Kirjoitan tässä artikkelissa kehittämishankkeestani, jonka toiminnallisessa ytimessä oli ohjaamaani Kenen ääni kuuluu -ääni- ja liiketeos. Teoksen pääosassa olivat mielenterveystoipujien kokemukset…
Tekijät | Authors
Taiteilija osana vanhuspalveluorganisaation henkilökuntaa mahdollistamassa kohtaamisia ja kokemuksia
Psykofyysinen ihminen tarvitsee merkityksellisen elämän edellytykseksi mahdollisuuden erilaisille kohtaamisille ja kokemuksille koko elinkaarensa ajan, myös asuessaan vanhusten palvelukeskuksessa. Vanhuspalveluorganisaatioihin on tarpeen vakiinnuttaa taide- ja kulttuuriammattilaisten sekä vanhustyön yhteistyö.
Tämä artikkeli perustuu taiteilijan työskentelystä vanhusten palvelukeskuksessa tekemääni kuvataiteilijan (YAMK) opinnäytetyöhön, joka oli osa kulttuurialan Master School -opintoja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa. Lähestymistapani oli narratiivinen.
Teen työtä taiteilijana vanhusten palvelukeskuksessa. Tästä työstä olen tehnyt teoksen Taiteilijan lääkekaappi – sopivasti naiivi annostus. Se on noin kuuden minuutin mittainen runovideo, narratiivini taitelijana työskentelystä osana vanhuspalveluorganisaatiota. Runovideo on katsottavissa You Tubessa: https://youtu.be/c-EZGPPULI8.
Kokonainen ihminen
Meillä on kuntien uusi kulttuuritoimintalaki vuodelta 2019 (Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019). Meillä on ihmisoikeuksien yleismaallisen julistuksen 27. artikla oikeuksista kulttuurielämään (YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948). Lisäksi meillä on taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista tehdyt lukemattomat tutkimukset, joista viimeisimpänä WHO:n 11.11.2019 julkaisema laaja taiteen terveysvaikutuksia käsittelevä raportti (World Health Organisation 2019). Tällä hetkellä taiteen ja kulttuurin merkitys osana sosiaali- ja terveysalan palveluja on laissa tunnustettu, ja niiden hyödyllisyys tutkimuksin todistettu. On aika kehittää käytäntöjä.
Koska ihminen on holistinen kokonaisuus, tarvitaan ympärivuorokautiseen asuinpaikkaan vanhusten palvelukeskukseen koko kirjo eri alojen ihmisasiantuntijoita. Ihmisen kokonaisvaltaisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole vain sairauksien hoitoa ja fyysisten perustarpeiden ylläpitoa. Yhdessä moniammatillisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa kulttuurin ja taiteen ammattilaiset voivat kokeilla ja löytää uusia toimintatapoja yhä kokonaisvaltaisempaan vanhustyöhön.
Nimetön (2020). Tuuli Pollari.
Kohtaamisia
Vanhusten palvelukeskuksessa olen taiteilijana paikalla ennen kaikkea kohtaamassa ja olemassa läsnä. Lähtökohta on yhdenvertaisuudessa ja vilpittömän kiireettömässä hetkeen pysähtymisessä. Työpäivän onnistumisen mittaan tunteen ja kokemuksellisuuden kautta. Ihminen haluaa tuntea teoillaan olevan jotain merkitystä tai vaikuttavuutta, ja parhaimmillaan taide- ja kulttuurikohtaamiset tyydyttävät ihmisen sisäsyntyisiä tarkoituksellisuuden tunteen tarpeita (Martela 2020, 46). Taiteilijana tuon mahdollisuuksia uusille kokemuksille, jotka tarjoavat ihmisille henkilökohtaisia merkityksellisyyden tunteita.
Ote työpäiväkirjastani tammikuussa 2019:
Työ on ollut erittäin antoisaa ja opettavaa. Itsensä haastaminen uuteen on ollut kannattavaa. Tunnen työn merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Kaikilla pitäisi olla oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Jos ihminen ei itse pääse tekemisen paikkaan, on tekeminen tuotava hänen luo. Kokeilunhalu kulkee läpi elämän. Innostuminen ja uuden oppiminen tapahtuu kokeilemisen kautta. Ilman mahdollisuutta kokeilla ei voi tapahtua innostumista. Uuden asian tekeminen ja uusien taitojen opettelu haastaa ja aktivoi mieltä. Onnistumisen tunteet tuovat arkeemme mielekkyyttä. Ne saavat myös aikaan kipinän sekä halun tehdä ja kokea lisää. Itsestään on löydettävissä aina uusia piirteitä ja taitoja. Myös vanhat unohdetut taidot voi löytää uudestaan.
