11.03.2021

Turun AMK:n vahva kiertotalousosaaminen on ollut valttia uuden ajan poistotekstiililaitoksen käynnistämisessä. Taustalla on tiivis hanketyö, joka on luonut aktiivien verkoston ja kantanut hedelmää: tänä vuonna Paimiossa käynnistetään Pohjoismaiden ensimmäinen poistotekstiilin jalostuslaitos.

Turun ammattikorkeakoulu on ollut mukana verkostossa, jonka aktiivisuus synnytti uuden ajan poistotekstiilin jalostuslaitoksen. Paimioon nouseva jalostuslaitos on uusi ratkaisu poistotekstiilin jalostamiselle raaka-aineeksi. Samalla se on ratkaisu tekstiilin kierrättämiseen.

Toimivat kierrätysjärjestelmät ovat kyllä olleet olemassa niin kartongille, paperille, lasille kuin metallillekin, mutta tekstiilille sellaista ei ole ollut. Uusi tekstiilin jalostuslaitos onkin merkittävä satsaus kestävään kehitykseen.

Mutta miten tähän päästiin?

Yksi aktiivi tekstiilin kiertotaloutta käynnistäneessä verkostossa on ollut Henna Knuutila. Jätehuolto- ja kierrätysasiantuntijana aiemmin toiminut Knuutila löysi itsensä töistä Turun AMK:sta vuonna 2012, jolloin hänen tehtäväkseen tuli alan hankkeiden käynnistäminen.

– Aika nopeasti aloitettujen hankkeiden myötä havaittiin, että vaikka on ylipäätään paljon tehtävää jätehuollon materiaalivirtojen kehittämisessä, yhdyskuntajätevirrasta tekstiili on ainut, millä ei ole mitään kierrätysratkaisua, Knuutila kertoo.

Nykyisellään 80 prosenttia käytetyistä tekstiileistä päätyy sekajätteeseen eli poltettavaksi energiahyötykäyttöön. Loput päätyvät lahjoituksina hyväntekeväisyysjärjestöille, kierrätyskeskuksiin tai muihin keräyksiin. Energiahyötykäyttöön menevästä tekstiilistä noin 60 prosenttia on arvioitu olevan kotitalouksien yhdyskuntajätettä. Loput tekstiilijätteestä tulee pääasiassa teollisuudesta ja palvelusektorilta.

Knuutila muistuttaa, että keräys itsessään ei vielä ole kierrätystä. Turun AMK ja Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH) lähtivät kehittämään ratkaisua tekstiileille läheisellä yhteistyöllä poistotekstiilipilotissa Tekstiili 2.0.

– Hankkeessa havaitsimme, ettei ole olemassa mitään teollisen mittaluokan ratkaisuja hyödyntää tekstiilejä. Ei ole mitään jalostustoimintaa, että saataisiin vaatteet kuiduiksi. Eikä myöskään Euroopassa tai maailmalla sellaisessa mittakaavassa, mitä nyt puhutaan. Se oli silmiä avaavaa.

Samoihin aikoihin Knuutila lähti tekstiilinkierrätyksen asiantuntijoiden kanssa fact finding -matkalle Saksaan ja Hollantiin.

– Siellä huomasimme, että nyt olisi tuhannen taalan paikka rakentaa Suomeen tekstiilikiertotalousratkaisut. Lisäksi Business Finlandin edustajalta tuli reissussa vihreätä valoa tekstiilinkierrätysekosysteemin rakentamiseen Suomeen, joten pistimme vauhtia kapuloihin ja saimme olla mukana ekosysteemin rakentamisessa heti alusta asti. Se vaati AMK:n osaamisen myyntiä, että juuri meille näytettiin vihreää valoa, Knuutila toteaa.

Telaketjusta verkoston tapaamispaikka

Näin päästiin vuosina 2017–2019 pyörineeseen Telaketju (Tekstiilien lajittelu- ja hyödyntämisketju) -hankkeeseen. Telaketju-hankkeen tehtävänä oli luoda yritysten ja muiden toimijoiden muodostama ekosysteemi, joka kehittää tekstiilikiertotaloudesta kannattavaa liiketoimintaa.

– Hankkeessa muun muassa pohdittiin, miten voitaisiin kierrättää kaikenlaista poistotekstiiliä aina kuluttajien poistotekstiilistä teollisuuden tekstiiliin. Ensimmäinen puuttuva palanen oli jalostuslaitos, millä saadaan tekstiilit kuiduksi.

Paimion jalostuslaitoksen takana on uusi suomalainen kiertotalousyritys Rester. Resterin omistajat tapasivat toisensa alun perin Telaketju-hankkeessa.

– Telaketju auttoi siten, että se yhdisti nämä ihmiset ja ymmärrys kasvoi sen suhteen, mitä voimme tehdä ja mitä tarvitaan. Telaketju-verkosto on kiihdyttänyt Resterin alkuunlähtöä, Knuutila kuvailee.

Telaketju-verkosto yhdisti ihmiset ja kiihdytti Resterin alkuunlähtöä.

Myös Knuutila itse tarttui uuteen tehtävään Resterissä ja työskentelee nyt vuoden verran yrityksen asiakkuus- ja kehittämisvastaavana.

