Siirry sisältöön Siiry hakuun

Soveltavan ja osallistavan taiteen laatukortit kulttuurihyvinvointipalvelujen kehittämistyössä

09.04.2020

Soveltavan ja osallistavan taiteen laatukorttien avulla voi suunnitella ja arvioida kulttuurihyvinvointia edistävää taiteellista työskentelyä. Kortit on tehty monialaisena yhteistyönä. Korteista luettaviin laatutekijöihin on paneuduttu huolella, ja niihin on kirjoitettu paljon taidelähtöisten menetelmien arvokasta osaamista.

Ainutlaatuisuus merkitsee usein jonkinlaista kohtaamiskokemusta.

Edellä siteerattu, arvostamani filosofin, Maija-Riitta Ollilan lause kiteyttää hyvin sen, miten taidelähtöisen ja soveltavan tai osallistavan taiteen arvo ja laatu vuorovaikutuskokemuksena näyttäytyy minulle. Olen pitkään ohjannut taidelähtöisiä menetelmiä ja ollut osallistujana erilaisissa soveltavan taiteen ryhmissä.

Taidelähtöisten menetelmiä ja soveltavaa taidetta erottaa mielestäni se, että taidelähtöisiä menetelmiä voivat ohjata lisäkoulutetut hoito-, kasvatus- ja sosiaalialojen työntekijät, mutta soveltavaa taidetta ohjaavat taiteilijat. Kysymys on taiteen ja taitelijan työn arvostamisesta eli siitä, että ihan kuka tahansa ei voi ohjata taiteellista työskentelyä taiteen nimissä. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta näin olen tämän asian tässä ymmärtänyt ja määritellyt.

Erityisesti viime vuosina olen osallistujana havainnoinut erilaisten ohjaajien työtä oppiakseni lisää siitä, miten syntyy laadukas osallistujakokemus. Matka on ollut todella mielenkiintoinen. Olen saanut huimia kokemuksia taiteen taikapiirissä ja pudonnut laatukuoppiin sekä taidelähtöisten menetelmien ryhmissä että soveltavan taiteen työpajoissa.

Hyvinvoinnin välitystoimiston valmentajatapaamisessa syntyi idea osallistavan taiteen vuorovaikutuspassin tai laatukorttien luomisesta laadun kehittämiseksi. Ideoimme, tuotimme valtavan määrän pohjatekstiä ja haimme näkökulmia eri asiantuntijoilta. Tässä artikkelissa taustoitan osallistavan taiteen laatukorttien tarkoitusta ja käyttöä. Kehittämisryhmä koostui seuraavista jäsenistä:

  • Minna Haapasalo, teatteri-ilmaisun ohjauksen lehtori (Turun ammattikorkeakoulu)
  • Marika Leinonen-Vainio, toiminnanjohtaja (Turun kaupunki)
  • Outi Linnossuo, lehtori, sosiaalityöntekijä, VTT, ekspressiivisen taidetyöskentelyn ohjaaja (Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto))
  • Marja Susi, nukketeatterin lehtori, psykologi (Turun ammattikorkeakoulu)
  • Anne Syvälahti, lehtori, psykologi, psykoterapeutti (Turun ammattikorkeakoulu)
  • Oona Tikkaoja, lehtori, taiteilija (Humanistinen ammattikorkeakoulu)
Kuvassa on punainen kuplavolkkari omenapuun alla.

Kuva: Oona Tikkaoja.

Ainutlaatuisia kokemuksia taidelähtöisillä menetelmillä

Valmistelu

Työpajan tai kurssin valmistelu on oleellinen osa työskentelyä. Hyvä valmistautuminen näkyy itse tilanteessa monin tavoin. Erityisesti se näkyy siinä, miten ohjaaja pystyy olemaan läsnä tilanteessa ja keskittymään osallistujiin. Tämä ei tarkoita sitä, ettei ohjaajan pitäisi olla herkkä lukemaan ryhmän alkutilannetta. Esimerkiksi pitää pohtia, miten olla ohjaajana vuorovaikutussuhteessa ryhmään, joka kokee, ettei taiteen tekeminen ole ollenkaan heidän juttunsa ja  turvallisuusalueella. Tuolloin ohjaajan voi olla hyvä muuttaa suunnitelmiaan ja keskittyä ensin turvallisuuden ja motivaation lisäämiseen ryhmässä. Olen usein ollut osallistujana tilanteissa, joissa tämä asia sivuutetaan ja ihmisten osallistujakokemus voi muodostua monin tavoin itsemääräämisoikeutta ja itsetuntoa koettelevaksi. Tuntemattomaksi jäänyt henkilö on todennut:

 

Kun näkee vaivaa toisten eteen, niin siinä on aina mukana ihme.

 

Kuvassa näkyy hiekkatie kesäisessä maisemassa, sinisellä taivaalla poutapilviä, ja ojan reunalla kukkii maitohorsma.

Kuva: Oona Tikkaoja.

 

Seuraavan tarkistuslistan avulla voi varmistaa, että ennen työpajan tai kurssin alkua valmistelu ja ennakointi on tehty mahdollisimman hyvin:

  1. Kysyntä ja tarjonta: Mieti, millaiseen kysyntään olet valmis vastaamaan taiteen keinoin ja onko sinulla siihen tarvittava osaaminen. Tarvitsetko kenties muita ammattilaisia mukaan palvelun tarjoamiseen?
  2. Kaksi asiakasta: Selvitä, kuka on palvelun ostajan yhteyshenkilö järjestelyihin liittyen. Sovi, miten kommunikoit hänen kanssaan, tapaamisissa, puhelimitse, sähköpostitse tai millä muulla tavoin. Selvitä: kuka on palvelun ostaja-asiakas, mitä hän haluaa, keitä ovat käyttäjäasiakkaat ja mitä he palvelulta haluavat. Voit joskus yllättyä siitä, että nämä ovat eri asioita. Silloin on hyvä selventää tilannetta molempien asiakkaiden suhteen.
  3. Asiakkaat tai osallistujat: Selvitä, montako osallistujaa ryhmään on tulossa. Onko kyseessä pienryhmä (5–8/8–15 osallistujaa), suurryhmä (15–25/25–35 osallistujaa), massaryhmä (35–50 osallistujaa) vai vieläkin suurempi ryhmä? Ryhmän koko on merkittävä tekijä sen suhteen, mitä voit tehdä ja miten?
  4. Asiakkaiden taustatiedot: Selvitä ikä, sukupuoli, koulutustausta, ammatit, rajoitteet, kunto, osallistujia yhdistävät ja erottavat tekijät sekä se, osallistuvatko ihmiset ryhmään vapaaehtoisesti vai pakotettuna. On myös hyvä tietää, että on eri asia ohjata työpajaa päihdehuollon työntekijöille tai asiakkaille.
  5. Tavoite: Selvitä etukäteen, mikä on työskentelyn tavoite, tai luo tavoite yhdessä osallistujien kanssa. Tai voit heittäytyä ryhmään ilmaan tavoitetta, jos se on mahdollista. Mieti, mitä tietoa välität tapahtumasta osallistujille. Miten motivoit ja innostat ennakkoon? Miten saat tietoa osallistujien tarpeista ja toiveista?
  6. Ennakkotieto: Varmista, että ihmiset tietävät, mihin he ovat osallistumassa. Ovatko he tulossa koulutukseen, työpajaan, virkistysryhmään, kasvuryhmään vai terapiaryhmään ja keitä muita on mukana?
  7. Taustaorganisaatio: Huolehdi, että yhteisö, johon olet menossa, tietää, mitä olet tulossa tekemään, esimerkiksi vaikka muistihäiriöisten hoitokodin henkilökunta. Sovi etukäteen, mikä on heidän roolinsa tilanteessa. Miten he voivat osallistua tai olla tukena?
  8. Työskentelytila: Valmistaudu tutustumalla tiloihin etukäteen ja järjestämällä tila sopivaksi työskentelyyn osallistujille. Varmista, että tilassa voi työskennellä ilman ulkoisia häiriöitä. On aika haastavaa työskennellä, jos tilan ulkopuolella on menossa talonrakennus tai tilassa piipahtelee muita ihmisiä.
  9. Turvallisuus ja riskit: Selvitä toteutuspaikan turvallisuusohjeet, ensiapuvälineet ja poistumistiet. Ennakoi mahdolliset riskit palvelusi toteutuksessa, esimerkiksi oma sairastuminen ja  varajärjestely, ryhmäläisen sairastuminen tai traumatisoituneisuus, joka voi aktivoita ryhmässä.