Yhteisötaide tarjoaa mahdollisuuden toiminnalle, jonka tarkoitus on hetkessä oleminen. Tärkeintä ei ole määränpää vaan matka. Taiteilijana olen mahdollistamassa tämän hetken. Vanhusten palvelukeskuksessa yhteisön muodostavat yhdessä asukkaat, omaiset ja henkilökunta. Opimme kaikki toisiltamme ja toisistamme uutta. Taide ilmaisukeinona antaa mahdollisuuden kertoa ja kokeilla.
Minulta kysytään usein konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä me vanhusten kanssa teemme. Voin kyllä kysyjän niin halutessa luetella lukuisia materiaalilähtöisiä taidetekniikoita, joita olemme käyttäneet, mutta tärkeimmäksi nostan hetkessä olemisen. Yhteisön kanssa työskennellessä pidän merkityksellisenä erityisesti sitä, että taidetta on itse kohtaamistilanteemme. Sitä ei voi käsin koskea jälkeenpäin, mutta sen tuntee siinä läsnä oleva henkilö itsessään. Se jättää jäljen ja herättää ihmisessä jotain muutosta. (Ks. Dewey 2010, 11.)
Menen kohtaamisiimme avoimena ja siitä lähtökohdasta, että yhteinen hetkemme vanhusten palvelukeskuksen asukkaan kanssa tuo hänelle yhdenvertaisen taiteen kokemisen hetken kanssani. Dementoituneiden vanhusten kanssa sanataiteen parissa työskennellyt Outi Juurikainen (2007, 43) kertoo oivalluksen taidetyöskentelystään olleen siinä, että löysi taidetoiminnan merkityksellisyyden koko kohtaamisen prosessissa, joka sisältää mm. sanoja ja filosofointia. Koen samoin löytäneeni vanhusten palvelukeskuksessa juuri tuon taiteen laajemman merkityksen ymmärtämisen. Tämä on tuonut vapautta ja rauhaa työskentelylleni. Nykymaailman suorituskeskeisyyden saa jättää palvelukeskuksen ovien ulkopuolelle.
Yhteishenki (2018). Tuuli Pollari.
Tarinoiden voima
Tarinoiden merkityksen olen löytänyt vanhusten palvelukeskuksessa tekemäni työn kautta. Heissä, vanhuksissa, elävät ihmiskunnan suurimmat tarinat. Tarinoissa on voimaa. Näin ajattelevat myös yhdysvaltalaiset taiteilijat Helen Mayer ja Newton Harrison. He pitävät keskustelua mahdollisuutena muuttaa maailmaa asenteiden ja toimintatapojen kautta. Mayer ja Harrison ajattelevat näitä muutoksiin johtavia keskusteluja materialististen teosten tavoin yhtä merkittävinä taiteen muotoina. (Taipale 2017, 42.) Olen kokenut merkityksellisiä taiteen ilmentymisen hetkiä intensiivisissä tarinallisissa kohtaamistilanteissa vanhusten kanssa. Nämä hetket ovat saavuttaneet prosessin kautta teoksellisuuden. Tarinoihin pohjautuvaa työskentelyä pidetäänkin hyvin soveltuvana taiteenlajina vanhusten kanssa työskentelyyn, sillä tarinoiden, muistelun ja keskustelun kautta kertojana olemista pidetään ikäihmisten luontaisena taipumuksena (Väänänen 2007, 66).
Luovuudessa vanhuksilla on elämänviisauden toimintapankki käytössään. Luovuudessaan vanhus voi olla ylivertainen kyetessään leikinomaiseen toimintaan samalla viisaudellaan tilannetta havainnoiden ja toimien näin vailla häpeän tuntemuksia (Väänänen 2007, 61). Filosofi Frank Martelan (2020, 87) mukaan elämän rajallisuuden ja kuoleman tietoisuus ei vähennä elämän merkityksellisyyttä, vaan tällöin ihminen voi olla tietoisempi kuin koskaan elämän arvokkaista hetkistä. Elämän rajallisuuden tiedostaminen on läsnä vanhusten palvelukeskuksessa. Koen rauhaa vanhusten kanssa. Nautin siitä hiljaisen tiedon viisaudesta, joka lepää heissä vailla hötkyilyn tarvetta. Meillä ei ole suorituspaineita tekemisissämme. Minulla voi olla kiire, kun valmistelen taidehetkeämme, mutta kohtaamisemme alettua kiire jää pois. Se katoaa. Tilalle tulee yhteinen aika.
Ote työpäiväkirjastani huhtikuussa 2020:
Hoitajan kommentti osoittaen samalla vanhuksien suuntaan: ”Sun kautta mä olen löytänyt taiteen tekemisen hienouden, kun teet täällä tätä työtä.” Jos olisin sanavalmis ihminen, niin olisin sanonut näin jälkiviisaana ajatellen hänelle: ”Kiitos samoin. Niin minäkin teidän kauttanne.”
Yhtenä taiteen muotona käytän työssäni vanhusten palvelukeskuksessa runoutta. Kirjoitamme ja luemme runoja. Tilanne on tuolloin vuorovaikutuksellinen ja itsellenikin taiteellisesti merkittävä. Runo ei ole minulle vain suusta päästettyjä sanoja kuulijalle purtavaksi, vaan koen hetkessä vuorovaikutuksellista yhdessäoloa. Kokijuus ja tekijyys sekoittuvat kohti yhdenvertaisuutta, kohti kokonaisuutta.
Yhteiskuntatieteiden dosentti Silva Tedre (2007, 73–81) kirjoittaa artikkelissaan vanhusten erilaisesta kohtaamisesta. Keskiössä ovat kohtaamisen vaikutukset vanhukselle muodostuvasta omasta tekijyydestä palvelukeskusympäristössä. Aktiivisen ja passiivisen kokemisen ja katsomisen ero on merkittävä tekijyysnäkökulmasta.
Pienillä toimintatapojen muutoksilla passiivisesta kokijasta saadaan aktiivinen kokija ja tekijä.
Tämä näyttäytyy toiminnassani vanhusten palvelukeskuksessa. Tedre käyttää yhtenä esimerkkinä juuri runoutta: ”Runon esittäminen on myös runon kuuntelemista.” Pitäessäni taidehetkeä palvelukeskuksessa käytän tämän asian opittuani nykyään oman tekijyyteni alleviivaamisen sijaan vanhuksen tekijyyttä korostavia ilmaisuja. Ymmärrys vanhuksesta aktiivisena ja yhdenvertaisena toimijana auttaa ymmärtämään myös taiteen ja kulttuurin merkitystä osana kokonaisvaltaista ihmisenä eloa. Ihminen saadaan pienillä ilmaisukeinoilla passiivisesta taiteen vastaanottajasta aktiiviseksi taiteen kokijaksi ja tekijäksi.
Taidetta on kokemus.
Filosofi John Dewey (2010, 13) toteaa: ”Hän ei ole vain sen tyyni tarkkailija. Eräs Coleridgen toteamus runouden lukemisesta pätee tavallaan kaikkiin, jotka ovat täysin uppoutuneet mielen ja ruumiin toimintoihinsa: ’Lukijaa tulisi viedä eteenpäin, ei pelkästään tai edes pääasiassa uteliaisuuden mekaaninen yllyke tai hellittämätön halu päästä loppuratkaisuun, vaan miellyttävä matkanteko itsessään.'”
Ihmisen tarvetta omien valintojen tekemiseen ja sitä kautta merkittävien hetkien syntymiseen tulee tukea läpi elämän. Tunne vallan menettämisestä on musertava. Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon Memento Mori (2020) on omakohtaisiin kokemuksiin perustuva tarina. Takalo (2020, 108–109) kuvaa kirjassaan itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden menettämistä sairaalassa. Tunne osallisuuden menettämisestä omassa elämässä saa aikaan maailman harmaantumisen, pakenemisen tunteen. Takalo kotiutui tarinassaan, mutta kuinka käy sen vanhuksen, joka ei kotiudu sanan missään merkityksessä?
Taide on ympäristön ja kokevan ihmisen vuorovaikutusta (Dewey 2010, 280). Kokonaisvaltaisuuden maksimoimiseksi taide tulisi saada rakenteiden sisään päälle liimattujen hetkien sijaan. Ihmisen henkisiä tarpeita ei tule aliarvioida. Perustarpeita ja henkisiä tarpeita ei tule asettaa toisiaan vastaan, kilpailemaan tärkeydestään, vaan toimintatapoja on tarkasteltava niin, että molemmat tarpeet tyydyttyvät.
Kuvassa on Tuuli Pollarin taideteos Nimetön (2020).
Taiteilijan lääkekaappi – sopivasti naiivi annostus
Se oli erityinen päivä. ”Sä voit tehdä mitä vaan ihminen.” joku sanoi. Mä uskoin sitä. Helppouskoisilla on kivempaa. Se on siunaus. Se piti mua vaaleanpunaisena.
