18.10.2022

Taiteen perusopetuksessa on otettu uusi opetussuunnitelma (OPS) käyttöön, ja siirtymäkausi vanhasta uuteen loppui syksyllä 2021. Vähintään ensimmäinen lukuvuosi uutta opetussuunnitelmaa käyttäen on nyt takana, osalla oppilaitoksista jo enemmänkin. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä hieman miettiä, mitä on oikeasti tapahtunut ja millainen muutos on ollut  nimenomaan musiikkioppilaitoksen opettajan näkökulmasta. On iso ero siinä, miltä asiat näyttävät paperilla ja mitä se tarkoittaa käytännössä.

Opetussuunnitelmatyö on pitkä prosessi, ja se ei kaikkien mielestä tunnu etenevän haluttuun suuntaan. Iso vaikutus on sillä, ketkä opetussuunnitelmaa oppilaitoksissa oikeasti tekevät ja millä tavalla sitä työstetään. Jokaisella opettajalla, rehtorilla ja hallituksen jäsenellä on asioista ja sisällöistä varmasti oma mielipiteensä. Uudistamishaluiset opettajat ja toisaalta kaikkea vastustavat opettajat näkevät asiat hyvin eri tavalla, ja konflikteilta ei vältytä.

Mikä opetussuunnitelmassa on muuttunut?

Aikaisempiin opetussuunnitelmiin verrattuna uudessa, viimeistään vuonna 2021 käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa on muutamia suuria muutoksia ja joltain osin aikaisempien opetussuunnitelmien toistoa. Kaikkein suurin muutos itse opetussuunnitelman laatimisessa on varmasti se, että jokainen oppilaitos tekee oman opetussuunnitelmansa. Suunnitelmista tulee näin kunkin oppilaitoksen näköisiä ja tarpeet täyttäviä. Heidi Elmgren tuo esiin tekstissään Tasosuoritusvaatimuksista OPS-tukimateriaaleihin – mikä muuttui SML:n suosituksissa, että yhtenä teemana on ollut yksittäisten oppilaitosten kasvava päätäntävalta opetuksen sisällöstä. Tämä päätäntävalta näkyy mielestäni monessa asiassa niin hyvässä kuin pahassa, mutta palaan tähän myöhemmin.

Toinen suuri muutos koskee itse sisältöä. Opetussuunnitelmasta on poistettu kokonaan kurssisuoritukset, ja numeraalinen arvostelu on vaihtunut sanalliseen. Opetussuunnitelmaan on uusina kokonaisuuksina lisätty improvisointi ja säveltäminen. OPS-perusteissa ei enää viitata Suomen musiikkioppilaitosten liiton SML:n tasosuoritusvaatimuksiin. Aikaisemmissa opetussuunnitelmissa seurattiin vaatimuksia jopa melko orjallisesti. Elmgren nostaa esille sen, että tasosuoritusvaatimukset ovat vaihtuneet tukimateriaaleihin. Nämä tukimateriaalit ovat ladattavissa SML:n nettisivuilta. Sieltä löytyivät ennen myös tasosuoritusvaatimukset. OPS-tukimateriaalien sisältö on hyvin paljolti samanlainen ja melko yksityiskohtaisesti kerrottu, vaikka ryhmittely onkin uudenlainen. Voisiko tukimateriaalia ajatella ohjenuorana eikä sitovana ohjeistuksena, vai onko tässä käynyt nyt niin, että sama vanha jatkuu vaan uudella nimellä?

En osannut tässä kohtaa ollenkaan ajatella negatiivisesti uudesta opetussuunnitelmasta tai ladattavista tukimateriaaleista. Mielestäni ei kannata sekoittaa opetuksen sisältöä ja opittavia teknisiä asioita ohjelmistoluetteloon. Ohjelmistoluettelo on tukemassa opettajia soitettavien kappaleiden ohjelmiston valinnassa.

Opetussuunnitelman perusteet ja tukimateriaali ohjaamassa oppilaitosten opetussuunnitelmatyötä

Haluaisin kuitenkin hetkeksi kääntää katseen siihen, minkä pohjalta oppilaitokset tekevät omat opetussuunnitelmansa. Opetussuunnitelman perusteet on Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan (Opetushallitus 2017). Jokaisella oppilaitoksella on näin ollen päätäntävalta siitä, miten opetussuunnitelma rakennetaan. Näkisin, että tukimateriaali on tukemassa opettajia eikä määrittelemässä opetuksen sisältöä tai miten sisältöä opetetaan. Toki tämänkin voi nähdä negatiivisena asiana, mutta itse koen tukimateriaalin paljon enemmän vapautta opettajalle antavana ja myöskin suuntaavan oppilaslähtöiseen etenemiseen.

