04.10.2022

Turun ammattikorkeakoulun Master School -opiskelija Annika Niskanen tarkastelee Vertaistaiteilijat-hankkeen toteuttamaa Villiintynyt akvaario -taideresidenssiä vastavalmistuneessa YAMK-opinnäytetyössään. Vuodesta 2018 toiminut Vertaistaiteilijat-hanke edistää erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden toimintamahdollisuuksia työelämässä ja taidemaailmassa. Suomen ensimmäinen rinnakkaisia taidemaailmoja yhteen tuonut residenssi oli onnistunut kokeilu ja siitä on paljon opittavaa, kertoo tuore YAMK-opinnäytetyö.

Vuodesta 2018 toiminut Vertaistaiteilijat-hanke edistää erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden toimintamahdollisuuksia työelämässä ja taidemaailmassa. Hanke tekee töitä löytääkseen ratkaisuja vallitsevaan tilanteeseen, jossa osa taiteentekijöistä jää systemaattisesti alan instituutioiden, koulutuksen, työpaikkojen ja rahoitusmekanismien ulkopuolelle. Taidekentällä on suuria vaikeuksia luoda yhdenvertaisia toimintamahdollisuuksia taiteilijoille, jotka eivät pysty toimimaan vallitsevien normien mukaan.

Vertaistaiteilijat-hankkeessa on nähty, kuinka pirstaloitunut Suomen taidekenttä on ja kuinka sen toisistaan eriytyneet maailmat eivät juurikaan kohtaa. Marraskuussa 2019 toteutettiin tähän kohtaamisongelmaan liittyvä kokeilu: taiteilijaresidenssi, jonne kutsuttiin työskentelemään niin erityistä tukea tarvitsevia kuin ei-erityistä tukea tarvitsevia taiteilijoita.

Villiiintynyt akvaario

Villiintynyt akvaario –residenssissä jokainen taiteilija työskenteli valitsemiensa teosaihioiden kanssa. Residenssitilana toimivassa galleriassa tehtiin töitä muun muassa maalausten, installaatioiden ja performanssien parissa. Vaikka residenssi oli varsin lyhyt kokeilu, oli se haastattelujen perusteella osallistujilleen vaikuttava ja poikkeuksellinen kokemus. Erityislaatuisena pidettiin muun muassa työskentelytapaa, johon ei sisältynyt mentori-ohjattava-roolitusta vaan kaikki osallistujat työskentelivät suhteessa toisiinsa itsenäisesti, ja kaikilla oli valtaa ja vastuuta residenssin toteutumisesta.

Vertaisuus ei residenssissä tarkoittanut sosiaali- ja terveysalalta tuttua vertaistukea, jota tarjotaan esimerkiksi tiettyjen diagnoosien tai kriisitilanteiden yhteydessä. Sen sijaan vertaisuus määriteltiin osallistujien väliseksi yhdenvertaisuudeksi taiteen tekijöinä.

Jokainen osallistuja otti osaa paitsi itse residenssiin myös sen suunnitteluun. Tällä tavoin työskentelyn puitteet ja päämäärät rakennettiin kaikille mahdollisiksi ja mielekkäiksi.

Residenssissä kohtaaminen ja kuunteleminen tapahtui taiteen tekemisen lomassa, rinnakkaisten työprosessien äärellä. Jaettu työaika ja -tila mahdollistivat erilaiset hauraat ja fyysiset tavat olla läsnä. Vuorovaikutus oli usein sanatonta ja liittyi havainnointiin, toimintaan ja olemiseen. Tiedonvaihto tapahtui taidepuheen sijasta huokauksessa, siveltimen valinnassa ja kehon aamuvenytyksessä. Suuri merkityksensä oli myös sillä, miten jaetussa tilassa työstetyt teokset asettuivat jatkuvasti vuoropuheluun keskenään. Taide loi kuuntelemisen tilan, jossa ymmärrys lisääntyi uusilla ja ennakoimattomilla tavoilla.

