisilla siten, että mitä korkeampi koulutustaso on, sitä enemmän harrastetaan taiteellista ja luovaa toimintaa (Pynnönen & Mitchell 2013 ).
Sosiaalinen pääoma ja taloudelliset mahdollisuudet taidetoimintaan
Taiteen alalle kouluttautumiseen linkittyy näin ollen vahvasti tietynlainen sosiaalinen pääoma, joka voi olla vaikeasti saavutettava sellaisille nuorille, jotka eivät ole kasvaneet taiteita harrastavassa tai kulttuurista kiinnostuneissa perheissä. Tämä voi johtaa osaltaan siihen, että taiteen aloille kouluttautumiseen hakeutuu ensisijaisesti taiteellisesti suuntautuneiden ja taiteista kiinnostuneiden perheiden nuoria.
Sosiaaliseen pääomaan linkittyvät keskeisesti myös verkostoitumistaidot, jotka liittyvät taiteen alan työelämässä etenemiseen ja menestymiseen.
Taiteen alalle kouluttautumiseen liittyvät keskeisesti yllä kuvatuissa kokemuksissa heijastuvat taloudelliset mahdollisuudet taideharrastuksiin. Muihin verrattuna usein kalliit harrastukset, kuten musiikki- ja tanssitunnit, ovat edelleen parhaiten saavutettavissa sosioekonomisesti hyvätuloisille perheille. Tämä johtaa siihen, että heikommasta sosioekonomisesta taustasta tuleva nuori ei välttämättä pääse kehittämään lahjakkuuttaan tai kiinnostustaan taiteen alaa kohtaan samalla tavalla kuin varakkaammat ikätoverinsa. Yllä mainitut tekijät voivat johtaa siihen, että taiteen alalle päätyy keskenään sosioekonomisesti homogeenisempi joukko ihmisiä, vaikka taiteen alalla tyypillisesti arvostetaan monimuotoisuutta monella tasolla.
Taiteen saavutettavuuden edistäminen
Sosioekonominen saavutettavuus edellyttää ratkaisuja yhteiskunnallisten päättäjien taholla. Sen ohella on tarpeen pohtia sitä, kuinka tehdä taiteen kentästä entistä monimuotoisempi erilaisille oppijoille. Kuinka taidepedagogit voivat tehdä taideharrastuksista ja taiteeseen kouluttautumisesta kaikille saavutettavaa?
Muutos kohti aiempaa tasa-arvoisempaa taidekasvatusta tarkoittaa käytännössä sitä, että päättäjien ja johtajien lisäksi myös me tulevina taidepedagogeina sitoudumme ottamaan oppijoiden moninaisuuden lähtökohdaksi toiminnassamme. Meidän tulisi kehittää kaikkea toimintaamme ja päätöksentekoamme niin, että kaikkien oppijoiden osallisuutta, oppimista ja toimijuutta edistetään heidän vaihtelevista kyvyistään ja lahjakkuudestaan riippumatta silloinkin, kun se vaatii totuttujen toimintatapojen muuttamista. Pedagogisesti tämä tarkoittaa entistä monipuolisempia ja joustavampia tapoja opettaa ja vastata oppijoiden erilaisiin tarpeisiin.
Konkreettiset keinot taidetoiminnan saavutettavuuden vahvistamiseksi
Oppimateriaalin ja menetelmien räätälöinti on yksi keino saavutettavuuden lisäämisessä. Esimerkiksi oppimateriaalissa voidaan ottaa huomioon oppilaan mahdolliset oppimisvaikeudet. Musiikissa kuvionuottien käyttö ja muut vaihtoehtoiset notaatiojärjestelmät ovat toimivia tapoja niiden oppilaiden osalta, joille perinteisen nuotinkirjoituksen lukeminen tuottaa vaikeuksia sekä tilanteissa, joissa oppilaan kognitiivista taakkaa olisi hyvä pienentää.
Muita pedagogisia tapoja lisätä opetuksen saavutettavuutta ovat muun muassa selkokieliset tekstit, pistekirjoitus, vaihtoehtoiset ja monipuoliset pedagogiset menetelmät sekä oppilaskeskeisyys. López-Íñiguezin (2017) kirjoittama työkalupakki taiteen perusopetuksen soitonopettajille tarjoaa työtapoja konstruktivistiseen soitonopetukseen, joka ymmärretään tasa-arvoisuutta lisäävänä pedagogisena mekanismina. Konstruktivistiset periaatteet, jotka sisältyvät myös taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, ohjaavat ottamaan huomioon oppilaan persoonan ja mielenkiinnon kohteet sekä tukemaan jokaisen oppilaan omaa ajattelua, autonomiaa ja taiteellista identiteettiä.
