Siirry sisältöön Siiry hakuun

Talk Journal

ISSN 2984-4207

Tekijät | Authors

Kuvassa henkilö istuu kirjojen ympärillä kahvikuppi käsissään

Keskity kirjaan: Rakkaat eläimet, joita syömme

25.03.2026
Sinisellä pohjalla keltaisia kuvioita ja teksti Keskity kirjaan - Lukuvinkkejä asiantuntijoille

Keskity kirjaan — Lukuvinkkejä asiantuntijoille -kirja-arvostelusarjassa analysoidaan ajankohtaisia teoksia ja jaetaan lukuvinkkejä asiantuntijoille.

Jos olet miettinyt miten siirtyä kohti kasviperäisempää ruokavaliota, niin tästä teoksesta voit ammentaa lisää motivaatiota. Teoksen luettuasi on vaikea perustella sitä, miksi ihmisen olisi pakko sisällyttää ruokavalioonsa eläinperäisiä tuotteita.

Benjamin Pitkänen ja Pavel Tahkovuori ovat kirjoittaneet tietokirjan, jossa käsitellään kattavasti suomalaisen ruokatuotannon ongelmakohtia. Teos kuvaa yksityiskohtaisesti ja asiantuntevasti erityisesti eläintuotannon ongelmia, kumoaa asiaan liittyviä uskomuksia ja kannustaa ihmisiä kasviperäiseen ruokavalioon.

Kirja tuo ilmi myös sen tosiseikan, miten vaikea ihmisten asenteita on muuttaa. Vaikka tietoa eläinten kärsimyksestä sekä eläinperäisen ravinnon terveys- ja ympäristöhaitoista olisi vaikka kuinka, niin silmät on helppo sulkea.

Yhtenä selityksenä kirjoittajat mainitsevat hienolta kuulostavan sanaparin, kognitiivisen dissonanssin, eli tiedon ja toiminnan välinen ristiriidan. Vaikka tiedämme, niin suljemme silmämme ja vältämme tietoisesti ajattelemasta asiaa. Tiedämme älykkäiden sikojen kurjista oloista, mutta kinkkusiivupaketti marketin hyllyllä on niin kovin kaukana siitä kuvien siasta, että yhteys näiden kahden välillä on helppo unohtaa.

Arjen kiireessä ostoskoriin päätyy myös juustopaketti, eikä ajatuksia tule uhrattua sille, että juuston takia vasikka viedään vastasyntyneenä pois äidiltään ja se jää ilman sille kuuluvaa maitoa ja hoivaa. Vielä kun paketissa kerrotaan, että juustoon käytetty maito tulee vapaista tai onnellisista lehmistä, niin tuotantoeläinten olojen ajattelemisesta ei tule huonoa omaatuntoa. On helppoa keksiä perusteluja omalle käytökselle.

Kyseessä on usein teoksen mukaan myös vastuunpakoilu. Usein kuulee todettavan, että Suomi on niin pieni maa, eikä sillä ole suurtakaan merkitystä mitä me täällä teemme. ’Pienessä’ Suomessa teurastetaan vuodessa yli 80 miljoona eläintä. 80 miljoonaa yksilöä ja elämää ei ole mitätön luku.

Usein ajattelemme myös kaiken olevan kotimaassa paremmin kuin muualla. Pohdimme, että Suomessa voi kyllä syödä sianlihaa, on possuilla varmaankin paremmat olot täällä kuin Aasian maissa. On kuitenkin kestämätöntä perustella omaa väärää toimintaa sillä, että joku toimii vielä huonommin.

Välinpitämättömyyden taustalla voi olla myös suhteellisuudentajun katoamista. Ajatellaan, että teen osani eläinten eteen, kun hoidan lemmikkikoirani hyvin ja ruokin lintuja pihalla talvisin. Kirjan mukaan ihmisten jokapäiväisen ruokavalion sisältö on eläinten kannalta kuitenkin huomattavasti merkittävämpi asia. Vegaanina säästää kuukaudessa noin 33 eläimen hengen. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, koska laskelmissa ei ole huomioitu muun muassa maidontuotantoa, kukkotipuja tai munimiskauden jälkeen tapettuja kanoja.

Teos ei kerro vain eläintuotannon julmuudesta. Eläinperäisen ruoantuotannon päästöt ovat moninkertaiset verrattuna kasviperäiseen ruoantuotantoon.

Lukijalle saattaa olla myös yllätys, että suurin osa kotimaisesta viljasta syötetään eläimille.

Lihantuotanto on lisäksi tehotonta, koska eläimille syötetään usein ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa ja soijaa, jolloin tuotettu lihaproteiini on vain murto-osa syötetystä kasvisproteiinista.

Kirjassa tyrmätään myös käsitys eläintuotannon välttämättömyydestä huoltovarmuudelle. Suomalainen ruokatuotanto on riippuvainen tuonnista, sillä niin lannoitteet, kasvinsuojeluaineet, polttoaineet kuin suuri osa eläinrehusta tuodaan pääosin ulkomailta. Tämä koskee toki osin myös kasvinviljelyä, joka kuitenkin vaatii paljon vähemmän resursseja kuin lihantuotanto.

Teoksen uskottavuutta vahvistavat lukuisat asiantuntijahaastattelut, joissa on mukana niin päättäjiä, tutkijoita kuin toimittajia. Ääneen pääsevät myös eläin- ja ruokatuotannon työntekijät ja opiskelijat. Eläinlääkärit ja maatalousalan työntekijät kertovat laajamittaisesta eläimiin kohdistuvasta väkivallasta, jota he ovat todistaneet työuriensa aikana eläintiloilla ja teurastamoissa.

Rakkaat eläimet, joita syömme on tärkeä kirja. Teoksen tarjoama tietomäärä lähdeluetteloineen on kattava, ja teksti on selkeää ja helposti luettavaa kautta linjan. Lisäksi se on hyvin ajankohtainen. Julkinen keskustelu Suomessa painottaa, että Suomessa eläimet voivat hyvin ja pahoinvointi näkyy vain ulkomailla. Todellisuudessa eläimille aiheutetaan tuotanto-oloissa valtavaa kärsimystä, kaikki tapetaan eikä kenelläkään heistä ole onnellista loppua, kommentoi teoksen toinen kirjoittaja Benjamin Pitkänen.

 

Tahkovuori Pavel & Pitkänen Benjamin: Rakkaat eläimet, joita syömme. Into Kustannus 2024.

 

 

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *