28.05.2024

Monen vanhempi joutuu luopumaan harrastuksistaan omien lasten harrastaessa aktiivisesti. Vanhemmat kuljettavat lapsensa harrastamaan ja käyttävät kuljetusten välisen ajan odotteluun, asioiden hoitamiseen tai rupatteluun muiden vanhempien kanssa. Voisivatko vanhemmat hyödyntää väliajan omaan harrastukseensa? Tämä kysymys synnytti liikeidean, jonka toimivuutta on testattu opinnäytetyössä.

Liikeidea

BisnesAkatemia-opinnoissa syntyi idea palvelusta, joka yhdistäisi harrastavien lasten vanhemmat omaksi harrastusryhmäkseen lapsen harrastuksen ajaksi ja toisi ryhmän ohjaajan heidän luokseen. Näin vanhemmilla olisi paremmin aikaa omalle harrastamiselle kiireisessä arjessa, jossa arjen velvoitteet ajavat usein oman harrastuksen edelle. Ajatuksena oli, että palvelu toimisi mobiilisovelluksena hyödyntäen alustataloutta. Ideaa kehitettiin opinnoissa ja DigiReaktor-hankkeen digitaalisten tuotteiden kehittämisen koulutusten tukemana.

Palvelu toimisi mobiilisovelluksena hyödyntäen alustataloutta

Asiakasymmärrystä lisättiin opintojen puitteissa, mutta yhdinkysymys liikeidean toimivuudesta oli edelleen vailla vastausta. Olisivatko ihmiset todella valmiita osallistumaan yhteiseen harrastustoimintaan lasten harrastusten aikana ja olisiko vain lapsen harrastusryhmän yhdistämästä vanhempien joukosta riittävän moni halukas osallistumaan samaan harrastukseen, jotta se voitaisiin toteuttaa? Eli olisiko palvelulla todellista kysyntää ja liiketoimintapotentiaalia?

Täysin uudenlaisen konseptin testausta prototypoinnilla

Koska kehitettävä palvelu on täysin uudenlainen, oli lähdekirjallisuuden perusteella nopeasti selvää, että luotettavaa tietoa palvelun kysynnästä saataisiin ainoastaan kokeilun kautta. Mutta miten testata sovelluksen kysyntää ilman sovellusta, koodaustaitoa, asiakasrekisteriä tai omaa yritystä? Vastaukset löytyivät Lean Startup -menetelmästä ja prototypoinnista.

Prototyyppi on usein ymmärretty lähes valmiin tuotteen kaltaisena mallina, jota testataan kohderyhmässä ennen lanseerausta. Todellisuudessa prototyyppi on kuitenkin laajempi käsite. Sen ensisijainen tehtävä on konkretisoida idea oppimisen välineeksi varsinaista tuotetta pienemmin kustannuksin. (Kuutti 2003, 104–106.) Prototyypin avulla kehitettävä idea havainnollistetaan sellaiseen muotoon, että koehenkilö voi kokea sen (Hassi ym. 2015, 49).  Oppimistavoite ohjaa prototyypin valmistamista, sen laajuutta, materiaaleja ja käytettäviä työkaluja. Onnistumista arvioidaan prototyypin tuottamalla tiedolla ei sen ulkoisten ominaisuuksien perusteella. (Witthoft 2022, 25 ja Vaahtojärvi 2011, 139.)

Rakenna-mittaa-opi-palautesykli ohjasi prototyyppikokeilua

Rakenna-mittaa-opi-palautesykli ohjasi kokeilua. Sykli on Lean Startup -menetelmän keskeisin prosessi. Se on nimetty syklin toteutusjärjestyksen mukaan, mutta kokeilua suunniteltaessa sykliä kuljetaan vastakkaiseen suuntaan. Se, mitä kokeilusta haluttaan oppia, ohjaa kokeilussa mitattavia asioita ja mittarit vuorostaan ohjaavat luotavaa prototyyppiä. Toteutuksessa kierrokset seuraavat toisiaan ja uusia kokeiluita tehdään saadun uuden tiedon valossa. Näin pyritään pienillä parannuksilla lähemmäs liiketoiminnan tavoitteiden mukaista tulosta. (Ries 2011, 96–98.)

Liiketoiminnan tavoitteiden mukaista tulosta ei kuitenkaan kannata asettaa testaamisen tavoitteeksi. Tavoite on saada todenmukaista tietoa, vaikka se ei olisikaan toivotunlaista. Oikea tieto auttaa korjaamaan suunnitelmaa ja estää rakentamasta tuotetta tai palvelua, jota kukaan ei halua käyttää. (Ries 2011, 96–98.)

Oikea tieto auttaa korjaamaan suunnitelmaa ja estää rakentamasta tuotetta tai palvelua, jota kukaan ei halua käyttää

Tavoiteltava tieto kannattaakin valita juuri idean ja liiketoiminnan kannalta riskialtteimmista olettamista ja testata ne ensimmäiseksi (Ries 2011, 139). Siksi myös tässä kokeilussa lähdettiin erityisesti tutkimaan ja mittaamaan vanhempien osallistumishalukkuutta palveluun tavalla, jolla voitiin seurata heidän kytkeytymistään samoihin lasten harrastusryhmiin.

Kokeilussa haluttiin siis mitata muodostuvia ryhmiä, niiden määrää ja kokoa sekä harrastusten toteutumista ryhmissä. Ryhmien toteutumismahdollisuudet olivat tärkein mittauskohde, koska liiketoiminnan oletusasetelmassa tulos syntyisi pienistä vanhemmilta perittävistä välityspalkkioista toteutunutta tuntia kohden. Siksi prototyypiksi luotiin kysely, joka toimi sovelluksen rekisteröitymistoiminnon tavoin ja loppu sovelluksesta korvattiin itsetehdyllä työllä. Koska prototyyppinä käytettiin kyselyä, se mahdollisti samalla laadullisen palautteen keräämisen kohderyhmältä.

Palvelua markkinoitiin ensin julkaisulla kohderyhmän aktiivisesti käyttämässä Facebook-ryhmässä ja lisäksi lasten harrastusseurojen välityksellä. Näin yhteistyökumppaneiden avulla päästiin asiakasryhmän luo.

Tuloksien suodatus ja ryhmien muodostus tehtiin taulukkolaskentaohjelmalla, jonka jälkeen muodostuneille ryhmille etsittiin palveluntarjoajat. Palveluntarjoajilta pyydettiin tunneista vastaavan kaltaiset tiedot, kuin he sovellukseenkin antaisivat. Sitten tunteja tarjottiin muodostettujen ryhmien jäsenille ja kyselyllä kerättiin jälleen ilmoittautumiset. Niitä tuli muutama, muttei riittävästi tuntien toteuttamiseksi.

Testauksen tulokset

Prototyyppikokeilu loi lähtötason kehitystyölle ja osoitti tärkeimmät kehityskohdat. Laadullinen palaute lisäsi asiakasymmärrystä ja auttoi myös tulkitsemaan prototyypistä saatuja varsinaisia tuloksia. Lopulta laadullinen palaute ja testauksen varsinaiset tulokset osoittivat selkeän suunnan kehitykselle ja seuraaville kokeiluille.

Artikkeli on osa Yrittäjyys ja arvonluonti -tutkimusryhmän julkaisuja.