  10. Tarvikkeet: Käytä työskentelyyn soveltuvia, puhtaita ja laadukkaita välineitä. Kerro niistä osallistujille. Kerro välineiden hinnoista ja saatavuudesta. Tunne välineesi ja osaa käyttää niitä.
  11. Työparityöskentely: Sovi selkeä työnjako työparin kanssa. Jos ohjaat yksin,  huolehdi, että voit puhua ohjauskokemuksesta jonkun kollegan kanssa, tai pura työskentely kirjoittamalla tms. Käytä työnohjausta, jos se on mahdollista. Työparityöskentely on erittäin suositeltavaa ohjattavien ja ohjaajien moninaisuuden sekä jaksamisen vuoksi. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä-taiteilija-työparin yhteistyö mahdollistaa ryhmien moninaisuuden huomioimisen.
  12. Yksilötyö ja ryhmätyö: Sekä ryhmän että yksilöiden huomioiminen on mahdollista työparityöskentelyssä. Esimerkiksi jos joku ryhmäläisistä kieltäytyy kokonaan osallistumasta tai muuten oireilee tilanteessa, niin toinen ohjaaja voi mennä tilan ulkopuolella juttelemaan hänen kanssaan. Jos ohjaaja työskentelee yksin, hän on ensisijaisesti ryhmää varten ja etenee ryhmän ehdoilla.
  13. Oma hyvinvointi: Huolehdi, että olet nukkunut ja syönyt hyvin ja että olet valmis olemaan tilanteessa osallistuja varten. Viesti osallistujille, että olet innostunut ja kiinnostunut ohjaamaan heille työpajaa. Älä aloita esimerkiksi kertomalla, että olet edellisen yön rakentanut lavasteita teatteriesitystä varten ja olet hyvin väsynyt. Viestit näin, että oikeastaan haluaisit olla jossain muualla.
  14. Palautteen keruu: Suunnittele, miten keräät osallistujilta, muulta työyhteisöltä ja ostajalta palautetta: kokemuksia, merkityksiä ja vaikutuksia. Vaikuttavuutta voidaan mitata vasta myöhemmin. Vaikuttavuus tarkoittaa pitkäkestoisia vaikutuksia.
  15. Jälkimyyntityö: Ideoi ennakkoon, miten saat myytyä palvelun asiakkaalle uudelleen. Pyydä asiakkaalta suosituksia. Hyvin tehty työ myy parhaiten.
  16. Dokumentointi: Valmistele dokumentointi ja tarvittavat luvat, hanki allekirjoitukset lupiin, kuvausluvat, lapsilta myös vanhempien luvat. Kerro, missä ja miten kuvia käytetään. Sovi kuka kuvaa, ja jos kuvataan,  mieti, miten se ehkä vaikuttaa tilanteeseen ja osallistujakokemukseen. Joidenkin ihmisten on mahdotonta työskennellä olleessaan kuvauksen kohteena, ja se pitää hyväksyä.

Valmistelulista ei ole täydellinen, ja joka kerta pitää miettiä, mikä työpajan tms. palvelun järjestämisessä on oleellista. Kaikkea ei voi koskaan saada selville etukäteen, ja tilanteissa voi olla paljon muuttujia, jotka edellyttävät joustavaa ja sopeutuvaa tapaa toimia. Toisaalta voi olla myös tilanteita, jolloin oleellista on nimenomaan pitää kiinni siitä, mitä ja miten on aikonut ohjata ja mitä on tarkoitus saada aikaan. Nuoret ja erityisryhmät voivat haastaa ohjaajan jo lähtötilanteessa, mutta osaaminen ja uskominen omaan asiaan helpottavat myös muita lähtemään mukaan. Älä luovuta liian helposti.

 

Vuorovaikutus ja kohtaaminen

Osallistujakokemus tiivistyy vuorovaikutukseen ja palautteeseen. Mitä ikinä työpajassa tai kurssilla tehdäänkään, niin vuorovaikutus ohjaajan ja osallistujien välillä sekä osallistujien kesken määrittää pitkälti sitä, millaiseksi kokemus muodostuu. Olen tehnyt tästä paljon havaintoja, lukenut runsaasti palautteita sekä aihepiiriin liittyviä raportteja ja tutkimuksia.

Palaute tulee aina vuorovaikutuksesta.

Olen itse sosiaalityöntekijä, ja tarkastelukulmani on ensisijaisesti sosiaalinen. Olen kiinnostunut vuorovaikutuksen rakentumisesta ja merkityksestä sekä taiteen roolista tässä vuorovaikutuksessa. Monialaisissa yhteistoimintakuvioissa toimiminen ja kehittyminen ovat avanneet  monenlaisia näkökulmia sekä omaan että toisten osaamiseen.

Hyvinvoinnin välitystoimiston korttien monialaisessa kehittäjätiimissä päädyimme siihen, että osallistujakokemukseen vaikuttavat prosessin, vuorovaikutuksen ja taiteen laatuun liittyvät tekijät. Keräsimme laajasti näihin asioihin liittyvää tutkimus- ja kokemustietoa. Prosessin laatu tarkoittaa koko palveluketjua alkaen ideasta, tarpeesta tai palvelupyynnöstä, jota lähdetään yhdessä eri toimijoiden kanssa kehittelemään eteenpäin. Vuorovaikutus sekä sanallisena että sanattomana ilmaisuna on mukana kaikessa, kun ihmiset kohtaavat. Siihen kannattaa aina panostaa ja samalla reflektoida, miten minä olen ja elän suhteessa toisiin ihmisiin. Taiteen laatuun panostaminen lähtee siitä, miten taide asemoituu osaksi tekemisen prosessia. Taiteen tekemisen kynnyksen madaltaminen ei tarkoita sitä, että tingitään taiteellisista pyrkimyksistä.

Taiteelliset pyrkimykset voivat elää ja muuntua prosessin kuluessa, mutta on tärkeää, että taiteilijan taiteellinen osaaminen on ryhmän käytössä. Soveltavassa ja osallistavassa taiteessa taiteilijan tehtävä on antaa oma osaamisensa ryhmän käyttöön ja nostaa taiteellisen ilmaisun tasoa.

 

 

Kuvassa näkkyy hevosen alaosa, jalat ja varataloa mutta ei pää eikä selän yläosaa. Kuvassa näkyy myös ratsastajan jalka, joka on paljas.

Kuva: Oona Tikkaoja.

Taiteen taikapiirissä oleminen tuo työskentelyyn erityisen arvon

Tanssija Tiina Lindfors tanssiteatteri Eristä on tuonut hyvin esiin taiteen laatutekijät, jotka sopivat myös soveltavaan taiteeseen: rytmin, dramaturgian, yksityiskohdat, viimeistelyn, vaikuttavuuden ja koskettavuuden. Osallistavan taiteen laatukorteissa jätimme taiteen laadun tekijäksi, joka syntyy osana työskentelyprosessia. Taiteen laadun määrittäminen tuntui väärältä teolta. Suomessa taiteella on laissa määritelty itseisarvoinen asema, ja taiteen laadun määrittelijä joutuukin hankalaan asemaan pyrkiessään jollain lailla rajaamaan tuota itseisarvoa.

Keskityimme laadussa vuorovaikutukseen osallistamisen näkökulmasta sekä siten syntyvään kohtaamisen taiteeseen. Taiteilijalla osallistavan taiteen ohjaajana on mahdollisuus kohottaa taiteellisen työskentelyn tasoa ja laatua sekä siitä syntyvää arvon ja arvokkuuden kokemusta. Taiteen maailma voi olla osallistujille vieras ja vaikea, mutta hyvällä vuorovaikutuksella taiteeseen voidaan osallistumisen kynnystä madaltaa ja osallistumisen mahdollisuuksia parantaa.