Elmgren kirjoittaa: ”OPS-tukimateriaali asettaa tavoitteeksi, että jo perusopintojen opintojakso 1:n aikana oppilas rohkaistuu improvisoimaan ja saa valmiuksia musiikilliseen keksimiseen ja säveltämiseen”. Nämä tavoitteet muodostavat kuitenkin erillisen oman segmenttinsä, eikä niitä ole integroitu muihin tavoitteisiin. Tässäkin rakenne määrittää oppimistapoja. Instrumentin opettelu voisi alusta lähtien perustua improvisointiin ja korvakuulolta soittamiseen, omien suosikkikappaleiden melodian tapailuun, oman improvisoidun melodian muisteluun, sen variointiin ja opetteluun sekä näiden kautta omien kappaleiden rakentamiseen yms. Tämän tyyppistä opetusta jo toki tehdään monissa musiikkioppilaitoksissa. Perinteisempiin opetustapoihin tottuneille opettajille tällaisen vaihtoehtoisen opetustavan haltuunotto on haaste ja edellyttää musiikkioppilaitoksilta satsauksia opettajien täydennyskoulutukseen (Elmgren 2021).

Itse hyvin kehittämismyönteisenä ja opetustyötä 20 vuotta tehneenä opettajana olen sitä mieltä, että Elmgren esittää monta hyvää ajatusta, mutta mielestäni täytyy ottaa huomioon myös erilaiset oppijat. Kaikki eivät uskalla lähteä improvisoimaan tai kokeilemaan säveltämistä. Osa tarvitsee nuotin ja tarkat ohjeet opiskeluun. Mielestäni se, että joitakin oppilaita opetetaan ”perinteisin menetelmin” ei poissulje sitä, että toiset oppilaat saavatkin erilaista opetuksen. Mielestäni ei siis kannata mennä toisesta ääripäästä toiseen. Eikö tämän uuden opetussuunnitelman ollut nimenomaan tarkoitus mahdollistaa jokaiselle omanlainen tyyli oppia?

Kritiikkiä

Olen itse törmännyt myös negatiiviseen suhtautumiseen uutta opetussuunnitelmaa kohtaan, mutta syyt ovat erilaiset kuin mitä Elmgren nostaa esille. Uudistumista ei oteta aina vastaan avoimin mielin, vaan nähdään siinä lähinnä lisääntynyt työmäärä.  Mielestäni tässä ei voida syyttää opetussuunnitelmaa eikä tukimateriaaleja, vaan kysymys on enemmänkin opettajien motivaation ja mielikuvituksen puutteesta. Voi olla, että omat vanhat tavat ja ajatukset ovat pinttyneet. Tätä ei tietenkään saa yleistää koskemaan kaikkia, meitä opettajia on monenlaisia.

Elmgren (2021) toteaa, että uusien opetussuunnitelmaperusteiden tärkeimpiä tavoitteita on muuttaa musiikkikasvatusta oppijalähtöisemmäksi, mutta tukimateriaalit eivät tue tätä. En missään tapauksessa väitä, että tukimateriaalin noudattaminen kohta kohdalta tukisi tärkeimpiä tavoitteita, mutta en koe myöskään niiden rajoittavan millään tavalla omaa opettamista oppijalähtöisesti.

Omassa työskentelyssä näen sisältöjen uudistamisen hyvänä asiana, koska se antaa minulle enemmän vapauksia toimia erilaisilla työtavoilla omassa opetuksessani. Tuoko tutkintojen poistuminen kokemuksen turvattomuuden tunteesta, vai tuleeko tunne, että pitää tehdä enemmän töitä ja miettiä jokainen oppilas ja ryhmä yksilönä? Ovatko tutkinnon osat muutenkaan ainoa asia, joka määrittää, onko uudistusta tapahtunut? Ennemmin keskittyisin uudistuneisiin työtapoihin ja mahdollisuuksiin yhteistyöhön opettajien, oppilaiden ja huoltajien välillä.

Vaikka Elmgren tuo esille tekstissään sen, että opintojen tavoitteet on määritelty tukimateriaaleissa niin, että oppijaa ei huomioida millään tavalla, niin itse näen, että juuri tässä tulee opettajan ammattitaito esille ja sitä kautta räätälöidään annetuista tukimateriaaleista jokaiselle oppilaalle sopiva kokonaisuus. Oppilas ja opettaja suunnittelevat sen nimenomaan yhdessä, asettaen tavoitteita ja tarkkailemalla sisältöä. Näin yritän itse toimia opettajan roolissa.

Elmgreniltä on saanut kritiikkiä myös oppijalähtöisyys, joka ei toteutuisi. Oppijaläheisyys on itselleni myös sitä, millä tavalla asioita opettaa. Vaikka itse asia on sama, voi opettaja opettaa monella eri tavalla. On sidoksissa oppilaaseen ja ryhmään, millä tavalla asioita oppilaille esitellään. Elmgrenin esille tuomat ”keskeiset sisällöt” täytyy luonnollisesti tietyllä tasolla olla, koska opetussuunnitelma on tasolta toiselle etenevä ja tavoitteellinen. Esimerkiksi ryhmäaineissa oppilaalla voi olla eri vuosina eri opettaja. Jos ei olisi yhtään sovittua sisältöä, opettajan vaihto seuraavana vuonna ei onnistuisi ja se rajoittaisi oppilaslähtöistä etenemistä.