Rakkaus on tehty jaettavaksi. Lähdin etsimään sitä sinä päivänä. Mun ajatuksissa tuoksui tuolloin vaahtokarkki. Mä huusin: ”Rakkautta!”
Se oli pitkä päivä. Sisällisesti. Luulotautisuutta ja heikkohermoisuutta. ”Maailma tarvitsee harmautta.” mulle sanottiin.
Epämääräiseen oudon olon tuntemukseen teelusikallinen pulveria sekoitetaan nesteeseen. Nieltynä.
Itkettää, unelmat valuvat kyynelten matkassa poskia pitkin. Silmätippoja kuviin silmiin kahdesti päivässä kuurina. Kyynisyyttä. Tarttuvaa. Oireilee epäuskon tuntein. Sisällisesti kapseleita. Niitä punaisia pahoina päivinä.
Maailma tarvitsee vaaleanpunaista. Sisällisesti.
Lähimmäisen rakkautta annostellen roppakaupalla kauhallisia, pitkin päivää vuosien ajan, säännöstelemättä suoraan sydämeen.
Otetaan veitsenkärjellinen lempeä. Pistän sitä sinulle pulloon, annostelet sitten itse. Voit sipaista leivälle tai suoraan kielen päälle.
Ulkoisesti laimentamattomana iholle. Auttaa puutuneisuuteen. Puuttuvan jalan pistelylle pinkkejä pillereitä. Tarpeen mukaan ja toistaiseksi. Puuttuminen lopullista.
Kipua sisäisesti. Hoidetaan sisällisesti. Ulkopuolisuuden tunne. Tunnevammaisuus tahaton.
Hirveä himo menee ihon alle. Turrutetaan tuskaisuutta. Sekoitetaan hyvin.
Lisätään annostusta. Sisällisesti kapseleita päivittäin. Sormituntumalla ja intuitiolla.
Ikävä ihmisen luo. Sylittelyä akuuttiin tarpeeseen, pitkittyneeseen puutokseen, päiväkausien ajan.
Teelusikallinen päivässä tokkuraisuuteen. Tarjoillaan vierihoidossa käsi kädessä.
Pakkomielle hämärtää todellisuudentajua.
Sekaisin ja suunniltaan. Kuvailee harhaisuudelle häpeän tunnetta. Annetaan myötätuntoa.
Vähennetään lääkitystä.
Annetaan rakkautta. Hienoista vienoa hymyä huulipielissä. Tarttuvaa.
Lähteet
Dewey, J. 2010. Taide kokemuksena. Suomennos alkuperäisestä John Dewey, Art as Experience (1934) teoksesta A. Immonen & J. Tuusvuori & Eurooppalaisen filosofian seura ry. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry.
Juurikainen, O. 2007. Toista tarvitseva toimija ja ne toiset. Teoksessa T. Nuutinen (toim.) Elämänilon välähdyksiä. Taiteen ja vanhustyön kohtaamisia. Joensuu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja.
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019. Viitattu 6.4.2020 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190166.
Martela, F. 2020. Elämän tarkoitus. Helsinki: Gummerus.
Taipale, U. 2017. Vihreän tasapaino kaupungistuvassa maailmassa. Teoksessa Y. Sepänmaa; L. Heikkilä-Palo & V. Kaukio (toim.) Vihreä päänsärky! Taidetta siemenestä kompostiin. Helsinki: Maahenki Oy.
Tedre, S. 2007. Toista tarvitseva toimija ja ne toiset. Teoksessa T. Nuutinen (toim.) Elämänilon välähdyksiä. Taiteen ja vanhustyön kohtaamisia. Joensuu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja.
Väänänen, S. 2007. Toista tarvitseva toimija ja ne toiset. Teoksessa T. Nuutinen (toim.) Elämänilon välähdyksiä. Taiteen ja vanhustyön kohtaamisia. Joensuu: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja.
World Health Organisation. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Viitattu 6.4.2020 https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/329834/9789289054553-eng.pdf.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948. Viitattu 6.4.2020 https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/
Opinnäytetyö (YAMK) on luettavissa kokonoaisuudessaan seuraavan linkin kautta: Pollari, Tuuli 2020. Taiteilijan lääkekaappi –sopivasti naiivi annostus. Opinnätyetyö YAMK, Turun ammattikorkeakoulu. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.
Taide todella toimii ihmisen peilinä, vahvistajana, muistin tukena, kanavana tunteiden ilmaisuun. Kiitos hienosta työn raportoinnista ja tilanteiden elävistä kuvauksista. Onnitelut sinulle!