Muutosta kohti aiempaa yhdenvertaisempaa ja moniäänisempää taidekenttää tapahtuu koko ajan, vaikka se on hidasta. Villiintynyt akvaario oli osa sitä verkkaista liikettä, jossa taidekentän valtasuhteet muokkaantuvat uusiksi ja jossa otamme konkreettisia askelia alan työskentelymahdollisuuksien laventamisessa ja normien purussa. Tietoisuus vähemmistöjen oikeuksista sekä erilaisten äänien, kehojen, tarpeiden ja työskentelytapojen tuleminen näkyväksi tekee taidekentästä vapaamman ja mahdollisemman meille kaikille. Residenssin kaltaiset kiireettömät kohtaamiset voivat synnyttää ymmärrystämme muuttavaa dialogia, joka ei koskaan avaa ovia vain yhteen suuntaan vaan luo villiä liikettä maailmasta toiseen.

Pitka matka moniäänisyyteen

Taidekentän ulkopuolisuus linkittyy erityisen tuen tarpeeseen. Suomessa opiskelee ja työskentelee lukuisia taiteilijoita, joilla on erityisen tuen tarve esimerkiksi kehitysvammasta, laaja-alaisesta oppimishäiriöstä tai autismin kirjosta johtuen. Ei-erityistä tukea tarvitseva taiteilija puolestaan on henkilö, joka kykenee ilman tukea esimerkiksi hakemaan alan apurahoja ja työ- ja opiskelupaikkoja.

Iso osa ulkopuolelle jäämisen ongelmaa on se, että nämä eri taustoista tulevat taiteilijat eivät kohtaa. Alalla ei ole juurikaan luotu toimintamalleja, jotka edesauttaisivat sitä, että erityistä tukea tarvitsevat ja tukea tarvitsemattomat taiteilijat pääsisivät esimerkiksi työskentelemään yhdessä. Ilman tällaisia tilaisuuksia jää käymättä paljon tärkeää ruohonjuuritason dialogia, jolla olisi mahdollisuus uudistaa alaa ja sen rakenteita. Villiintynyt akvaario -residenssi toimi luontevana kohtaamispaikkana erilaisista lähtökohdista alalle tuleville taiteilijoille.

Meidän taidekentän ois mahdollista olla paljon moniäänisempi, villimpi ja vapaampi. Se on jotenkin ollut mulle se ydinviesti, kun olen käynyt opinnäytetyön taustamateriaaleja läpi. Mutta myös se, että matkaa siihen on vielä tosi paljon ja sen taittaminen on jopa tuskaisen hidasta.

Kohtaamispaikkana taide

Villiintynyt akvaario – Rinnakkaiset taidemaailmat samassa residenssissä -niminen opinnäytetyö avaa residenssin toteutumista ja perehtyy erityisesti taiteilijoiden väliseen vertaisuuteen, vuorovaikutukseen sekä julkisen tilan haltuunottoon. Opinnäytteessään Niskanen toteaa, että taidekentällä tarvittaisiin lisää residenssin kaltaisia tilaisuuksia, joissa ruohonjuuritasolla ratkotaan työskentelyn edellytyksiä ja luodaan mahdollisuuksia dialogiin oman työn äärellä.

Olennaista tuntui olevan just se, että kohtaaminen tapahtui siinä taiteen tekemisen lomassa. Tutustuminen ja vuorovaikutus oli usein sanatonta ja liittyi pikemminkin tekemiseen, liikkeeseen tai ylipäänsä olemiseen. Tärkeää oli myös se, että siellä jaetussa tilassa työstetyt teokset asettuivat nekin jatkuvasti vuorovaikutukseen keskenään. Tällainen tilannehan luo ihan erityisen mahdollisuuden ymmärtää sen toisen ihmisen tekijyyttä.

Suomen ensimmäinen vertaistaiteilijaresidenssi on tärkeä esimerkki raja-aitojen rikkomisesta taidekentällä. Residenssi opetti osallistujilleen, että taiteessa jos missä on tilaa erilaisille tavoille osallistua ja olla läsnä.