01.11.2022

Ei-tietäminen on käsite, joka on taiteilijoiden lemmikki, samoin keskeneräinen. Samat käsitteet ovat olleet perinteisesti työelämässä ja markkinataloudessa parasiitteja. Nyt niitä olisi silti opeteltava sietämään, ellei peräti rakastamaan.

Työelämä ja organisaatiorakenteet koostuvat yhä arvaamattomammista palasista, jotka voivat ajaa työntekijän ahdinkoon. Paitsi jos ei-tietämisen ja keskeneräisen ottaa työkavereikseen ja syöttää niille hattaraa. Mutta miten löytää niiden hattaraa syövät suut?

Luova ratkaisukyky nähdään tämän päivän työelämän ydintaitona, ja uudet haasteet ovat herättäneet näkemään taidealojen ammattilaiset ratkaisijan roolissa. Myös taidesektori mullistuu, kun julkisen ja yksityisen rajat hämärtyvät ja taiteen rahoitusmekanismit menevät uusiksi.

Markkinatalous ja taidesektori tarvitsevat toisiaan yhä enemmän, ja vastaus ongelmaan tulee tarjottimella:

Organisaatioiden olisi terveellistä ja taloudellisesti kannattavaa vakiinnuttaa ammattitaiteilijat osaksi arkeaan.

Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Ensinnäkin taide- ja luovan osaamisen kysyntä ja tarjonta eivät täysin kohtaa. Toisin kuin muita virkistys- ja työhyvinvointitoiminnan muotoja, taidelähtöistä toimintaa ei ole juurikaan konseptoitu tilaajalle vetovoimaisiksi paketeiksi. Toinen ongelma liittyy nimenomaan konseptointiin ja paketointiin: ne kuulostavat ammattitaiteilijasta usein vastenmielisiltä.

Taiteilijan näkökulmasta taiteen itseisarvoa ollaan liian helposti uhraamassa markkinalähtöisten tarpeiden alttarilla. Varsinkin silloin, kun taiteilija myy itse osaamistaan organisaatioille, voidaan joutua tilanteeseen, jossa yrityksen imagolliset reunaehdot sanelevat taiteilijan työn suuntaa.

Osana ratkaisua voisi olla valtakunnallinen palvelualusta, jolle rekisteröityneet taidealojen ammattilaiset voisivat tarjota osaamistaan työyhteisöihin.

Alustan tulisi pitää huolta asiallisesta asiantuntijatyön korvauksesta taiteilijalle, tilaajaystävällisyydestä, palvelun laadusta sekä kannattavuudestaan välityspalkkion turvin. Palvelualusta voisi tomia viestinviejänä ja tehdä taiteilijaehtoisten ratkaisujen hyödyistä aiempaa tutumpia organisaatiojohdolle. Alusta voisi tarjota myös asiantuntija-apua sopivan toiminnan ja taiteilijan löytämiseen.

 

Intuitio ja epävarmuus valuuttana

Taidelähtöinen toiminta tai taideinterventio työyhteisössä on parhaimmillaan uskollinen taiteen ydinluonteelle, jossa avoimen lopputuloksen viitoittamat mahdollisuudet voivat näyttäytyä.

Sallimalla odottamattoman tapahtua voidaan päästä uudenlaisiin ja yllättävän hyviin tuloksiin.

Taiteilija-asiantuntijuutta hyödyntämällä voidaan päästää ns. kolmanteen tilaan, jota ei voida mitata sellaisilla teknologisilla tai ekonomisilla mittareilla, jotka yleisesti mielletään tiedon tuottamisen ja arvioinnin lähtökohtina.

Art-based research, eli ABR, on kansainvälinen termi tutkimussuuntaukselle, joka on vakiintunut kuvaamaan taidelähtöisiä ja poikkitieteellisiä menetelmiä hyödyntävää tiedon tuottamista.

ABR:n uskottavuusarvo liittyy laajaan näyttö- ja tutkimuspohjaan viimeisen parin vuosikymmenen ajalta.

Viime vuosina on kokeiltu Suomessakin uudenlaisia taiteilija-asiantuntijoiden ja organisaatioiden yhteistyölle perustuvia hankkeita, joiden merkittävinä edistäjinä ovat toimineet esimerkiksi Taiteen edistämiskeskus, Helsingin Taideyliopisto, Turun ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto. Yhteistyölle on saatettu määrittää joitakin tavoitteita, kuten yhteishengen parantaminen tai henkilöstön työn sisällöllisen laadun tunnistaminen. Taiteilija on kuitenkin suunnitellut taideintervention vapaista lähtökohdista, ja taiteen itseisarvoa kunnioitetaan.

Taidelähtöisessä toiminnassa astuminen epämukavuusalueelle voi avata oivalluksia, mutta myös ahdistusta ja kiukkua. Epämukavuus ja -varmuustekijöiden kanssa toimeen tuleminen on silti taito, jota työyhteisöjen olisi harjoiteltava sopeutuakseen jatkuvasti muuttuviin työelämän vaatimuksiin.

Markkinaehtoisuutta ilman ehtoja

Taiteilijan asiantuntijaroolia organisaatioissa edistäneiden hankkeiden ongelma on se, että ne jäävät helposti piloteiksi. Yrityskenttä ei ole vielä ottanut täysin tosissaan taiteilija-asiantuntijuuden hyödyntämisen potentiaalia. Mukaan lähdetään kokeilumielellä ja sillä ehdolla, että yhteistyö ei tuo lisäkustannuksia, eli yhteistyö rahoitetaan esimerkiksi apurahan turvin.

Tarvitaan markkinaehtoinen koneisto viemään markkinaehdotonta viestiä organisaatiojohdolle. Viestin saatteena korostuu vakuuttava näyttö taidelähtöisen toiminnan ja taideinterventioiden tuomasta lisäarvosta työyhteisön onnellisuuden, luovan ratkaisukyvyn ja yrityksen tuottavuuden mittareilla.

Taiteilijat tietävät, että luovuus ei ole heidän yksityisominaisuuttaan tai -omaisuuttaan. Luovuus on aina läsnä. Silti synnynnäinen luottamus intuitioon ja omaan luovuuteen usein katoaa, ja tilalle ryntäilee katteettomia väitteitä omasta kyvyttömyydestä.

Olisi vain tunnistettava se hattaraa syövä suu. Apua tunnistamiseen kannattaa hakea taiteilijoilta ja sellaisesta asiantuntijapalvelusta kannattaa maksaa.