Konstruktivismi korostaa oppilaan aktiivista roolia ja vastuuta oppimisessa, opettajan ja oppilaan välistä neuvottelua ja yhteistyötä sekä oppilaiden, huoltajien, opettajien ja muiden toimijoiden välistä sosiaalista vuorovaikutusta. Oppilaiden aktiivisuuden tukemiseksi instituutioiden tulisi luoda heille mahdollisuuksia tehdä aloitteita sekä kehittää niitä. Opetuksen saavutettavuutta voidaan lisätä kohdentamalla toimintaa tietyille ryhmille, kuten senioreille ja maahanmuuttajataustaisille, sekä käyttämällä eri kieliä opetuksessa ja tiedottamisessa.
Katse kohti moninaisempaa taidepedagogiaa
Taidekasvatuksen saavutettavuuden lisäämisessä on tärkeää muun mm. kyseenalaistaa ja avartaa perinteistä käsitystä taiteiden oppijasta ja opiskelijasta sekä taiteilijuudesta ja yleensä ammattilaisuudesta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, miten erityisryhmiin kuuluvat tai eri tavoin oppivat voivat saavuttaa täysivaltaisen taiteilijuuden, kun siihen luodaan mahdollisuudet.
Onneksi taideharrastusten saavutettavuuden edistämisen hyväksi on otettu askelia viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2021 alkunsa saanut Suomen opetusministeriön rahoittama Harrastamisen Suomen malli takaa kaikille peruskouluikäisille harrastusmahdollisuuden koulupäivän jälkeen. Tämä osaltaan edistää myös taideharrastusten saavutettavuutta sosioekonomisesti haavoittuvammasta taustasta tuleville lapsille ja nuorille. Merkittävä vastuu taidetoiminnan saavutettavuuden ja moninaisuuden edistämisestä käytännön työssä on kuitenkin taidepedagogeilla.
Lähteet
Cuypers, K.; Knudtsen, M.; Sandren, M., Krokstad, S.; Wikström, B., & Theorell, T. 2011. Cultural activities and public health: research in Norway and Sweden. An overview, Arts & Health. Vol. 3. No. 1. s. 6-26.
Harrastamisen Suomen malli n.d. Viitattu 5.5.2023 https://harrastamisensuomenmalli.fi/
Juntunen, M.-L. 2021. Taiteen perusopetusta kaikille. Musiikkikasvatus 02, 2021, vol 24. 127–144.
Juntunen, M.-L. & Anttila, E. 2019. Taidekasvatus: Peruskoulun sokea piste. Kasvatus 50(4), 356–363.
Kukkonen, L. 2016. Opiskelijoiden ja työttömien nuorten köyhyys. Pro-gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
López-Íñiguez, Guadalupe 2017. Työkalupakki soitonopettajille. Konstruktivistisen soitonopetuksen edistäminen pedagogisen tasa-arvoisuuden mekanismina. Helsinki: Artsequal. Viitattu 5.5.2023 https://www.artsequal.fi/fi/-/toolkit-for-instrumental-music-teachers/2.5
Mattila, Maija (toim.) 2020. Eriarvoisuuden tila Suomessa. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö.
Opetus- ja kulttuuriminiesteriö n.d. Harrastamisen Suomen malli. Viitattu 5.5.2023 https://okm.fi/suomen-malli
Pynnönen, K. & Mitchell, R. 2013. Ikääntyvät ja ikääntyneet taiteen ja kulttuurin kentillä: 50+ Kulttuuribarometrin tuloksia. Helsinki: Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö.
Valtioneuvosto. OECD-vertailu: Sosioekonominen tausta vaikuttaa yhä voimakkaasti koulutusvalintoihin – alueelliset vaihtelut Suomessa pieniä.Viitattu 5.5.2023 https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/oecd-vertailu-sosioekonominen-tausta-vaikuttaa-yha-voimakkaasti-koulutusvalintoihin-alueelliset-vaihtelut-suomessa-pienia
Vitikka-Koponen, P. 2015. Sosioekonomisen aseman, musiikkiharrastuksen ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteydet. Pro- gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