Telaketju on saanut vielä jatkumoa Telaketju 2 -hankkeesta, jossa on tutkittu uusia liiketoimintamalleja ja otettu aiempaa enemmän kantaa vastuullisuusasioihin. Telaketju 2 päättyy tänä keväänä. Telaketju-verkosto kuitenkin jatkaa, ja uutta tutkimusta ja hankkeita suunnitellaan yritysten kanssa.

Jalostuslaitos käyntiin kesällä

Paimion poistotekstiilin jalostuslaitoksen toiminta käynnistyy kesällä 2021. Kuidunavauslinjasto saapuu paikalle maalis-huhtikuussa. Kuidun ensimmäiset testierät tulevat ulos kesän aikana.

Laitoksen rakennuttava Rester jalostaa yritysten poistotekstiiliä. Yritysten poistotekstiilit voivat olla kaikenlaista aina sairaaloiden, pesuloiden, hotellien ja kauppojen poistotekstiileistä työvaatteisiin ja teollisuuden poistoihin.

Vuokralaiseksi samaan laitoskiinteistöön tuleva Lounais-Suomen Jätehuolto käsittelee omalla linjastollaan kotitalouksien poistotekstiiliä.

Laitos pystyy käsittelemään 6000 tonnia yritysten poistotekstiiliä vuodessa. Suomessa syntyy kaikkiaan noin 100 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä vuodessa. Määrä sisältää sekä kuluttajien että yritysten poistotekstiilit.

Lopputuotteena molemmilta linjastoilta syntyy kierrätyskuitua, josta voi tuottaa esimerkiksi lankaa ja kangasta, eristysmateriaaleja eri teollisuuden aloille, akustiikkalevyjä, komposiitteja ja suodatinmateriaaleja teollisuuden eri käyttökohteisiin.

Kuidun hyödyntämisen tuotekehitykseen on Knuutilan mukaan valtava kiinnostus eri aloilla, mutta mitkä sitten johtavat oikeisiin kaupallisiin tuotteisiin asti, on vielä kysymysmerkki.

– Esimerkiksi Lindström, Piiroinen ja S-Ryhmä ovat meidän kanssamme vahvassa tuotekehitysyhteistyössä. Jalostuslaitokselta syntyvää kuitua voidaan hyödyntää esimerkiksi komposiittien osaksi, huonekalujen pehmikkeisiin ja niiden pintakankaisiin, Knuutila luettelee.

Hän painottaa hyödyntäjäyhteistyön merkitystä.

– Jos kovalla vaivalla jalostamme tekstiileistä kuitua, sillä pitää olla jatkokäyttöä. Siksi hyödyntäjäyhteistyö, tuotekehitysprojektit ja verkostojen laajentaminen sekä ymmärrys mahdollisuuksista nyt ja tulevaisuudessa ovat tässä avainasia.

Palapelin rakentaminen vaatii osaamista

Käytännössä jalostuslaitos toimii niin, että paikalle tuodaan jo valmiiksi lajitellut säkit eri tekstiilejä. Sisääntulovirrat päätyvät giljotiinileikkuriin, joka leikkaa tekstiilin pieniksi kappaleiksi. Linko ohjaa kevyen, oikean materiaalin eteenpäin, kun taas raskas materiaali, kuten vetoketjut ja napit, tippuvat kovien aineiden poistoon. Avauslinjastolta materiaali päätyy paaleiksi hyödyntäjille.

Knuutila kertoo lopputuloksen olevan laadukasta ja homogeenistä. Haaste syntyy siitä, että loppukäyttäjät tarvitsevat juuri prikulleen tietynlaista materiaalia, jolloin kuidun on taivuttava hyvin erilaisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin.

– On tiedettävä, että sillä ja tällä toimijalla saa olla joukossa vaikkapa palonestoainetta, kun taas tällä toimijalla ei. Tämä on sellaista palapelin rakentamista.

Turun AMK:sta löytyy valtavasti osaamista tekstiilin kiertotalouden joka osa-alueeseen.

Palapelin rakentaminen vaatii asiantuntemusta ja osaamista. Erityisen tärkeää on Knuutilan mukaan halu oppia, kehittyä ja luoda verkostoja.

– Matkat ja seminaarit ovat tärkeitä paikkoja olla vahvasti mukana. Silloin pitää olla keskusteluissa aktiivisesti mukana ja suunnitella uutta.

Lounais-Suomessa ollaan tekstiilinkierrättämisen edelläkävijöitä. Knuutila huomauttaa, että Turun AMK:ssa on valtavasti kiertotalousosaamista, jota ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin.

– Turun AMK:lla olisi valtavasti osaamista tekstiilin kiertotalouden joka osa-alueeseen: materiaalin tunnistamiseen ja laadun varmistamiseen, logistiikan rakentamiseen, tuotesuunnitteluun teollisuuden loppukäyttökohteisiin ja konepuoleen, kuten robotiikkaan, konenäköön ja 3D:n hyödyntämiseen sekä datan hyödyntämiseen ja jalostamiseen. Talon sisällä on ihan hurjasti potentiaalia. Se vaatii myös heittäytymistä uuteen ja valmiutta kokeilla.

Kuvat: Mari Loikkanen