 

Laatua osallistujakokemukseen – osallistavan taiteen laatukortit

Hyvinvoinnin välitystoimiston yhtenä kehittämisideana syntyi ajatus laatukorteista, joiden avulla avataan soveltavan ja osallistavan taiteen monialaista ja moninaista kenttää laadukkaan tekemisen näkökulmista. Näiden korttien tehtävänä on erityisesti varmistaa osallistujakokemuksen laatu sekä palvelun valmistelussa että sen arvioinnissa. Palvelutuotteen hinnoitteluun liittyvät asiat on jätetty näiden korttien ulkopuolelle. Minna Haapasalo on todennut (2017):

Osallistujakokemus on merkityksellinen.

Osallistavan taiteen palvelutuotteiden laatu syntyy tekijöiden osaamisesta. Osaaminen on näissä korteissa jaettu neljään teemaan:

  1. Ammattilaisuus
  2. Asiakaslähtöisyys
  3. Eettisyys
  4. Vuorovaikutustaidot

Jokaisesta teemasta on tehty sarja kysymyksiä, joiden avulla palveluiden tuottajat ja kehittäjät voivat suunnitella ja arvioida tekemisen laatutekijöitä. Avaan seuraavaksi hieman eri laatutekijöiden sisältöä ja kysymysten taustalla olevaa ajattelua.

 

Kuvassa näkyy pyörän satula ja tarakalla oleva kassi, josta pilkottaa auringonkukkakimppu.

Kuva: Oona Tikkaoja.

Ammattilaisuus

Ammattilaisuus näkyy asiakkaalle taitavasti, tarkoituksenmukaisesti ja asiakaslähtöisesti suunniteltuna sisältönä. Tekijän lähtökohtiin vaikuttavat ammatillinen pätevyys: tutkinnot, työkokemukset, pedagoginen osaaminen ja osaamista täydentävä lisäkoulutus. Laadukas tekeminen mahdollistaa vaikuttavuuden. Ammattilainen osaa mallintaa, mitata ja todentaa palvelun vaikuttavuuden.

Asiakaslähtöisyys

Osallistavan taiteen lähtökohta perustuu havaittuun ja tunnistettuun tarpeeseen. Sisällön saavutettavuus on asiakaslähtöisyyttä. Osallistavan taiteen lähtökohta perustuu havaittuun ja tunnistettuun tarpeeseen. Sisällön saavutettavuus on asiakaslähtöisyyttä. Tällöin toiminta on sijoitettu osallistujalle esteettömiin tiloihin ja osallistujalle räätälöidyllä tavalla.

Yhdenvertaisuus ja avoin asenne tekevät osallistumisesta helposti lähestyttävää. Havaittu tarve voidaan kääntää ja muotoilla tavoitteiksi. Konkreettiset tavoitteet turvaavat sen, ettei ryhmä poukkoile suuntaan tai toiseen. Tavoitteet lisäävät turvallisuuden tunnetta ja mahdollistavat kehityksen. Tavoitteisiin voi palata aina silloin tällöin ja pohtia, mitä varten olemme täällä. Toiminnan suunnittelu on tärkeää, mutta silti on tarpeen jättää mahdollisuus luovuudelle, suunnan tai kurssin muutoksille. Ryhmästä voi nousta toiveita ja tarpeita, joita ei ehkä ole suunniteltu mutta jotka ovat ryhmälle tärkeitä. Osallistava taide tukee osallistujaa elämysten ja mielikuvien voimin. Tietoa ja elämyksiä tuodaan näkyviksi eri aistien välityksellä.

Eettisyys

Eettinen toiminta nousee tekijän arvoista ja osallistujien toimintaympäristön sekä sen arvojen huomioimisesta. Eettinen toiminta sisältää tasa-arvon ja luottamuksellisuuden. Ryhmän säännöistä ja ryhmän luottamuksellisuudesta on tärkeää keskustella ensimmäisellä tapaamiskerralla. Ryhmän luottamuksellisuus on edellytys ryhmän onnistumiselle. Kaikista ryhmää koskevista asioista ei voi kertoa ryhmän ulkopuolisille ihmisille. Lupa toimintaan ja sen kuvaukseen pitää kysyä. Alaikäisiltä luvat pitää kysyä myös vanhemmilta.

Vuorovaikutustaidot

Hyvät vuorovaikutustaidot kohottavat asiantuntijan pätevyyttä. Vuorovaikutus rakentuu kuuntelemisesta, tunteista, tahdosta, ajattelusta sekä toiminnasta. Yhteisymmärrys perustuu vastavuoroisuuteen. Luottamuksellisuus rakentuu sanoillamme ja tekemisillämme sekä siitä, miten kohtaamme toisen ihmisen. Ohjaajan ei pidä olla täydellinen tai erinomainen! Aito läsnäolo, ryhmäläisten kohtaaminen ja motivaatio ryhmän ohjaukseen ovat tärkeitä. Kokemus karttuu ohjaamistoiminnassa vähitellen. Toiminta voi nostattaa ohjaajassa monenlaisia tunteita. Välillä tuntuu kuin vetäisi kivirekeä perässään. Välillä taas ryhmä kantaa niin, että ohjaaja voi jäädä taka-alalle.

Ryhmäläisten rohkeuden ja itseilmaisun kasvu on usein paras palkinto ohjaajalle. Ryhmissä on aina erilaisia temperamentteja. Toiset ovat enemmän ulospäinsuuntautuneita ja spontaaneja; toiset taas ovat hiljaisempia ja asettuvat enemmän seuraamaan muita. Ohjaajan tehtävänä on hyvän aloituksen, suunnitellun toiminnan kaaren ja riittävän ryhmän lopetusprosessin kautta auttaa ryhmää ottamaan itse toimijuutta. Palautteen antaminen on lopetusvaiheessa tärkeää. Ryhmän jäsenet saavat antaa palautetta toisilleen ja ohjaajalle, ohjaaja ryhmälle. Lyhytkestoisessakin ryhmässä syntyy kiintymystä, ja ryhmästä tulee monille tärkeä. Ryhmän loppumiseen liittyvien tunteiden käsittely on tärkeää.

 

Osallistavan taiteen laatukortit ovat ladattavissa ja tulostettavissa Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen nettisivuilta:

Laatukortit suomeksi

 

 

Kirjallisuutta

Boehm, C.; Lilja-Viherlampi, L.-M., Linnossuo, O.; McLaughlin, H.; Ciriano, E. J. G.; Martin, O. M.; García, E. M.; Kivelä, S.; Männama, I. & Gibson, J.  2016. Contexts and Approaches to Multiprofessional Working in Arts and Social Care. UAS JOURNAL. Eapril. Saatavilla: https://uasjournal.fi/in-english/contexts-and-approaches-to-multiprofessional-working-in-arts-and-social-care/.

Halme, R. & Susi. M. 2018. Kohtaamisia nukketeatterin keinoin – Kokemuksia vuorovaikutteisesta nukketeatterista. Verkkojulkaisussa Ko-koo-mo. Saatavilla: http://www.ko-koo-mo.fi/files/6315/1686/9626/KohtaamisiaNK_screen.pdf.

Haveri, M. 2016. HYVIÄ KYSYMYKSIÄ – eettinen erityistaidetoiminta. Hämeenlinna: Kettuki ry.

Heikkilä, M. L. & Tikkaoja, O. 2015. Tatun ja Soten Työkirja. Vinkkejä osallistavan taiteen tuotantoon taiteilijalle, tilaajalle ja tuottajalle.  Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja.

Helander, S., Linnossuo, O.  & Tikkaoja, O. 2018.  Tatu ja Sote sukupolvityössä. Ideoita eri ikäisten yhteistoimintaan osallistavan taiteen keinoin. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 43.

Hynninen, S. E. 2016. Luovat ja taidelähtöiset menetelmät lastenkodin arjessa. Ohjaajan ja lapsen vuorovaikutustapojen rikastaminen. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Taidekasvatuksen maisteriohjelma.

Hyppönen, M. & Linnossuo, O. (toim.) 2002. Zip, Zap ja Poing. Toiminnallisia menetelmiäja leikkejä hoito-, kasvatus- ja sosiaalialan työhön ja koulutukseen. Helsinki: Lasten keskus.

Hyppönen, M. & Linnossuo, O. (toim.) 2006. Intohimosalaatti.  Toiminnallisia menetelmiä hoito-, kasvatus- ja sosiaalialan työhön ja koulutukseen. Helsinki: Lasten keskus.

Häkkinen, L.; Tikkaoja, O. & Linnossuo, O. 2016. Vuorovaikutus oasallistavan taiteen ryhmänohjauksessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 26.

Häkkinen, L.; Tikkaoja, O. & Linnossuo, O. 2017. Osallistavaa taidetta nuorten parissa. Työkirja kenttään tutustuvalle. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 27.

Koskenniemi, P. 2007. Osallistava teatteri – Devising ja muita merkillisyyksiä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi.

Kuukasjärvi, A.; Linnossuo, O. & Sutinen, J. (toim.) 2011. Taidetyöskentely arjen näyttämöillä. Teoriaa, menetelmiä ja sovelluksia. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 53. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Känkänen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Valtiotieteiden tiedekunta. Sosiaalitieteiden laitos. Tutkimus 109. THL. Tampere: Suomen yliopistopaino.

Laaksonen-Sassa, M.; L. Linnossuo, O. & Tikkaoja, O. 2018. Taide päihdetyössä. Työkirja toiminnan suunnitteluun. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 36. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Laitinen, K. & Sundström, M. 2012. Vuorovaikutustaitojen kehitys osana lääkäriopiskelijan ammatillista kasvua. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos.

Laitinen, L. 2017. Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 46. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. 2017. Taide ja hyvinvointi: katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. Arts Equal.  Kokos-julkaisusarja 1/2017. Helsinki: Taideyliopisto.

Lilja-Viherlampi, L.-M. 2007. ”Minunkin sisällä soi” – musiikin ja sen parissa toimimisen terapeuttisia merkityksiä ja mahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 24. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Linnossuo, O. (toim.) 1997. Hyvä, paha ja hauska. Kasvuharjoituksia lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Helsinki: Lasten keskus.

Linnossuo, O. 2007. Projektiorganisoitu kehittämistyö riskilasten ja -nuorten palveluissa Turussa vuosina 1993–2003. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 25. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Linnossuo, O. 1998. Tutkimuskatsaus seikkailukasvatusinterventioiden vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta. Tieto kiertoon. STAKES.  Saatavilla: www.stakes.fi/vye/huosta.

Martin, M.; Heiska, H.; Syvälahti, A. & Hoikkala, M. 2012. Satoa ryhmästä. Opas hyvinvointiryhmän ohjaajalle. YTHS oppaita 9/2012. Saatavilla: https://www.yths.fi/filebank/1546-Satoa_ryhmasta.pdf.

Pääjoki, T. & Tikkaoja, O. 2018. Taide palvelee. Soveltavan taiteen palvelumuotoilu. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 45.

Raivio, M.; Raivio, J.; Purola, A.; Vuorinen, M. & Koikkalainen, R. ym. 2016 (toim.). Minun kulttuuripajani. Tarinoita toivosta, kohtaamisesta ja mielenterveydestä. Sosped-säätiö. Saatavilla: https://docplayer.fi/25224828-Minun-kulttuuripajani-tarinoita-toivosta-kohtaamisesta-ja-mielenterveydesta.html

Rosenlöf, A.-M. 2017. Kulttuurihyvinvoinnin kehittäminen Turun kaupungissa. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 240. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Taidelähtöiset ja toiminnalliset menetelmät identiteettityön ja osallisuuden tukena – oppimisopas ohjaajille. ”Ilman heitä en olisi löytänyt tähän hetkeen”. Kansalaisfoorumi 2015.

Teatteri kasvatuksen taiteena. Ohjaaja taidekasvattajana. Kansalaisfoorumi 2016.

Tavarat taskuissa. Nuorten ryhmäohjauksen taidelähtöisiä menetelmiä. MIMO-projekti 2010–2013. Saatavilla: www.turkuamk.mimo.fi

 

                     

 

 

 

 

 

 

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php