29.03.2022

Dialogisessa estetiikassa taide ei pelkisty taiteilijaan eikä hänen signeeraamaansa teokseen, vaan syntyy jaetusta tekijyydestä ja vuorovaikutuksesta. Näytelmäkirjailijan ja teatteriohjaajan tekijyyttä korostavan teatterikäsityksen sijaan teatteritaiteen perusopetus nojaa dialogisuuteen ja ryhmälähtöiseen prosessiin. Dialogisessa työtavassa teatteriohjaajan tehtävänä on luoda moniääninen ympäristö, jossa kukaan ei ole yksinään sisältöjen tai merkitysten lähde. Dialogisessa prosessissa kaikki ovat yhdenvertaisesti taiteilijoita.

Teatterin tekemisen käytännöt eivät nykypäivänä rajoitu enää teksti- ja ohjaajakeskeisiin työskentelymalleihin tai hierarkkisiin tehtäväalueisiin. Jälkimodernin ajan teatterissa taiteellinen työ tapahtuu kollektiivisesti – tekijyyttä jaetaan koko työryhmän kesken, ja ohjaajan, esiintyjän, valosuunnittelijan, lavastajan tai esimerkiksi koreografin työnkuvat voivat limittyä. Myös yleisö osallistuu yhä useammin taiteellisiin prosesseihin ja on osaltaan määrittämässä toiminnan myötä syntyviä sisältöjä sekä merkityksiä.

Opinnäytetyössäni ”Jaettu tekijyys ja kollektiivinen omistajuus teatterin ryhmäprosessissa – teatteritaiteen perusopetus dialogisena ja moniäänisenä prosessina” (2022) olen tarkastellut teatteritaiteen opettajan työtä ja tutkinut dialogista työtapaa jaetun tekijyyden edistämisen keinona. Opinnäytetyöni on omakohtainen taidepedagoginen tutkimusmatka työni taustalla piileviin arvoihin sekä ryhmälähtöisen teatterin tekemisen ilmiöihin.

Nykyteatterin tekijyys on jaettua – Taustalla moniäänisyyden ja osallisuuden edistämisen tavoitteet

Opinnäytetyöni on pohjimmiltaan puheenvuoro taiteen demokratisaation puolesta. Sen taustalla on vahva usko dialogiin ja tasavertaiseen kohtaamiseen maailman muuttamisen keinoina. Dialogisessa työskentelyssä taide syntyy vuorovaikutuksesta ihmisten ja heidän maailmankuviensa välillä. Dialogisen työskentelyn perusyksikkö on ryhmä tai yhteisö, ja sen tavoitteena on jokaisen yksilön tasavertainen osallisuus.

Jaetun tekijyyden idea toimii ihanteena, jonka ytimessä piilee ajatus moniäänisestä ja vapaasta taiteesta, joka on kaikkien.

Teatteritaiteen opetuksessa dialogisuus on pedagoginen valinta. Yksiäänisen ohjaajakeskeisen työtavan sijaan dialoginen prosessi etenee ryhmälähtöisesti ja mahdollistaa sellaisen taiteen tekemisen, jossa yhdistyvät useamman tekijän tasavertainen osallisuus, erilaiset näkökulmat sekä kollektiivinen omistajuus tuotettuihin sisältöihin.

Yhteisöllisyys tärkeänä osana kollektiivista omistajuuden kokemusta

Jaetun tekijyyden lisäksi opinnäytetyöni keskittyy erityisesti teatterin ryhmäprosessin myötä syntyneeseen kollektiiviseen omistajuuden kokemukseen, jonka edellytyksinä dialogisuus, jaettu tekijyys sekä moniäänisyys näyttäytyvät. Opinnäytetyöni tutkimusaineisto koostuu tutkimuskirjallisuuden lisäksi haastattelu- ja kyselytutkimuksen avulla hankkimastani tutkimusaineistosta, jonka tehtävänä on selvittää oppilaiden kokemuksia dialogisesta työskentelyprosessista. Opinnäytetyöni kytkeytyy siis osaksi opettajantyöni praktiikkaa, tekee siitä havaintoja ja pyrkii selvittämään dialogisen ohjauksen suhdetta oppilaiden kokemuksiin jaetusta tekijyydestä sekä omistajuudesta.

Opinnäytetyössä käsittelemäni kollektiivinen omistajuus merkitsee ryhmässä ilmenevää meidän-kokemusta.

Kun teatteriryhmän työskentelyyn liittyy vahva yhteisyys ja me-kokemus, ryhmäprosessin aikana tuotettuihin ideoihin ja tuotoksiin yhdistyy aina myös yhtä vahva meidän-kokemus, toisin sanoen kollektiivinen omistajuus.

Tutkimukseni tulosten valossa kollektiivinen omistajuus rakentuu jaetun tekijyyden varaan, joka edellyttää tasavertaisen osallisuuden lisäksi ryhmän sisäistä yhteisöllisyyttä. Teatteriryhmän onnistuneella ryhmäytymisellä on näin ollen tärkeä rooli kollektiivisen omistajuuden kokemuksen toteutumisessa. Ryhmän yhteinen omistajuus kohdistuu niin prosessissa syntyneisiin ideoihin, tuotoksiin kuin yhdessä valmistettuun teatteriesitykseen.

Dialoginen ryhmäprosessi on toiminnan ja reflektion vuorottelua

Opinnäytetyöni myötä olen laatinut teatterin dialogisesta ryhmäprosessista mallin, jonka ytimessä on toiminnan ja sitä seuraavan dialogisen reflektion muodostama kehä. Mallissani teatterin toiminnallisista työvaiheista siirrytään säännönmukaisesti reflektiiviseen vaiheeseen, jossa ryhmä arvioi jo tehtyä, ilmaisee mielipiteitään, neuvottelee ja tekee päätöksiä seuraavaa toiminnallista työvaihetta silmällä pitäen.

Reflektiivinen vaihe on eräänlainen yhteen liittymisen rituaali, jossa jaettu tekijyys syntyy ja kollektiivisen omistajuuden siemenet kylvetään.

Tutkimukseni perusteella esitän, että dialoginen reflektiovaihe aktivoi koko ryhmää osallistumaan taiteelliseen prosessiin ja edistää näin ollen jaettua tekijyyttä sekä osallistujien omistajuuden kokemusta tehtyihin päätöksiin ja tuotettuihin sisältöihin.

Dialogisessa prosessissa kaikki ovat yhdenvertaisia

Dialogisessa työskentelyssä teatteritaiteen opettaja ei sanele ohjeita tai asetu tiedolliseen auktoriteettiasemaan. Opettaja osallistuu tasavertaisesti ryhmän yhteiseen tiedonmuodostukseen ja tarjoaa koko ryhmälle mahdollisimman paljon valtaa taiteellisessa päätöksenteossa.

Ryhmätyöskentely tuottaa äänien sekoittumista uusiksi ääniksi, joita ei yksilöillä ryhmään tullessaan ollut. Ilmoille kajahtaa ryhmän ääni.

Dialogisuus on kuuntelevaa ryhmätyöskentelyä, joka perustuu yhdessä tutkimiseen ja löytämiseen. Tärkeimpiä taitoja ryhmän yhteisen äänen löytämiseksi ovat toisten ideoitten kuunteleminen sekä niiden jatkaminen.