Uudistuminen on mahdollista

Omassa oppilaitoksessani oppilas voi nimenomaan valita oman polun opinnoilleen. Oppilas voi valita opintokokonaisuuksia ja edetä omalla valitsemallaan väylällä sellaiseen tahtiin, joka on juuri hänelle sopiva. Vaikka opetus onkin tasolta toiselle etenevää, niin se ei sulje pois oppilaan keskeisyyttä ja oppijalähtöisyyttä. Perinteinenkään opetus ei sulje pois uudistuksia ja eri tavalla opettamista. Lopulta opetuksen sisältö tai tyyli on kiinni ainoastaan opettajasta riippumatta siitä, mitä SML-tukimateriaalit kertovat.

Elmgren mainitsi myös kuvionuotit ja miten niitä käytetään opetuksessa. Itse käytän myös tietyntyyppistä värimaailmaa opettamisessa, vaikka ne eivät ole kuvionuotteja. Tähän tapaan opettaa olen nimenomaan rohkaistunut uutta opetussuunnitelmatyötä tehdessämme oppilaitoksessa.

Materiaalia voidaan käyttää niin monella eri tavalla, että en näe, miksi sellainen ei saisi olla olemassa. Toki sen käyttäminen orjallisesti pilaa uuden opetussuunnitelman tarkoituksen. Kaikilla opettajilla ei ehkä ole mielikuvitusta tai halua uudistaa, mutta mielestäni uuden opetussuunnitelman kautta saadaan opettajat aktivoitumaan. Tarkoitus on antaa tukea sitä tarvitseville ja vapauksia uudistumishaluisille.

Positiivisella asenteella eteenpäin

Uudesta opetussuunnitelmasta ollaan varmasti montaa mieltä. Se, että jokainen oppilaitos saa tehdä oman opetussuunnitelman opetushallituksen ohjeiden mukaisesti, antaa opettajille paljon enemmän vapautta omassa opetuksessa, mutta samalla myös vastuuta. Oppilaitoksen opetussuunnitelma ei mielestäni kerro, millä tavalla meidän opettajien pitää opettaa, vaan se kertoo meille opettajille toiminta-ajatuksia, arvoja ja opintokokonaisuuksia. Oppilaitoksen oma opetussuunnitelma tuo esille nimenomaan oppijalähtöisen edistymisen ja antaa opettajille mahdollisuuden tehdä opetuksesta juuri jokaiselle oppilaalle sopivan.

Tukimateriaali ei mielestäni määritä, millaiset tunnit ovat, vaan siinä on lueteltu asioita, mitä kaikkea on mahdollista oppia. Jokainen opettaja muokkaa niistä sitten omanlaisensa tunnit.

Elmgrenin mukaan SML:n OPS-tukimateriaalit eivät tue musiikkioppilaitoksia muutoksessa, mutta voiko siitä syyttää oikeasti tukimateriaaleja vai opettajia, jotka eivät halua uudistua? Onko meillä oppilaitoksissa siis mikään oikeasti muuttunut vai onko vain asetettu lauseet uuteen järjestykseen ja muutettu nimi? Omalta osaltani voin sanoa muutosta tapahtuneen ja mielestäni positiiviseen suuntaan. Oppilaitoksen oma yhteinen suunnitelma on sillä tavalla onnistunut, että se antaa minulle vapauden opettaa juuri sillä tavalla kuin näen ammatillisesti oikeaksi. Otan jokaisen oppilaan taidot huomioon, ja yritän kehittää omaa työskentelyäni vuodesta toiseen. On tietenkin opettajia, jotka vastustavat aina ja kaikkea, mutta meitä uudistamishaluisia ja positiivisesti uudesta opetussuunnitelmasta ajattelevia opettajia on myös. Tällaiset uudistukset ottavat aikaa, ja lopulta tulee varmasti hyvä, kun on päästy muutamia vuosia kokeilemaan. Positiivisella asenteella eteenpäin.

Lähteet

Elmgren, Heidi 2021. ”Taso­suori­tus­vaa­timuk­sista OPS-​tukimateriaaleihin – mikä muut­tui SML:n su­osi­tuk­sissa?” Taideyliopisto (blogi), julkaistu 17.6.2021 https://blogit.uniarts.fi/en/post/tasosuoritusvaatimuksista-ops-tukimateriaaleihin-mika-muuttui-smln-suosituksissa/

Opetushallitus. 2017. Viitattu 3.6.2022 https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/musiikki-taiteen-perusopetuksessa-2017

Opetushallitus. 2017. Viitattu 3.6.2022 https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/taiteen-perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet